Itämeren rannalla, on pieni kylä, joka näyttää tammikuisena perjantaina jäätyneeltä ja suljetulta. Mutta silti viehättävältä. Sillä tavalla ränsistyneellä ja mummolamaisella tavalla. Mummolafiilikset vielä lisääntyvät, kun ympäri hiljaista kylää on parkissa potkukelkkoja (niitä minä bongasin muuallakin pitkin Viroa). Ja näissä pienissä virolaisissa kylissä ja kaupungeissa talvikunnossapito näyttää olevan hyvin samanlaista kuin suomalaisissakin pikkukaupungeissa; teitä aurataan kun... Continue Reading →