matkalla nyt ja aina
Lasten hiihtoloma oli tänä vuonna vähän ankea, meillä ei ole talvea, vaan marraskuu on jatkunut noin 150 päivää eikä minulla ollut lomaa ja olin vielä kaiken kukkuraksi kipeä. Onneksi lapset pääsivät tätinsä kanssa pariksi päiväksi mökkeilemään ja lellittäväksi. Yhteiseksi hiihtoloma-aktiviteetiksi olin suunnitellut visiitin Lahteen. Lahti on tässä vieressä, joten Lahti-piipahdus on päivätrippi. Lahdessa on Radio-... Continue Reading →
Vietin lasten kanssa viimeistä yhteistä lomapäivää Visit Espoo –hengessä. Olin sopinut illallisen Otaniemessä olevaan Fat Lizard –ravintolaan ja halusin meidän viettävän päivän lähimatkailun merkeissä Espoossa. Mutta mitä Espoossa voi tehdä? Minulle Espoosta tulee mieleen Nuuksio, mutta tällä kertaa en halunnut vaeltaa hiki päässä metsässä ja mennä illalla syömään havunoksia hiuksissa. Mutta tjaa, Espoossa on muitakin luontokohteita... Continue Reading →
Vietin lasteni kanssa lomaa rakkaassa Savonlinnassa. Muutaman päivän mökkeilyn jälkeen vietimme (ansaittua) kaupunkipäivää. Tämä päivä ei alkanut Waahdon terassilta Ooppera-aamunavauksella vaan torilla pyöriessä. Emme kuitenkaan nauttineet aamukahveja torikojuissa vaan suuntasimme askeleet Kasinonsaarelle, tai oikeastaan Kasinon takasaarelle, Sulosaareen, jossa on ihastuttava Kalliolinnan huvila ja lettukahvila. Nmm.. Tälläkään kertaa lettukahvila ei pettänyt. Letut olivat hyviä, niihin sai... Continue Reading →
*Yhteistyössä Inari-Saariselkä Matkailu Oy, Siida sekä Visit Inari Oy* Lapin road trip toi meidät Inariin saakka. Ja hyvä että toi. Maisemat Inarissa ovat aivan toisenlaiset kuin vähän alempana, vaikkapa Saariselällä. Ivalosta eteenpäin maisema on hyvin kivinen ja tavallaan karun vehreä. Tie kulkee kivisessä kangasmetsämaisemassa välillä korkealla ja välillä veden pinnan tasalla. Suuri Inarinjärvi kulkee hyvän... Continue Reading →
Olen tänä keväänä saanut uudenlaisia näkökulmia taiteen katseluun. Ensin vierailin Järvenpään taidemuseon Sadejuovia ja pilvisäteitä -näyttelyssä, jonka museolle on kuratoinut säädaami Seija Paasonen ja näyttelyssä katsellaan kulta-ajan taidetta säälinssien läpi ja nyt pääsin ennakkokurkistamaan lauantaina 11.5. avautuvaan Gallen-Kallelan museon uuteen näyttelyyn Sielun silmä. Sielun silmä –näyttelyn on museolle kuratoinut taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen. Näyttely... Continue Reading →
Vietin ystävän kanssa aurinkoisen kevätsunnuntain talvihorroksesta heräilevässä Suomenlinnassa Suomenlinnan Suupalat -tapahtuman merkeissä. Tapahtumaa oli lanseerattu eräänlaiseksi kesäkauden avaukseksi. Mukana olevat ravintolayritykset tarjosivat maistiaisia viiden euron hintaan. Cafe Silon maisteluannoksessa oli kakkua, pullaa ja suklaata. Mitä sitä ihminen enempääRantakasarmien läpi kuljettaessa ensimmäinen stoppi on Cafe Silo. Minulle uusi tuttavuus, mutta vanhassa talossa. Ennen muinoin talossa taisi... Continue Reading →
Yksi Tuusulanjärven nähtävyyksistä on sotahistoriallinen Lottamuseo. Lottamuseo toimii hienossa sinisessä huvilamaisessa rakennuksessa kauniilla paikalla Rantatiellä Tuusulanjärven rannalla. Vastapäätä Lottamuseota, toisella puolella Tuusulanjärveä näkyy melko jylhät kalliot, Sarvikallio. Ollaan siis mitä syvimmällä Tuusulanjärven kulttuurimaisemia. Sarvikallion samoilustani voit lukea täältä. Lottamuseo tunnetaan aktiivisesta näyttelytoiminnastaan ja kanttiinista. Museo ja Lottakanttiini palvelevat asiakkaitaan ympäri vuoden. Vieraillessani aurinkoisena kevätsunnuntaina museossa... Continue Reading →
Työ vei pitkästä aikaa Tampereelle ja tällä kertaa otin lapset mukaan, niinpä työmatkasta tuli työ-loma. Olin valinnut yöpaikaksi Pyynikillä olevan Scandic Rosendahlin, koska se on lähellä uimarantaa ja hotellissa on myös uima-allas. Saavuttuamme hotellille sunnuntai-iltapäivällä kävimme tutustumassa tärkeisiin paikkoihin, kuten rantaan ja yllätykseksi, siellä olikin kaksi erillistä hiekkarantaa pienen nimen molemmin puolin, joten tarjolla olisi... Continue Reading →
Museoita rakastavan äidin lapsilla on joskus vaikeaa. Äiti vinguttaa museokorttia ja taas mennään. Eikä lapsilta kysytä. Lasten -ja tietysti äidinkin- onneksi Suomi on pullollaan mahtavia museoita. Lapseni ovat kohta kymmenen ja kaksitoista, joten toisaalta heidän kanssaan on helppo kulkea siellä ja täällä, toisaalta heitä eivät kiinnosta enää ihan pienten jutut. KestorakasMeillä kaikilla on lempipaikkoja ja... Continue Reading →