Kreivitär Amalie ja Aleksanterin teatterin synty

Eräänä helmikuisena lauantaipäivänä olin kutsunut itseni kylään Aleksanterin teatteriin. Emäntänä vierailulla olisi kreivitär Amalie. Amalie ottaisi minut ja parikymmentä muuta vierasta vastaan Aleksanterin teatterin pääsisäänkäynnin aulassa. Ennen Amalien saapumista, minua vähän jännitti; millainen Amalie on, mitä hänellä on päällään ja tempaako Amalien draamakierros osallistujan mukaan vai tuntuuko tapahtuma kiusalliselta? Kreivitär Amalie saapui aulaan ja oli sula... Continue Reading →

Minun (ja lasten) vuoden 2018 parhaat matkakohteet Euroopassa ja kotimaassa

Vuosi 2018 oli mukava matkailuvuosi. Joskin se koostui lähinnä kotimaan kohteista, kuten Jyväskylä, Tampere, Strömfors, Petäjävesi ja tietysti Helsinki. Ulkomaan kohteina oli Espanjan Andalucía sekä Venäjän kulttuuripääkaupunki, ihana Pietari. Vuoteen mahtui myös luontokohteita kuten Nuuksio Espoossa ja Melkutin Lopella tai La Taha Sierra Nevadan vuoristossa sekä kaupunkikohteita jo aiemmin mainitut Helsinki sekä Pietari ja Andalucían... Continue Reading →

Mikä on kun ei Oopperan kummitus liikuttanut?

No, nyt se on todistettu; minussa on jotain pahasti vialla. Olin perheeni kanssa Kansallisoopperassa katsomassa Oopperan kummitusta (ransk. Le Fantôme de l'Opéra), joka on ehkä maailman tunnetuin musikaali. Ja esitys jätti minut kovin kylmäksi. Miten näin voi käydä, vaikka musiikki oli hienona ja Oopperan kummituksen teema on yksi mukaansatempaavimmista musikaaliteemoista; onhan musiikin luonut musikaalimestari ja... Continue Reading →

Kello iltapäivän tee

Joskus ihminen -äiti sellainen- kaipaa pientä hemmottelua. Ja minusta yksi parhaista tavoista hemmotella itseäni on ottaa vähän "omaa aikaa" (vaikka vihaankin termiä) ja jotain pientä naposteltavaa jossain viihtyisässä paikassa. Tällä kertaa tämä viihtyisä hemmottelupaikka oli Salutorget, Helsingin Kauppatorin laidalla. Olin jo pitkään suunnittellut tee-hetkeä Salutorgetissa, sillä sehän on yksi harvoista paikoista, jotka tarjoavat Iltapäiväteetä. Aiemmin... Continue Reading →

Purjehdus 1700-luvun tyyliin, oletko vakooja vai merisotilas?

Useinkaan eivät sääennustukset ole kiinnostaneet niin paljoin kuin viime päivinä. Kyttäsin lauantain ennusteita hyvästä syytä. Meille oli varattu paikat tykkisluuppi Dianan perhepurjehdukselle lauantaipäivälle. Tykkisluuppi on 1700-luvun tyylin mukainen avovene, joten jos vettä tulisi niin matkanteko olisi kurjaa. Mutta ilokseni lauantain säät olivat kohdallaan. Aamu oli kaunis ja päiväksi luvattiin aurinkoa ja yli 20 astetta lämmintä.... Continue Reading →

Miua eli kahvilasuositus: Helkatti

Taas täällä. No kun lapsi halusi.. Helkatti, Helsingin Kissakahvila on yksi suosikki kahviloistani. Helkatissa on kaikki kohdallaan; valittu tyyli, kissat ja niiden elämää viihdyttävä sisustus, hyvä kahvi ja kaakao, herkku ruoka ja kakut. Ei ihme että Helkatti on valittu Helsingin vuoden kahvilaksi 2016. Helkatti on kahdeksan kissan koti ja avoinna myös meille kissojen ystäville. Helkatin... Continue Reading →

Kolme suomalaista museota lasten kanssa

Museoita rakastavan äidin lapsilla on joskus vaikeaa. Äiti vinguttaa museokorttia ja taas mennään. Eikä lapsilta kysytä. Lasten -ja tietysti äidinkin- onneksi Suomi on pullollaan mahtavia museoita. Lapseni ovat kohta kymmenen ja kaksitoista, joten toisaalta heidän kanssaan on helppo kulkea siellä ja täällä, toisaalta heitä eivät kiinnosta enää ihan pienten jutut. KestorakasMeillä kaikilla on lempipaikkoja ja... Continue Reading →

Aikaa Helsingissä 48h, tai no, ei näitä kaikkia kyllä ennätä

Helsinki rakkaani! Sinulla on niin paljon annettavaa! Helsinki on se ex-rakas, josta on luopunut, mutta jota välillä muistelee kaiholla ja joskus piipahtaa tapaamaassa. Koska itse viihdyn kaupungissa ja löydän sieltä nähtävää, suosittelen sitä lämmöllä myös muille. Nähtävää on paljon, joskus olen miettinyt mitä tehdä, jos aikaa olisikin vain 48 tuntia tutustua kaupunkiin ja sen elämän... Continue Reading →

Lintu vai kala, Ateneum esittää

Rakastan Ateneumia. Siellä on tasaisin väliajoin mielenkiintoisia näyttelyitä. Viime vuotta leimasi Suomi 100 ja tämä visitoimani von Wright -näyttely on vielä osa juhlavuotta esitellen Suomen kuvataiteen aarteita reilun sadan vuoden takaa. Tällä kertaa menin Atskiin lasteni kanssa. Näistä äiti-lapsi retkistä, jotka kohdistuvat museoihin, minä taidan olla enemmän innoissani, mutta minulle se suotakoon. Haluan tuoda lapsilleni muitakin... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑