Aurinkoinen päivä Linnansaareen kansallispuistossa – varvikossa suhisee

Vaikka edelleen käyn Savonlinnassa usean kerran vuodessa, en ole ikinä käynyt lähialueen vedellisissä kansallispuistoissa Kolovedellä tai Linnansaaressa. Koska olen tänä kesänä viettänyt tavallista enemmän aikaa Savonlinnassa päätin että nyt on aika tutustua Linnansaaren kansallispuistoon.

Koska olen veneetön, on minun keksittävä kyyti Linnansaareen. Savonlinnasta katsottuna on kaksi vaihtoehtoa; joko venekyyti Rantasalmen Järvisydämestä tai venekyyti Oravista. Oraviin on matkaa Savonlinnasta 40 km ja Rantasalmen Järvisydämeen on matkaa 54 km. Valitsin Oravin, sillä haluan kulkea pitkin muistojen tietä. Lapsena olen kymmeniä kertoja kulkenut isän laivalla näillä lähivesillä ja muun muassa Oravin vieressä oleva Haponlahden kanava oli paikka, josta myös kuljimme laivan kyytiin tai veimme laivalle ruokatäydennystä.

Oravissa on palvelukeskittymiä Oravin kanavan molemmin puolin, venekyydit lähtevät Kyläkaupan ja Ravintola Ruukinrannan edestä. Kesän ajan on päivittäin takuulähtöjä aikataulun mukaisesti. Me lähdimme klo 14 ja lisäksemme lähti kolme muuta henkilöä, joten pieni noin kymmenen hengen kuljetusvene oli aivan sopiva ja tilaa jäi ylikin.

Venematka on noin 20 minuuttia ja matkan aikana saa ihailla Haukiveden maisemia ja Linnansaaren saaristoa. Kansallispuistohan koostuu kymmenistä saaristo, joista pääsaari, Linnansaari, on suurin. Venekyyti vie Linnansaaren Sammakkoniemen laituriin, jossa on sataman lisäksi muun muassa välinevuokra-, kioski- ja majoituspalveluja sekä lähdöt merkityille reiteille.

Linnansaari, kuten tällä alueella useat muutkin saaret, on kallioinen ja saarella on jonkin verran korkeuseroja, joten kilometrien ylös alas kapuaminen ei kiinnosta yhtään. Vielä on hyvin muistissa alkukesän piipahdus Repovedelle, jossa kuljimme ystäväni kuratoimaa reittiä, joka oli ihan mukava mutta hyvin paljon nousuja ja laskuja sisältävä… Joten, nyt pääasia olisi vain leppoisa luonnossa oleilu ja veden äärellä Saimaan suloista nauttiminen.

Sammakkoniemestä lähtee kolme rengasreittiä: Linnanvuoren polku 7 km, Linnansaaren rengasreitti 5,5 km sekä luotopolku Linnonpolku 2 km. Valitsin minulle ja teinille leppoisan 2 km:n polun, koska helteessä usean tunnin urakka ei oikein houkutellut. Lisää reiteistä Luontoon.fi

Kaikki reitit lähtevät Sammakkoniemen infolaavulta. Infotauluilta voi lukea luonnon historiasta ja alueen alkuperäisasukkaista, kuten saimaannorpista. Linnansaaren ympäristössä Haukivedellä asuu noin 60 – 70 norppaa, joten saaristo on norpan ydinaluetta ja täällä voi hyvällä tuurilla nähdä tuon harvinaisen, mutta sympaattisen Saimaan asukin. Keväällä ja alkukesästä norpat köllöttelevät rantakallioilla karvan vaihdon vuoksi, mutta näin sydänkesällä norpan näkee vain erittäin hyvällä tuurilla, joten vaikka se on mahdollista, ei se ole kovin todennäköistä. Myös kalasääski asuu näillä vesillä.

Reitit on merkitty oranssin ympyröin

Polku on merkitty oranssein ympyröin ja alussa polku on leveä ja helppokulkuinen, se vie kepeästi yli kukkuloiden. Kunnes tullaan kohtaan, jossa voi jatkaa polulla tai kurvata kallioportaita pitkin kalliolle, joka vie pienelle laivalaiturille. Tietysti kurvasimme kalliolle kukkulalle ja sieltä paljastui hyvin perineteinen järvi- ja kallionäkymä käkkyrämäntyineen ja jäkäläisinekallioineen, mutta myös paljasta kalliota, josta on varmastikin kulunut kaikki kasvillisuus pois. Ennätys helteiden jäljiltä kallio hehkuu kuin suuri lämpöpatteri joten kävellessä tuntee valtavan lämmön. Tekee mieli ottaa kengät pois, mutta hetken ihailtuamme järvinäkymää ja kallioita käännymme takaisin luotopolulle.

Teini kulkee kärkinaisena ja minä tulen perässä, polku kapenee ja varvikossa rapisee.. Vierestä pyrähti lentoon lintu. Huh, ei siis mitään sen pelottavampaa. Kunnes teini pysähtyy ja huutaa, ”täällä varvikossa rapisee joku ja mä näen liikettä”. Pysähdymme molemmat. Mun mielen täyttää vain yksi sana KÄÄRME! Apua! Jos jotain inhoan ja pelkään, niin käärmeitä. Mulla ja teinillä on lenkkarit ja paljaat sääret.. ja mun mielikuvissa kyy iskee mun sääreen kiinni. Miten en ennakoinut tätä ollenkaan. Minä, joka varaudun aina aikalailla ettei nyt vaan sattuis mitään -tyyppisesti. Pakko tunnustaa, että varvikossa mateleva eläin 1, minä ja teini 0. Me käännymme ja hipsimme nopeasti pois. Mitäs me nyt teemme kun paluuveneen lähtöön on melkein kaksi tuntia? No, se hetki sitten ohitettu kallio oli tosi kiva, joten pakitamme tömistellen kalliolle ja laitamme leirin pystyyn. Asetamme viltin kuumalle kalliolle ja nautimme vähän mukana ollutta jääteejuomaa.

Asetun ihailemaan järvinäköalaa. Auringossa kimmeltävä vesi näyttää houkuttelevalta ja tekisi mieli pulahtaa. Mutta eihän meillä ole mukana uikkareita (toinen moka) ja itse asiassa, kalliolle palaaminen voisi olla hankalaa, no, koska en ole norppa. Edes laiturilla ei ole uimaportaita. Mutta ei se mitään. Uitamme varpaita lämpimässä vedessä ja vesi tuntuu virvottavalta ja pärskyvältä. Kallio luovuttaa lämpöään ja se tuntuu aivan ihanalta kävellessäni paljain, märin jaloin pitkin sileää kalliota. Koen suurta iloa ja rauhaa näillä syrjäisillä kallioilla. Editse kulkee muutamia veneitä, mutta ne eivät millään tavalla häiritse tässä (sielun)maisemassa löydettyä rauhaa.

Käyn makaamaan viltille ja kuulostelen miten laineet lyövät kallioon. Voisin jäädä tähän hyvin pitkäksi aikaa. Aika pysähtyy. Aurinko lämmittää. Kesä sivelee ihoani. Kaikki on enemmän kuin hyvin.

Vähän jo elämää nähnyt kyltti toivottaa veneilijät tervetulleiksi
Sammakkoniemen vuokrakanootit löytyvät merkityltä paikalta
Hei hei Linnansaari!

No, aika ei sitten kuitenkaan pysähdy, kello raksuttaa ja kohta lähtee paluukyyti Oraviin. Kävelemme Sammakkoniemeen ja pohdin edelleen uimista. Sammakkoniemessäkään ei taida olla varsinaista uimarantaa, mutta vuokrakanoottilaiturin vieressä on uimassa iloisen oloinen perhe. Nostelen vähän kulmiani, sillä uidessa pohjasta tuprahtelee mutapilviä.

Katselen lahdukan lumpeita, mutta emme jää enempiä ihmettelemään vaan jatkamme yhteysveneen laiturille. Vene odottaa jo, ja kyydissä on jo iso joukko muitakin, jotka ovat nauttineet Linnansaaren rauhasta.

Linnasaaressa voisi viettää hyvin yönkin, vaikkapa rannan tentsilloissa tai omassa teltassa. Jos ei ihan omaa telttaa ole niin Oravista voi vuokrata vaikka mitä retkeilytarvikkeita. Sammakkoniemessä on hyvät tulisijat, vessa ja kioskilta voi vuokrata kanootin tai SUP-laudan. Kioskilta saa kahvia ja jotain aivan pientä purtavaa, mutta yöpyjän kannattaa kantaa omat eväät mukana.

Lisää Oravin Saimaa Holidayn palveluista täälta ja Linnansaaren kansallispuistosta täältä.

Vastaa

Powered by WordPress.com.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: