Verla, maailmanperintökohde

Verlan tehdasmiljöö on yksi Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta. Ja upea se onkin.

Olen käynyt Verlassa kerran aikaisemminkin, mutta nyt outona, toisena korona-kesänä, kaiken kotona kökkimisen jälkeen se teki vielä suuremman vaikutuksen kauneudellaan ja mieltä hivelevällä salaperäisyydellään. Nuo punatiiliset rakennukset tihkuvat duunariromantiikkaa ja koko paikka on lumoava.

Näin kesäkuun alussa, ja koronan jäljiltä, kylä tuntuu vielä uinuvan. Lisäksemme kovinkaan moni ei ole vielä löytänyt tietään Verlaan.

Tehdasrakennus on upea, tyyliltään uusgoottinen. Mieleen livahtaa Whitby raunioina oleva abbey, joka tosin ei ole uusgoottilainen vaan goottilainen.. Ja meidän onneksi, osa teollistumisen historiaa oleva Verlan puuhiomo- ja pahvitehdas on ehjä, museoitu ja meidän kaikkien saavutettavissa.

Upea punatiilinen tehdas lähes 130 vuoden takaa, ja dramaattinen taivas.

Verlan tehtaalla on pitkä historia, ensimmäisen puuhiomon perusti 1872 suomalainen insinööri Hugo Neuman. Tehdastoiminta jatkui lähes sata vuotta, kunnes 1972 tehdasmiljöö avattiin museona. Sataan vuoteen mahtui monenlaista, voittoja ja takaiskuja, tulipaloja ja uudellleen rakentamista. Ensimmäinen puuhiomo paloi jo muutaman vuoden jälkeen ja nykyisen tuntemamme tehtaan perusti Gottlieb Kreidl vuonna 1882. Kreidl ei kuitenkaan ollut asialla yksin, vaan Kreidlin Handelsbolaget Werla Träsliperi och Pappfabrikin osakkaina olivat myös Louis Hänel ja konsuli Wilhelm Dippell.

Suomen teollistuessa tuli tänne erittäin paljon osaamista Euroopasta. Oli aivan tavallista, että osaajat tulivat Itävallasta, Saksasta, Venäjältä, Englannista (Skotalannista) tai Ranskasta. Jo silloin Suomen hyvinvointia rakennettiin osaamisen turvin eikä kukaan huutanut ettei työperäinen maahanmuutto ole hyvä juttu… Suomi oli silloin se maa, joka sai osaamispääomaa Euroopasta, tänään Suomi kouluttaa ulkomaalaisia nuoria, jotka palaavat takaisin lähtömaihinsa, koska Suomeen työllistyminen on vaikeaa ja Euroopan ulkopuolelta tulleille melkein mahdotonta.. Mutta palataanpa takaisin Verlaan.

Tehdasalueella on useita mielenkiintoisia rakennuksia. Itse tehtaan lisäksi pihapiirissä on myös vanha Patruunan Pytinki, joka on alunperin rakennettu tehtaan isännöitsijän kodiksi. Ensimmäinen asukas oli tehtaan perustanut Gottlied Kreidl, itävaltalainen paperimestari, joka johti tehdasta 1882-1908 ja asui pytinkiä sen valmistumisesta 1885. Vuonna 1898 pytinki sai lisäosan, korkealle kurkottavan tornin, johon tuli muun muassa konttori ja vierashuoneita.

Patruunan Pytinki on oikeastaan Verlan sydän, sillä se on ensimmäinen rakennus, jonka Verlan vielä nytkin näkyvän ilmeen luonut arkkitehti Eduard Dippel suunnitteli. Tyylillisesti pytinki edustaa kansainvälistä koristeellista puurakentamista, joka levisi Suomeen 1860-luvulla.

Pytinki on edelleen uljas rakennus, joka hallitsee miljöötä tieltä päin katsottaessa. Pytingin takaa pilkottaa tehdas. Pytinki on ollut tehtaan julkisivu ja siellä on käyty toimittamassa asioita ja tietenkin se oli myös koti. Tänäpäivänä se palvelee matkailijoita

Aina jotain kunnostettavaa
Pytinki silloin ennen
Kukkia ja kauneutta

Tehdasmiljööseen kuuluu useita rakennuksia, mutta myös erittäin hyvin hoidettu puutarha ja pihamaa. Näin kesäkuun puolessavälissä puutarha tarjoaa parastaan. Sateen kasteltua kaiken, unikon nuput näyttävät siltä kuin niistä kuoriutuisi keijukaisia tanssiaismekoissaan.

Näinkö keijut syntyvät?
Museon info
Verlankoski on antanut voimaa tehtaalle alusta saakka
Keilapaviljonkissa voi aikamatkailla, sillä fiilis on mukavasti vanhanaikainen

Alueella on aikoinaan ollut keilarata, nyt siitä on muistona Keilapaviljonki. Paviljonki on kahvilan vieressä ja siellä voi istuskella nauttimassa kahvia tai vaikkapa viiniä.

Keilapaviljonkin vieressä on palopömpeli, joka esittelee paloaralle tehtaalle tärkeää toimintaa

Verlan tehdasmuseon lisäksi alueella on talliin rakennettuja pieniä puoteja.

Tien toisella puolella on Verlan Helmi -niminen koiraystävällinen ravintola, jonka suurelta terassilta on näköala tehtaalle ja kylälle.

Seurueemme koira sai ison vesikupillisen sekä namiherkun. Me muut nautimme lankkupizzaa, kalakeittoa ja virkistäviä juomia 🤩

Pikkuvisiitti Verlassa oli erittäin virkistävä. Yövyimme UPM:n vanhan lomakylän Raili-Kaarina-mökeissä, joissa parasta oli isot maisemaikkunat sekä terassi Vähä-Kamposelle, Verlankosken alajuoksulle. Puurakenteisissa nostalgisissa 60-luvulla rakennetuissa mökeissä on tupa, erittäin siisti keittiösyvennys, kaksi alkovia ja WC. Mökkejä on neljä ja jokaiseen mahtuu 4-6 henkilöä.

Ei niin mukavaa oli öttiäisten valtava määrä. Korvan vieressä inisi jatkuvasti itikka. Viikonlopun lomasta jäi mukavat muistot, mutta myös noin miljoona paukamaa käsiin ja jalkoihin 😬🦟

Meidän pikku ranta Pihlaja-mökin edustalla

Verlassa voi myös kulkea valmiita polkuja metsässä tai historiassa tai vaikka pöristellä läheiseen Repoveden kansallispuistoon. Yksi Verlan salaisuuksia on tuhansien vuosien takainen kalliomaalaus. Se jäi nyt näkemättä eli jotain jäi seuraavaan kertaan

2 thoughts on “Verla, maailmanperintökohde

Add yours

  1. Mekin käytiin Verlassa hiljattain, taisi olla ihan toukokuun loppua tai kesäkuun alkua. Tykättiin paikasta kyllä kovasti ja opastus siellä oli erinomainen. Hyttysiä ei tuolloin ollut vielä lainkaan, joten siinä mielessä aikavalinta osui nappiin. Kalliomaalaukset tosiaan ovat ihan parkkipaikan vieressä, mutta rehellisyyden nimissä eivät ne minusta kovin erikoisia olleet…

Vastaa käyttäjälle Tädin ja tytön matkat! Peruuta vastaus

Powered by WordPress.com.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: