Elokuisen työpäivän päätteeksi ajelin läheiseen Repoveden kansallispuistoon. Olin jo pitkään halunnut nähdä miksi Repovesi on niin suosittu!
Päätin kiertää pienimmän lenkin eli Ketunlenkin. Sen lähtöpaikka on Lapinsalmi (Riippusillantie 55). Ensi yrittämällä onnistuin ajamaan Tihvetniementien ohi, kävin heittämässä kunnialenkin kunnes tajusin että olen ajanut ohi ja pöröttelin takaisin. Tihvetniementien alkupäässä on maailman kamalimmat nimismiehen kiharat, vaikka kuinka hiljaa ajoi niin tuntui että auto hajoaa.
Lapinsalmen parkkipaikka on suuri eikä siellä ollut tavallisen elokuisena torstai-iltana tungosta. Ketunlenkki on se helppo ja ikoninen lenkki, jolle osuu sekä riippusilta että käsinvedettävä lossi.
Reitin alussa oli vähän ”tungosta”, mutta sillan jälkeen ihmiset hajautuivat alueelle ja suurimman osan lenkkiä kuljin omassa rauhassani. Parkkipaikalta sillalle on noin 700 metriä, joten jos haluaa vain tehdä pikkulenkin niin sillalle ja sen luona olevalle laavu-/tulentekopaikalle on vain pieni pyrähdys.
Ihmisiä tuli jonkin verran vastaan ja Kapianveden nuotiopaikalla oli pari ihmistä mutta koska tilaa on, niin ei ahdistanut yhtään. Itse istuin muutaman minuutin ja join kulauksen. Tulentekopaikka on kauniilla järvenrantatöyräällä ja siellä on isot pöydät ja pitkät penkit, joten isokin joukko mahtuu ruokailemaan.
Ketunlenkki on pääosin helppokulkuinen, polku on leveä ja tasainen, muutamissa paikoissa on juurakkoa esillä.
Polku kulkee ihanan sammalmaiseman läpi, isojen ja korkeiden kiviseinämien välissä. Polku kiertää vettä ja koska polku on suurimmaksi osaksi kuin metsätie ja vielä merkitty oranssein merkein, ei polulta voi eksyä.
Ymmärrän hyvin miksi Repoveden kansallispuisto vetoaa ihmisiin ja on niin suosittu. Maisemien ikiaikaisuudessa on jotain maagista. Ja sammalmättäinen metsä kutsuu loikoilemaan. En kylläkään poistunut polulta, tällä kertaa.
Jossain reitin puolenvälin jälkeen eteen tuli kivikko ja pikku hiljaa koko polku hävisi. Onneksi kallioon on laitettu kaide. Ihanaa että oli, sillä ilman kaidetta olisin ollut hukassa 😳
Tämän kivikkopätkän jälkeen oli sykkeeni melko kova. Loppupätkä olikin melko helppo, mutta hiki virtasi kun pääsin lossille. Siellä olikin pieni seurue, joka ystävällisesti odotti minua. Oli mukavaa ettei tarvinnut yksin ”lossitella”. Lossilta Lapinsalmen parkkipaikalle on alle kilometrin matka ja reitti on leveä ja kovapohjainen. Reitin voi kulkea esimerkiksi lastenvaunujen kanssa.
Leveä polku vie kauniin ja tuoksuvan kangasmetsän. Oi, metsän tuoksu on kyllä ihana. Saisipa sitä pulloon, voisi aina silloin tällöin niiskauttaa, luulenpa että jo pelkkä tuoksu rauhoittaisi ja laskisi sykettä ❤️
Repoveden kansallispuiston reitit löytyvät sivustolta luontoo.fi, reitit täältä
Minunkin tuli tänä kesänä käytyä muutamalla eri luontopolulla kansallis- ja luonnon puistoissa. Minun suosikkini oli Etelä-Konneveden kansallispuisto, kun siellä kivuttiin niin korkealle ihastelemaan maisemia, mutta myös aivan järven reunustaa alhaalla. Kauniita on kyllä Suomen luonnonpuistot!
Hei Teija! Etelä-Konnevedellä en olekaan käynyt. Pitääkin tutkia 🤩
Repoveden kansallispuisto on tosiaan hieno. Seuraavaksi kun lähdet Repovedelle, kannattaa kiertää joku muu kuin Ketunlenkki. Vaikka sekin on hieno, niin omasta mielestäni puiston hienoimmat paikat löytyvät ilman muuta muualta!
Kiitos Mikko vinkistä. Juu, tämä oli ensimmäinen pyrähdys, seuraavaksi haluan viettää siellä päivän. Nytkin harkitsin että kävisin Katajavuorella, mutta työpäivän jälkeen halusin vain nopean kosketuksen puistoon. Nuo lyhyet lenkit kiinnostavat, joten Korpinlenkki & jotain voisi olla seuraava. Koppelonlenkillä on ilmeisesti Lojukoski-Kuutinkanavaosuus suljettu?