Miniloma Punkaharjulla

Kesän viimeinen yön yli matka suuntautui iloiseen Itä-Suomeen, Punkaharjun kansallismaisemiin.

Punkaharju on minulle melko vierasta seutua vaikka olen kotoisin Savonlinnasta. Olen toki aikoinaan Retretissä, Lustossa ja harjualueella käynyt, mutta en ole koskaan viettänyt alueella aikaa enemmän. Muutama vuosi sitten kävimme Inkeritalon vohvelikahvilassa ja silloin tutustuin uusin silmin Punkaharjun luontoon. Samalla kerralla ihailimme vanamoita ja kuljimme pitkin Pihlajaveden rantoja. Joten kun minulle nyt aukeni mahdollisuus viettää viikonloppu Punkaharjun Vaahersalossa ei tarvinnut miettiä kahta kertaa.

Ajelin tyttöjen ja Veikon kanssa Vaahersaloon majoittumaan Majatalo Niemitupa Apartmentsin mökkiin. Tajusin alueelle tullessamme että Niemitupien sisaryritys Rantakatti on sama paikka missä juhlimme isäni 70-vuotisjuhlia lähes kaksikymmentävuotta sitten. Juhlat ovat lämpimänä mielessä sillä silloin isä ei vielä sairastanut muistitautia ja tanssimme yhdessä Ilta Saimaalla -valssin. Tästä voisi jatkaa muisteluja, mutta tullaanpas takaisin tähän hetkeen.

Niemituville ajellaan siis Rantakatin ohi ja perillä ollaan kun tie päättyy. Alueella on iso huvilan näköinen huoneistohotelli, pihamökki sekä lauttahuvila Saimaan Joutsen. Meille oli varattu Niemitupa pihamökki.

Bää bää siellä ja mää mää täällä

Meidän naapureina asui neljä lammasta, joita saimme ruokkia ja rapsutella. Tämä oli erityisesti kuopustin mieleen (ja Veikon).

Aamuisin lampaat ilmoittivat että nyt sitä ruokaa ja sassiin, ja tietysti me kiltisti tottelimme. Veimme lampaille viljaa ja leipää. Kun viljat oli rouskuteltu, haimme vielä pajunoksia, joista lampaat rouskuttivat lähdet alta aika yksikön. Ja katselivat meitä hieman syyttävästi kun ruoka loppui.

Melkein samalla sekunnilla lampaat käänsivät meille pyllynsä ja keikuttelivat pois.

Niin, oli huvittavaa että lampaat olivat vapaita tulemaan pienen sillan yli, lähemmäs herkkuruuan lähteitä eli meitä, ruokkivia ihmisiä, mutta nämä pörröiset ruuansurmat eivät uskaltaneet kävellä sillalle. Ja toisella puolella Veikko, rohkea lapinkoira, ei olisi millään uskaltanut kävellä sillalle, vaikka hinku lampaita ajamaan olikin kova. No, Veikkoa ei otettu mukaan lampaita katsomaan kuin kerran, haukku oli sen verran vahvaa ja lampaat pakenivat kauas laitumelle, joten ei ollut oikein onnistunut kokeilu.

Meidän pikku mökki

Pihamökki on todella kompakti, mutta mahduimme sinne kolmistaan (ja Veikko) ihan hyvin. Tytöt saivat makuuhuoneen ja minä majoituin olotilan sohvalle. Veikko nukkui lattialla vieressäni.

Olotilassa on oleskelutila, ruokailutila sekä keittosyvennys. Lisäksi mökissä on todella kiva ja iso kylpyhuone-vessa. Ja toki vielä pieni terassi. Pientä sisätilaa kuitenkin laajentaa pihapiiri, johon kuuluu mm. huvimaja ja laavu. Vaikka mökki on pieni, oli siellä kaikki tarvittava.

Ja mikä kaikkein ihaninta, ihana emäntämme Teija oli pedannut meille pedit valmiiksi.

Oi mitkä puhtaat valkeat lakanat. Tämä oli luksusta, koska yleensä mökeille tuodaan omat lakanat ja ihan itse tehdään pedit. Tietysti tämä johtuu mökkien hinnoittelupolitiikasta, ja minä tarkan euron tyttönä otan halvemman version jos se on mahdollista. Joten hyvät mökin vuokraajat, leipokaa ne lakanapaketit ja petaamiset siihen mökkivuokraan, kaikki voittavat.

Saimaalla

Niemituvan alue on pienen kanavan varressa, kanavat ovat aikoinaan maanviljelyksen tarpeeseen tehtyjä kaivantoja, jotka Niemitupien isäntä Osmo on muutamia vuosia sitten kunnostanut kuljettaviksi kanaviksi.

Kanavissa vesi näyttää ruskealta ja ne ovat ilmeeltään samanlaisia kuin meillä päin olevan joet, kuten Mäntsälää halkova Mustijoki. Kanava on kuitenkin yhteydessä Pihlajaveteen missä on Suomen puhtain ja ihanin vesi. Veden ihanuutta kävin testaamassa sunnuntai-iltana rantasaunan löylyistä. Sateli vähän vettä, tai no, ilma oli hauska kun toisella puolella paistoi aurinko ja silti siinä uimisen aikana taivaalta tuli muutama pisara.

Hiekkaranta oli tyhjä, olimme esikoisen kanssa kaksin. Minä uin, lapsi valitteli veden kylmyyttä. Mutta ei vesi ollut kylmää. Oli erittäin virkistävää pulahtaa puhtaaseen veteen. Olisin voinut uida laiturilta, mutta tietysti kävelin veteen, koska jalan alla pehmeän napakka hiekka tuntuu taivaalliselta. Koko uimisen kokemus oli no, aistikas. Olisi ollut ihanaa uida alasti, mutta sen verran sentään ajattelin muita (alueella oli menossa rippileiri) että pidin uikkarin yllä.

Mökin, jossa majoitumme vieressä on laituri, joka on Saimaan Joutsenen kotipesä. Maanantaina pääsimme Saimaan Joutsenella pienelle risteilylle. Ja olipa mahtavaa. Oli valtavan upeaa ajella kelluvalla huvilalla pitkin Saimaata. Siinä kahvia ja näköalaa nauttiessa tihrustin myös josko näkisimme saimaannorppaa. Emme nähneet. Tähän aikaan vuodessa norppa taitaa kalastaa aktiivisesti ja kerätä rasvavaroja talven varalle, ehkäpä se ei ennätä kelliä kivillä eikä ole kiinnostunut tulemaan katselemaan kelluvia huviloita. Sikäli mahdollista tapaaminen olisi ollut että myös Pihlajaveden norppakanta on viime vuosina kasvanut ja norppa, vaikkakin arka on, on myös utelias, ja saattaa tulla itse ihmettelemään vesillä kulkijoita.

No, nähtiinpä norppaa tai ei, pieni pyörähdys Saimaalla antoi varmasti lisää elonhetkiä, sillä omaan sielunmaisemaan sukeltamisen on pakko olla myös terveellistä. Ilta Saimaalla -valssia lainatakseni, ”Saimaalla aina oon onnellinen”.

Kenelle

Majatalo Niemitupa Apartments ja koko Rantakatin ja laajemminkin Punkaharjun alue sopii hyvin jokaiselle, joka nauttii luonnosta tai haluaa olla vesillä, mutta majoittua mökissä (alueella on myös hotelleja, kuten Hotelli Punkaharju, B&B-majoitusta sekä kuntoutuskeskus Kruunupuisto).

Saimaan Joutsen on sinulle, joka haluat olla vesillä mutta veneiden kajuuttatilat tuntuvat pieniltä. Lautassa on hyvän kokoinen makuuhuone, iso olohuone ja pieni sauna. Sen voi periaatteessa ajaa minne vain ja nauttia Saimaasta.

Voisin kuvitella että erityisesti lapsiperheet nauttisivat majoituksesta Niemituvilla, sillä ympäristössä on palon puuhastelua, voi soudella, kalastella, ruokkia lampaita, laittaa laavulle tulet, käydä uimassa, saunoa. Rantakatin rannassa on myös rantalentiskenttä ja aivan naapurissa on ratsutila sekä kotieläinpiha. Ja Punkaharjulta löytyy kulttuuria ja kivaa tekemistä. Mekin kävimme Aseman Taidelaiturilla nauttimassa taiteesta ja huippuhyvistä munkeista Lotta-kioskilla, kävimme lounaalla Hotelli Punkaharjussa (vähän oli helmiä teineille).

Mielestäni Punkaharju on kaiken kaikkiaan kokoaan isompi lomanviettopaikka.

Tai no, tavallaan toivoisikin että se pysyisi melkein salaisena helmenä, eivätkä suuret turistivirrat alkaisi virrata sinne, sillä parasta Punkaharjulla on sen tarjoama rauha.