Muutaman päivän mökkielämän jälkeen (lue lisää täältä), kaipasin jo muutakin aktiviteettiä, joten retkeilimme tyttöjen kanssa Haminaan. Keväisellä retkellä löysimme kivoja paikkoja, (lue lisää kesäisestä koronasulun aikaisesta retkestä Haminaan täältä) jotka kuitenkin olivat kiinni ja päätimme silloin, että tulemme uudestaan ja käydään ainakin RUK–museossa sekä ehkä muutamassa kirkossa ja ja ja…
RUK-museo kertoo luonnollisesti Reserviupseerikoulun historiasta. Museo on pieni, ja sen katsoo läpi melko nopeasti, lapsetkin jaksoivat hyvin katsella kaiken mitä esillä oli. Jotenkin tämä armeijaan ja sotahistoriaakin liittyvä museo viehätti heitä, mikä oli minulle pieni ihmetys.. Mutta toisaalta, onhan heidät opetettu jo pienestä pitäen kunnioittamaan sotaveteraaneja ja ensimmäisiä lauluja joita he oppivat isältään oli Sillanpään marssilaulu (tämä kertonee jotain puolisoni huumorintajusta..) niinpä he lauloivat duuona (2- ja 4-vuotiaina) ”… Sama kaiku on askelten, titidii, Kyllä vaistomme tuntee sen, Kuinka kumpujen kätköistä mullasta maan, Isät katsovat poikiaan.” Noniin, tämä olisikin ihan oman juttunsa aihe, mutta palataanpa takaisin Haminaan.
Museossa on tietotauluja sekä vitriineihin rakennettuja kohtauksia, joissa ollaan taisteluissa, ja jopa sotilaskodissa. Hyvin miehinen oli vielä tämä RUK-museon kuvasto, naisille taisi olla tilaa sotkussa sekä sairaanhoidossa… Toki RUKin satavuotiseen historiaan mahtuu useita vuosikymmeniä all male panel -tyyppistä toimintaa, mutta kyllähän viimeiset 25-vuotta naisetkin ovat kuuluneet puolustusvoimiin ja myös RUKiin.
Tiedätkö muuten kuka tunnettu arkkitehti on suunnitellut RUKin tunnuksen, joka on edelleen käytössä, tosin vähän muutettuna, mutta edelleen väärin!
- RUK-museon osoite on Kadettikoulunkatu 8, Hamina, lisätietoja museosta täältä.
Kaksi kirkkoa
Isänmaallisen pyräyksen jälkeen olikin uskonnon vuoro. Jätimme auton Raatihuonetta vastapäätä (heh) ja kävelimme pieneen kreikkalaisen temppelin näköiseen Johanneksen kirkkoon.
Kirkko on sisältä erittäin pelkistetty. Uusklassinen kauneus ja luterilainen puhtaus jätti minut tällä kertaa vähän kymäksi. Tai no, kirkko on ulkopäin tosi elegantti, mutta sisältä jopa vähän tylsä. Johanneksen kirkon jälkeen kävelimme ihastuttavaan, pyöreään ortodoksiseen kirkkoon, Pietarin ja Paavalin kirkko, joka on aivan eri maata sisustukseltaan. Ero luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on kuin talvella ja kesällä.
Toinen on vaalea kuin talvinen aamu ja toinen on runsas kuin kesäinen niitty.
Levollista kauneutta
Ystävällinen asiakaspalveluhenkilö kertoi että kirkon katossa olevassa kauniissa maalauksessa on hieman harvinaisempi aihe, sillä siinä Jumala on kuvattu ihmisenä. Jumalaa ei yleensä kuvata ihmishahmossa. Itseäni viehättää kovasti juuri ortodoksikirkkojen kattomaalaukset.
- Johanneksen kirkko, Raatihuoneentori 10
- Pietarin ja Paavalin kirkko, Raatihuoneentori 2
Muuta ravintoa
Kirkosta menimme nauttimaan ruumiin ravintoa Konditoria kahvila Huovilaan. O-la laa! Nautimme jääteet sekä ihastuttavat kruununmalliset leivonnaiset, joissa oli lehtevä pohja ja mantelimassaa, vaniljaa sekä mansikoita. Voihan nam!
Sokerimassasta valmistettu Tuomiokirkko
- Tämä ihana kahvila löytyy osoitteesta Fredrikinkatu
Kun lähdimme kahvilasta aurinko paistoi kauniisti ja päivä oli erittäin kesäinen. Haminan keskusta, pieni ja pyöreä, on niin suloinen että tekisi mieli kääriä se rullalle ja laittaa taskuun! Sen sijaan kävelimme kadun yli vanhalle Raatihuoneelle. En ollut etukäteen tutkinut mitä Raatihuoneella on, joten yllätyin iloisesti huomatessani että kävelimme keskelle Jukka Rintalan näyttelyä.
Jukka Rintala on luonut oman, fantastisen tyylin, joka on dramaattinen ja satumainen yhtäaikaa. Monet upeat naiset ovat kantaneet Rintalan pukuja, linnanjuhlista muistan hyvin mm. Leena Harkimon useat puvut ja tietysti Kirsti Paakkasen dramaattisen mustan iltapuvun, jossa tämä vanha daami oli kuin musta joutsen.
Olen aiempina kesinä nähnyt Rintalan pukuja Savonlinnan Taito-Shopissa ja täytyy sanoa että tylsiä Rintalan puvut eivät ainakaan ole.
Olin ajatellut että ajamme Vaalimaalle Outlet Zsariin, ihan vain koska olimme jo niin lähellä ja minua vähän kutkutti nähdä millainen ostoshelvetti itärajallamme on. No, täytyy sanoa, että Zsar oli pienoinen pettymys; tylsiä kauppoja ja paljon tyhjiä toimitiloja, ei kivoja ravintoloita eikä mitään mikä olisi erityisesti viehättänyt. Mutta matkalla näin kyltin Bunkkerimuseo ja hihkaisin lapsille josko he haluavat käydä siellä ja yllätyksekseni he halusivat.
No, ihmettelin hieman, mutta he kertoivat että on Todella coolia käydä ihan oikeassa bunkkerissa. No kai sitten.. Virolahden Bunkkerimuseo on no, museoinut sodan aikaisia Salpalinjan rakennelmia. Bunkkerimuseo on perustettu 1980 ja se kertoo Salpalinja-puolustuslinjan rakentamisesta vuosina 1940-41 ja 1944. Museo on osa sodanaikaista puolustusasemaa.
Tiesitkö, että lähes 1200 km pitkä Salpalinja alkaa Suomenlahden rannikolta Virolahdelta ja ulottuu aina Jäämerelle saakka.
Kiersimme kolme bunkkeria, lapset kävivät sisällä ahtaissa betonimöhkäleissä, minä en uskaltautunut. Tuli ahtaanpaikankammo jo kun ovelta kurkisti matalaan käytävään joka vei peremmälle bunkkerin uumeniin.
Näin korona-aikana, bunkkerin ulkopuolelle oli laitettu liikennevalot, josta manuaalisesti käännettiin liikennevalo punaiselle kun mentiin sisälle, näin ahtaassa paikassa vältytään liian läheisiltä kontakteilta. Muutoinkaan museossa ei kyllä ollut tungosta ja pääosa nähtävästä on ulkona, joten näin korona-aikanakin tämä Vironlahden museo on turvallinen vierailukohde, jos nyt sotahistoria sattuu kiinnostamaan, tai vaikka vaan bunkkerit noin niinku ylipäänsä!
Alueella voi myös yöpyä pienessä pallokorsussa, huh, enpä tiedä voisinko nukkua puolen metrin betoniseinäisessä puolipallossa. Mutta varustetaso on laavumainen, lisäksi käytössä on museon sosiaalitilat ja grillialue pihamaalla.
Tällä retkellä meni koko päivä, olimme vasta myöhään iltapäivällä takaisin mökillä ja sitten olikin jo kova nälkä, onneksi grillissä ruoka tulee nopeasti!
Vastaa