Kesälomamatka Krakovaan vaihtui lomaan Haminan Vimpasaaressa.
Krakovan peruuntuminen harmitti, olinhan -ja koko seurue- ennättänyt hehkuttaa ja odottaa matkaa Puolan eteläiseen helmeen, joten koronan aiheuttama loman peruuntuminen harmitti. (Lue täältä ennakkotunnelmista ja siitä mitä me menetimme) Mutta joskus muutokset tekevät tilaa toisille hyville asioille.
Kävin tyttöjeni kanssa kevään korona-sulun aikana kaupunkiretkellä Haminassa ja ihastuin tähän pieneen, vanhaan linnoituskaupunkiin ikihyvikseni. Kevään retkestä Haminaan voit lukea täältä. Päätin, että kesällä, kunhan kaupunki jälleen herää talviunesta ja avautuu koronasulusta, täytyy tehdä uusi retki.
Ja koska vesi on minulle rakas elementti, ja lähden helposti ns. laukoille, kävin heti tutkimaan minkälaista mökkitarjontaa Haminassa on. Ja näin löysin Vimpa Island -sivuston ja sen kautta meille sopivan mökin. Tai no, sivun mökkikuvat olivat huonot, mutta otin yhteyttä vuokraajiin ja jotenkin niin ihastuin paikkaan, että päätin varata perheelle kesäloman Vimpasta. Ja kun koirakin vielä sai tulla mukaan, ei tosin itse mökkiin, mutta tontilla olevaan aittaan niin me vuokrasimme mökin ja aitan Haminan Vimpasaaresta.
Ajelimme mökille kahdella autolla, koska meillä oli koira, viikon kamat ja kissa piti viedä hoitoon. No, kun tulin kuopustin kanssa mökille, odottivat mies ja esikoinen jo pihassa hieman hämmentyneinä. Ja itsekin yllätyin kun pihapiiriin kuului useita taloja.. Apua, mikä näistä mökeistä on meidän ja apua, jos näissä muissa mökeissä asuu ihmisiä, siis ketä tahansa ihmisiä..
No, meidän mökki oli se, jonka ovessa oli avain kuten minua oli ohjeistettu (niin, näin maalla tehdään) ja aitta oli ainoa aitta pihapiirissa ja samoin senkin ovessa oli avaimet. Niinpä me majoituimme ja koska pihapiirissä ei näkynyt ketään, alkoi ahdistus pihanaapureista helpottaa. Ja meillä oli niin hyvä tuuri, sillä pihapiirin isoon mökkiin ei kukaan majoittunut koko lomamme aikana!
Yöpymiskuviot
Lapset ihastuivat aittaansa heti. Pienessä ja vanhan oloisessa hirsiaitassa oli kaksi kerrossänkyä, lipasto ja pienet sohvat. Lapset tekivät pesänsä kerrossänkyjen alapedeille ja oli melko sööttiä nähdä miten he kotiutuivat ja ottivat Veikko-koiran (karvaisen pikkuveljen) siipiensä suojaa.
Mökissä, jonka me olimme vuokranneet sen sijaan ihmetytti petitilanne. Mökissä oli petipaikat viidelle, joten olin tyhmyyksissäni kuvitellut että mökissä on parivuode. Olen sillä tavalla vanhanaikainen että tykkään nukkua puolisoni vieressä.. mutta ei, mökissä oli kolme yksittäisvuodetta ja vuodesohva. Kääk! Koska loma on ihmisen parasta aikaa niin jotenkin kuvittelin että pääsen puolison kanssa rennosti kuhertelemaan. Siksi teimme pedin vuodesohvalle.. Noo, ihan siitä ilosta että meillä oli koko mökki keskenämme, nukuimme enismmäisen yön vuodesohvalla, mutta olimme molemmat aamulla melko jäykkiä, joten mies siirtyi nukkumaan loppu loman ajaksi yhteen vuoteista ja minä jäin sohvalle, olihan siinä mukavasti tilaa yksin nukkua.
Rentoa menoa
Jo ensimmäisenä iltana me lämmitimme saunan (mökissä oli niitä kaksi, me lämmitimme sähkösaunan, josta oli käynti kuistin kautta rantaan) ja uimme laiturilta. Oli oikein mukavaa ja virkistävää.. No, oikeastaan merivesi oli lämmintä ja pulahduksen jälkeen oli mukava mennä takaisin saunan lämpöön ja vaan olla. Kuopusti vähän nyrpisteli nenää merivedelle, siellä kun oli jonkinlaista kasvillisuutta ja vesi oli melko sameaa. Voi mun pieni lapsi, hän on liian tottunut uimahallivesiin. Esikoinen sen sijaan ui joka päivä, jopa yhtenä lähes myrskyisenä päivänä. (no, ei varmaan ollut oikeasti myrsky, mutta tuuli kävi mereltä ja tuntui melkoiselta) Vimpasaaren rannassa on aallonmurtaja ja laituri, joten vaikka tuulta oli, oli laiturilta ihan ok uida, koska laguunissa oli melko rauhallista.
Tuulta oli kuitenkin joka päivä sen verran, että emme viitsineet kokeilla laiturissa olevaa soutuvenettä.
Tontilla, meidän mökin nurkalla, oli myös kiva iso-ikkunainen grillimökki, jossa grillasimme lähes joka ilta jotakin. Kahtena iltana teimme tikkupullaa, ja useana iltana makkaraa.. Tulen äärellä oli tunnelmallista.
Liikaa luonto?
Olisimme voineet uida myös hiekkarannalta, mutta rannalta käsin piti kahlata melko pitkälle ennen kuin voi uida, jotenkaan se ei tuntunut kivalta. Ja lisäksi rannalla oli melko paljon sitä itseään. Ranta ja laguuni on yhden joutsenperheen reviiri ja linnut pitivät aluetta täysin omanaan. Ne nukkuivat hietikolla, tekivät sinne asiansa ja olivat hyvin pelottomia, lintuja ei haitannut se että me puuhailimme pihassa tai että Veikko haukkui. Mutta muutamaa metriä lähemmäs joutsenia en uskaltanut mennä, koska liian lähelle mentäessä joutsenet alkoivat sähistä ja pörhistellä.. En halunnut testata miten lähelle joutsenta pääsisin ennen kuin tuo melko suuri lintu nousisi siivilleen ja hyökkäisi iso nokka edellä.
Aamukahvilla
Joka aamu istuimme puolisin kanssa pihalla aamukahvilla ja seurasimme merta ja lintuja. Ja vietimme laatuaikaa Veikon kanssa. Meri on elementtinä erittäin viehättävä. Olen kotoisin Saimaan rannalta ja asunut myös Helsingissä, missä meri on lähellä koko ajan, joten viihdyn erittäin hyvin veden äärellä. Mutta, en ollut ihan tajunnut miten paljon aivan meren rannalla tulee. Järven rannalla voi olla täysin tyyntä ja usein kesäöinä onkin, mutta meren rannalla ei ikinä ole samanlaista pläkkityyntä. Eihän niitä tuulimyllyjä tietenkään turhan takia merenrannoille rakenneta…
Ei pelkkää meren tuijotusta
Noin kolmantena päivänä tarvitsin jo muutakin tekemistä kuin meren tuijottelun, vaikka se rentouttavaa onkin. Niinpä lähdimme tyttöjen kanssa viettämään Hamina-päivää. Tiedossa olisi ainakin muutama kirkko sekä RUK-museo ja mihin kaikkialle retkemme veikään, lue lisää täältä.