Me-time
Se(-kin) ilo teini-ikäisistä lapsista on, että heidät voi jättää kotiin kun äiti lähtee retkeilemään. Oli ihan tosi mahtavaa taivaltaa omaan (hitaaseen) tahtiin.
Oli päättänyt että menen itsekseni joko Hankoon ja sen kaupunkiluontopoluille tai Espoon Pentalaan. Ja kyllähän Kotkan edustan Kaunissaarikin houkutteli, kun juuri torstaina yhteysalus kulkee niin että saaressa on aikaa olla koko päivä.
Päätin kuitenkin ajella Hangon Tulliniemeen, jossa on jo usean vuoden ajan ollut kaupunkiluontopolku, joka johdattelee Tulliniemen läpi kohti Suomen mantereen eteläisintä kärkeä.
Mitä Tulliniemestä löytyi
Aivan ensinnäkin tietysti upeat maisemat! Luontopolku alkaa Tulliniemen isolta parkkipaikalta Esplanaadin päästä. Ja yhteyspolku vie parkkikselta meren rannalle, luontopolun alkuun. Heti luontopolun alussa on ehkä reitin viehättävimmät maisemat ja kulkijalle näyttäytyy erittäin runsas merellinen luonto.
Pienellä kaistaleella polun ja meren välillä kasvaa paljon kukkia ja näin ensi kerran mm. merikaalin, joka on hämmentävä kasvi. Merikaali on tosiaan kaalin näköinen kasvi, joka kasvaa villinä. En tiedä käyttääkö joku eläin tätä ravintona, mutta Suomen rannikoilla merikaali on melko harvinainen, eikä sitä kaiketi laajamittaisesti käytetä ihmisten ravinnoksi, toisin kuin Englannissa, jossa sitä kasvatetaan ruuaksi.
Rantatörmällä meri ”tuoksui” mutta ilmassa olivat vahvasti myös kukkaistuoksut. En tunne kukkia, mutta välillä tuoksut olivat kuin olisi yrttitarhassa kulkenut.
Vaihtelua reittiin tuli kun polku kulki merenrannasta sisemmäksi niemeen. Kylmä ei ollut, mutta välillä niemessä, puiden siimeksessä oli oikein kovinkin kuuma. Niemessä tuoksui paikoin havumetsä ja paikoin polku kulki vehreässä lehtimetsässä, jossa ei niin vahvaa erityistä tuoksua ollut.
Aurinkoisena heinäkuun torstaina liikkeellä oli paljon ihmisiä muttei mitään tungosta ahdistukseen asti. Mukana oli myös koiria, paljon. Tämä on kaksipiippuista, itsekin koiranomistajana ymmärrän ettei rakasta ystävää halua jättää pitkäksi aikaa kotiin ja ulkona on toki tilaa, mutta paikoin polku on kapea eikä välttämättä ollut kovin kivaa kohdata ahtaissa paikoissa vieraita koiria. Mutta mikä ettei, hyvinkäyttäytyvät koirat voi toki kulkea mukana.
Pitkän matkaa luontopolun vasemmalla laidalla oli satama ja sen suuret läänit, niemessä on myös vanhoja kasarmien jäänteitä. Ja synkempääkin historiaa paikalla on ollut mm. vankileirinä sekä naisten työsiirtolana, jossa pidettiin mm. irtolaisnaisia 😳
Aivan kärjessä en käynyt, koska en ole kauris, vaan töppäjalkainen tätönen ja aivan Suomi-neidon helman kärkeen on kivinen ja kallioinen polku, joka vaatii pientä kipuamista ja kapuamista. Toki jonkinlainen polku perille asti kuulemma vie..
Tulliniemen Oasis
Ennen luontopolkua oli pakko käydä pissulla, joten kävin Tulliniemen uimarannalta löytyneessä Hanko Cafe Oasiksessa. Oasis todellakin. Rannalta löytyi kiva kahvila, jonka terassilta on upea näköala kauniille hiekkarannalle ja kimmeltävälle merelle. Pullakin maistui!
Kahvilasta voi myös vuokrata SUP-laudan hintaan 25€/h. Ei paha..
Muutkin ovat käyneet ja nähneet, tässä Meriharakan kokemus Tulliniemestä: Suomen eteläisin piste jutussa on luontopolun lisäksi kerrottu muistakin maantieteellisistä pisteistä, joiden bongaaminen voisi olla ihan hauskaa!
Ja tietysti myös Suomen pohjoisin, läntisin ja itäisin piste ovat merkittyjä ja saavutettavissa. Tässä Fammon retki itäisimpään pisteeseen Ilomantsissa
Kävin Suomen itäisimmällä pisteellä ja lupasin itselleni käydä myös eteläisellä. Tässä täytynee ruveta lunastamaan sitä lupausta. Kivan näköinen polku ja kiitos vinkistä, että loppupää on hankala ja sateella liukas. Koirat aion kyllä ottaa mukaan.
Noniin, sun itäpistejuttu oli viehättävä, kiitoksia vaan vinkistä 🤩
Kiitos samoin!
Ehkei reitiltä helposti eksy, mutta viimeiset kalliot, tuossa kartassa se viimeinen silmukka, on kyllä jo karvan verran haastavakin paikoitellen. Ainakin jos kalliot sattuvat olemaan vähän märkiä, jolloin kiveltä tai kalliolta toiselle hypätessään ei voi olla ihan varma, että luistaako jalka. Mutta lopussa kiitos seisoo, eli kyltti, että olet saavuttanut eteläisimmän kärjen! Ja kieltämättä, kyllä niitä valkoisia merkkejä siellä kallionkoloissakin on, ihan loppuun asti!
Kävimme tuolla keväällä ja kirjoitin tällaisen jutun: https://meriharakka.net/2020/05/30/suomen-etelaisin-piste/ – jota nyt tänä kesänä ihmiset lukevat ”ihan hulluna”.
Jep, reitti on helppo lukuunottamatta loppua. Itse jäin kalliolle karvan verran loppua juurikin koska en muistuta vuorikaurista, vaan olen aika köntys. Mutta komiat ovat näkymät jo siitä kallioiden alkupäästäkin.