Merellinen Kotka on pikku hiljaa muuttunut puistojen kaupungiksi. Kaiken takana on yhden ihmisen visio, joka on muuttanut Kotkan puistojen kaupungiksi.
Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen on mies Kotkan puistojen takana. Laaksosen 40-vuotisen uran aikana Kotka on muuttunut nuhjuisesta pikkukaupungista Suomen puistojen pääkaupungiksi, jota kelpaa tulla katsomaan kauempaakin.
Kaupunkipuistoja on ympäri kaupunkia ja niillä on erilaisia teemoja.
Jokipuisto
Urheilukadun, -kentän ja joen välissä on kaunis lumpeiden koti, Jokipuisto.
Jokipuisto sai alkunsa, koska kaupunginpuutarhuri halusi tehdä Monet’n lummemaalauksesta totta, siksi suunnittelu alkoi lammesta, johon lumpeet tulisivat.
Ja toden totta, kun puistossa kulkee niin on kuin kulkisi Monet’n maalauksessa. Hyvin epä-Suomalaista on rakentaa näin runsaita, visuaalisesti palkitsevia puistoja. Uskon että tässäkin pienessä puistossa on paljon löydettävää ja jokaiselle jotakin. Puistossa voi istuskella, joen äärellä on piknik-paikka, jossa voi grillata ja syödä eväitä. Jokea pitkin pääsee toiseen puistoon, Sopekan vesipuistoon. Ja toki vaikka minne asti, ollaan sentään Kymijoen Korkeakoskenhaarassa.
Jokipuiston ja urheilukentän välissä on vielä lastenleikkipaikka, kiva aidattu pieni leikkipaikka. Vielä kun olisi koirapuisto niin koko perheelle olisi jotain kivaa…
Puiston osoite on Urheilukatu 2, Kotka (Karhula)
Sapokan vesipuisto
Sapokan vesipuistossa kaiken kattava teema on vesi. Myös kasvillisuuden runsaus ja kivi antavat puistolle sen omaperäisen ulkonäön. Itse asiassa puisto alkoi muotoutua graniitin ympärille yli 30-vuotta sitten.
Puistoon on rakennettu vehreitä kasvikeitaita, kivisiä polkuja ja puroihin on johdettu merivettä. Meriveden kierto on ekologista ja puhdistaa osaltaan merenlahtea. Mutta mikä ihaninta, veden solina on kaunista ja rauhoittavaa.
Ihastuin moniin polkuihin, joita risteilee siellä täällä. Aurinkoisena päivänä oli paljon ihmisiä liikenteessä, mutta puistossa ei ollut tungosta, koska ihmiset voivat valita useita pieniä polkuja sen sijaan että kaikki kulkisivat puiston valtaväylää.
Penkkejä on siellä täällä, olisi ollut ihanaa istua jossain kauniissa kohdassa, mutta Veikon kanssa ei istuskelu puistossa ole rentouttavaa, koska Veikko oli tärppänä, haukkui kaikkia karvakasoja ja seurasi ihmisiä silmä kovana (Veikko on vielä pentu suomenlapinkoira).
Hannele Kylänpään pronssisia eläinhahmoja on ympäri puistoa, bongasimme kissan, pulun ja jonkinlaisen näätäeläimen.
Sapokan alue on vanhinta Kotkaa, sillä Kotkansaaren asutus alkoi Sapokasta jo 1600-luvulla. Sapokassa on vietetty vapaa-aikaa jo Ruotsinsalmen linnoituskaupungin aikana ja Suomen itsenäistyttyä 1917 alueesta tuli virallisesti puistoalue. Jos Ruotsin aikaiset suunnitelmat olisivat toteutuneet olisi Sapokassa telakka. Nyt Sapokan lahdessa on valtava määrä eri kokoisia huviveneitä ja osa saaristoliikenteestä lähtee Sapokasta.
1980-luvulle tultaessa alue oli pahasti rämettynyt ja saastunut. Kuitenkin kaupunginpuutarhuri näki alueessa mahdollisuuden ja päätti rakentaa Sapokan alueelle uuden puiston kaupunkilaisten virkistykseksi. Ideasta puistoksi vaati kovaa työtä, vakuuttelua ja lobbausta, sillä 80-90-luvun vaihteessa koko kaupungin puistomääräraha oli 100 000 markkaa, kun puiston rakentaminen maksaisi noin 20 kertaa enemmän. Kaupunginpuutarhurin suunnitelmia pidettiin hulluina ja laman iskiessä jo myönnetty määräraha leikattiin, mutta idearikas puutarhuri keksi keinon esitellä ideaansa niin vakuuttavasti että rahat palautettiin ja omituinen puutarhuri sai jatkaa jättiurakkaansa (YLEn juttu aiheesta täällä).
Puisto valmistui 1993 ja on jatkanut muotoutumista tähän päivään asti.
Kaupunginpuutarhuri halusi puiston, joka kiinnostaa kävijöitä aina uudelleen ja uudelleen, siksi puistossa on kiinnostavia yksityiskohtia ja luonnonkasvien lisäksi noin 20 000 istutettua kasvia ja lisäksi valtava määrä sipulikasveja. Puiston ilme vaihtelee aina sen mukaan mikä kukkii, punertaa, laskee lehtensä, solisee, jäätyy, nuppuuntuu ja kukkii jälleen.
Hyvä meille ja hyvä Kotkalle! Tämän ensimmäisen puistourakan jälkeen, puistoja on noussut ympäri Kotkaa ja yksi on muotoutumassa myös Haminan Tervasaareen, joka myös on ollut merellistä jättömaata.
Puiston osoite on Tallinnankatu 12, Kotka
Muita kaupunkipuistoja ovat mm. Katariinan meripuisto Kotkansaaren eteläisessä kärjessä oleva monipuolinen puisto. Kumparepuisto on kuuden hehtaarin kokoinen puisto, jonka kumpareet nousevat 30, 35 ja 45 metrin korkeuteen, puisto tarjoaa liikunnan riemua kesällä ja talvella. Yrttipuutarha Redutti-Kotka on perustettu Ruotsinsalmen entisöityyn pieneen linnoitusrakenteeseen. Fuksinpuisto on alkukeväästä kukkeimmillaan kun upeat atsaleat kukkivat.
Lisää tarinoita Kotkan-Haminan seudulta
Matkaston Kotka-juttu löytyy täältä. Meidän visiitti Merikeskus Vellamoon on luettavissa täällä. Juttu meidän Korona-kevään Hamina-visiitistä täältä.
Kotka on kyllä kaunis kaupunki. Juuri nuo upeat puistot ja meri tekevät siitä niin upean.
Mulla on tuolla sukulaisia niin olen usein päässyt puistoja siellä ihailemaan. Muistan miten iso juttu oli, kun Sapokan puisto tuli.
Kotkasta ja sen puistoista kuulee nykyisin niin paljon, että kai siellä pitää lähteä käymään. Jossain oli juuri juttua siitä kaupunginpuutarhurista, joka on luonut ”kaatopaikasta” upean alueen. Teki vaikutuksen!
Kannattaa mennä 🌺
Veljeni matkaili Kotkassa viime viikolla ja hän innosti meitäkin lähtemään käymään siellä. Kun luen tekstiäsi ja katson kuviasi, näyttää siltä, että ei taida pelkkä päiväretki Helsingistä riittää. Nyt menee matkan pituus harkintaan. Mitä ajattelet Kotkassa pyöräilystä? Voiko puistoja kiertää pyöräillen? Siis tarkoitan puistosta toiseen, on ihan ymmärrettävää, että itse puistossa vietetään hetki vain kävellen.
Mulla ei tässä nyt tainnut olla sellaista kaupunkikarttaa, mutta useat noista puistoista ovat lähekkäin, joten uskon että pyöräily olisi ihan hyvä vaihtoehto. Itselläkin jäi fiilis että Kotkassa on vielä paljon nähtävää, onneksi meiltä vain reilun tunnin matka, joten varmasti vielä heinä-elokuussa ajelen 🤩