Jouluinen retki Tallinnan Fotografiskaan

Jouluisen Tallinnan matkan pääasia oli tutustuminen Telliskivessä olevaan Fotografiskaan. Tukholmassa olevaan alkuperäiseen Fotografiskaan eli Valokuvataiteen Museoon en ole vielä ”ennättänyt” tutustua, eihän se ole ollut paikoillaan kuin lähes kymmenen vuotta ja paraatipaikalla meille meren yli tuleville, sillä se on Viking Linen terminaalin vieressä.

Tallinnan museo avattiin tänä vuonna ja olen ollut menossa sinne koko ajan, mutta vasta nyt oli juuri sopiva lauantai tähän käytettäväksi ja ystävän kanssa valokuvataiteen syövereihin uppoutua. Museossa on ennättänyt olla jo seitsemän näyttelyä ennen tämän hetkistä kattausta. Jouluisena lauantaina näytteillä oli James Nachtweyn, Vincent Petersin sekä Mandy Barkerin töitä kahdessa kerroksessa.

Saavuimme Tallinkin aamulaivalla Tallinnaan ja pienen kävelyn sekä raitiovaunuajelun (numerot 1 ja 2 sinne kulkevat) jälkeen tulimme Telliskiveen. Kun saavuimme museolle, olivat museokauppa ja kahvila lähes tyhjiä. Nautimme kauniin museokaupan kiehtovista esineistä sekä –tietysti- museokahvilan herkuista ja ihanasta tilasta. Virkistyneinä läksimme kohti näyttelyä. Tulimme ensin toisen kerroksen näyttelyyn eli James Nachtweyn Memoria-nimiseen näyttelyyn.

Fotografiska, TallinnaFotografiska, Tallinna

Nimi viittaa muistamiseen, ja kyllä, näyttely on visuaalinen osa viime vuosikymmenien muistiamme maailman kymmenistä konflikteista ja kriiseistä. Kuvat olivat vaikuttavia ja ne veivät Romanian orpokoteihin, Balkanille, WTC:n tuhoon, Afrikkaan, Amerikkaan ja moniin muihin kohteisiin. Kuvissa näkyy ihmiselämä paljaana, keskellä tuhoa. Kuvat ovat vaikuttavia ja samoin oli video, jossa valokuvaaja kertoi elämästään ja töistään. Kuvia katsoessa itku kuristi kurkussa.

Nachtweyn näyttelyn jälkeen siirryimme kolmanteen kerrokseen ja siellä ensin Vincent Petersin kauniiden kuvien pariin. Ikävä kyllä, Nachtweyn kriisikuvien jälkeen oli mahdotonta asettua kauniiden mutta aivan eri sfääreissä olevien julkkiskuvien äärelle. Petersin näyttelyn nimi oli Sisäinen valo, ja kyllä, monissa kuvissa mallit hehkuivat vahvaa ja kaunista valoa.

Samassa kerroksessa oli myös Mandy Barkerin Artefaktien meri, jonka oivaltavat ja kauniit kuvat kertoivat tarinaa roskaamisesta. Oikea luonto ja eläimistö häviää maailman -ja erityisesti merien- hukkuessa roskaan. Harmitti vähän, että pohjalla oli vahva kokemus Nachtweyn töistä. Jos olisin etukäteen tutkinut mitä näyttelyitä talossa on, olisin aloittanut kolmannesta kerroksesta ja tullut viimeiseksi toiseen kerrokseen.

Museo teki hyvän vaikutuksen, enkä usko että tämä ensimmäinen kerta jäi viimeiseksi. Liput maksavat –ilman mitään alennusta- 14 euroa (yhtä paljon kuin laivamatka edestakaisin..). Joten liput ovat melko kalliit, mutta joka sentin arvoiset. Suosittelen museota kaikille, en ehkä ihan pienille lapsille, mutta jo isommat koululaiset jaksavat hyvin katsella vaikuttavia kuvia ja tunnelmia. Kuvien pohjalta voi sitten virittää vaikka minkälaista keskustelua.

Vanhaankaupunkiin kuljimme Paksun Margareetan portista ja pitkin Pikk-katua kohti Raatihuoneentoria. Vähän ennen toria poikkesimme muutamiin pikku liikkeisiin hoitamaan joululahja-asioita ja sitten olikin jo aika syödä jotain vähän suurempaa. Juuri ennen torille laskeutumista huomasimme Clayhills Gastropubin. Ikkunassa oleva lista näytii ihan hyvältä ja ahtauduimme täyteen ravintolaan. Saimme kuin saimmekin vapaan pöydän ja ystävällisen ripeä tarjoilijapoika toi meille menut ja melko nopeasti ruokaakin. Söin päivän kalan, jotain valkoista, höyrytettyä kalaa (haukea?) hauskasti maustettuna ja ystäväni söi maukkaan kasvissosekeiton. Olisin voinut ottaa vielä jotain pientä hyvää, mutta kello kävi ja meidän piti vyöryä ulos, koska halusimme kävellä joulutorin läpi. Täytyy kyllä sanoa, ettei pikaisella katseella joulutorilla ollut mitään mitä en olisi jo aiemmin nähnyt samalla torilla tai muutama vuosi sitten Prahan joulutoreilla. En mitenkään tarkasti kolunnut kojuja. Osittain tähän vaikutti sateinen ja sumuinen ilma, joka ei ollut millään tavalla jouluinen, tai edes talvinen. Ainoastaan vähän masentava..

Torin jälkeen tallasimme vanhasta kaupungista ulos ja koska olin laiska, ajoimme taksilla satamaan.. Siellä sitten olimmekin vähän liian aikaisin. Mutta ei se mitään, kävimme sataman –varmasti melko kalliissa- kaupassa ja ostin vähän suklaata ja jotain muuta turhaa mukaan kotiin.

Kaiken kaikkiaan päivän reissu oli erittäin mukava. Laivamatkakin meni nopeasti kun vielä viereiseen pöytään sattui hauska isä-poika-pari, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia Viron-matkailusta ja vähän muustakin.

Tallinna, Raatihuoneen tori, joulutori, ViroTallinna, PikkTallinna, Raatihuoneen tori

Helsingissä ilma oli vielä kurjempi, vettä satoi holimalla ja kastuin tallatessani pari sataa metriä autolle. Vähän jännitti olisiko pysäköinninvalvoja muistanut lapulla, sillä en ollut aamulla saanut autoa ihan lailliselle paikalle..

Matka, vaikka olikin vain päivämatka kansipaikoilla, piristi kummasti. Ja mikä hauskinta, edestakainen laivamatka Tallinnaan on halvempi kuin edestakainen junamatka Mäntsälästä Helsinkiin.

*

p.s.

Fotografiska, Telliskivi 60, Punane Maja. Telliskiven pysäkki

Artefaktien meri: Mandy Barker, 9.2.2020 saakka

James Nachtwey: Memoria, 1.3.2020 saakka

Vincent Peters: Sisäinen valo, 16.2.2020 saakka

Vastaa

Powered by WordPress.com.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: