Vietin lasten kanssa viimeistä yhteistä lomapäivää Visit Espoo –hengessä.
Olin sopinut illallisen Otaniemessä olevaan Fat Lizard –ravintolaan ja halusin meidän viettävän päivän lähimatkailun merkeissä Espoossa. Mutta mitä Espoossa voi tehdä?
Minulle Espoosta tulee mieleen Nuuksio, mutta tällä kertaa en halunnut vaeltaa hiki päässä metsässä ja mennä illalla syömään havunoksia hiuksissa. Mutta tjaa, Espoossa on muitakin luontokohteita ja tietysti myös meri. Luin alkukesäsätä Meriharakka blogista Pirkon ja Lassen matkasta Pentalan saaristomuseoon. ja museo sekä saari vaikuttivat kivalta kohteelta, jossa yhdistyy kulttuuri ja luonto.
Pentalassa on saaristomuseon lisäksi myös reilun kahden kilometrin pituinen luontopolku, jossa pääsee tutustumaan saariston luontoon. Saaressa on saatavilla myös ruoka- ja kahvilapalveluita. Miten mukavaa olisikaan pieni merimatka ja museoon ja luontoon tutustumisen jälkeen juoda kaffet kivassa kesäkahvilassa.
Joten päätin viedä lapset Pentalaan. Pentalaan pääsee Espoosta useasta paikasta, valitsin meille lähtöpaikaksi Soukan venesataman, jonne voi ajaa omalla autolla. Soukasta venematka Pentalaan kestää vain 20 minuuttia. Netistä näin myös että reittiveneet ajavat kesäaikana Pentalaan tiistaista sunnuntaihin. 11.8. eteenpäin elokuun ajan veneet kulkevat vain viikonloppuisin kunnes talvikaudeksi reittiliikenne päättyy.
Lapin matkan ametistikaivoksen sääfiaskosta oppineena tarkistin säätiedot ja kas. Espooseen luvattiin iltapäivälle ukkoskuuroja, sadetta klo 13 eteenpäin. Huokaus. Sadetta ja mahdollisesti myös ukkosta tulisi juuri kun olisimme Pentalassa. Nyt ei jotenkaan huvita sateessa ja ukkosessa seikkailla vesillä ja saaristossa (edelleen mielessä ametistikaivoksen fiasko).
(Lisää Pentalasta ja Espoon saaristokohteistä täältä.)
Joten mitä muuta Espoossa voi tehdä? No, ainahan me voimme mennä uimaan, siis uimahalliin, koska se sade.. No Espoossa on toiminnassa kolme uimahallia, yhdessä on maauimalakin, mutta ehkä se ei nyt ole valinnassa ratkaiseva tekijä. Keski-Espoon uimahallissa vaikuttaa kivasti olevan trooppisen lämmin terapia-allas, jossa voisi ehkä leikkiä hyljettä. Ja aiemmasta uintifiaskosta Hyvinkäälle oppineena tarkistin tarkemmin aukiolot ja varaukset (suuntasimme yhtenä sateisena kesäpäivänä uimaan Hyvinkään Sveitsiin mutta paikanpäällä saimme tietää että sisäuima-altaat avautuvat vasta iltapäivällä ja siinä me olimme, kaksi pettynyttä uimaria ja yksi pettynyt metsäpoluille kaipaava aikuinen). Ja kas, terapia-alllas onkin varattu klo 12-16 joten se siitä kivasta ideasta.
Joten jälleen ollaan alkupisteessä. Mitä Espoossa voi tehdä?
Espoossa on iso määrä ulkoiluun sopivia saaria ja jopa kaupunkiveneitä, joita voi käyttää samalla periaatteella kuin kaupunkipyöriä, mutta eivät nekään tietysti tähän sadepäivään ole sen sopivampia kuin Pentalakaan.
Museoita? No, ihana Wee-Gee on olemassa, mutta lapset eivät halua mennä sinne kun ”ovat jo käyneet”. Ja itse olen käynyt useamman kerran, joten antaa sen nyt olla. Yhdestä aiemmasta Wee-Gee-vierailuista voit lukea täältä.
Glimsin talomuseossakin on käyty ja vaikka se oli kiva paikka, ei sekään nyt ihan heti uudelleen kutsu käymään. Yksi Espoon kaupungin museoista on huvilamuseo Villa Rullud, mutta se on avoinna vain sunnuntaisin.
Ja nyt on ihan tavallinen elokuinen tiistai, se viimeinen yhteinen lomapäivä ennen uuden kouluvuoden alkua, joten koulumuseokaan ei kiinnosta. Mitä sitten?
No, Nuuksiossa on tietysti Suomen luontokeskus Haltia. Ja Espoossahan on keskiaikainen kivikirkko. Ja mitä vielä?
No, vaikka en ole sitä mieltä että ostoksillakäynti on oikea tapa viettää aikaa niin lapset tykkäävät ostella ja tarvitsevatkin muutamia juttuja syksyksi. Joten siinäpä se ohjelma sitten on: ensin mennään Haltiaan tutustumaan Suomen luontoon. Sen jälkeen ajellaan Espoon tuomiokirkkoon ja sieltä kurvaillaan Selloon tekemään Tärkeitä Hankintoja. Sitten onkin mukava ajella illalliselle Fat Lizardiin.
En oikein tiennyt mitä odottaa Haltialta. Itse luontokeskus kertoo olevansa ”lasten ja aikuisten elämyksellinen vierailukohde, jonka näyttelyissä koko Suomen monipuolinen luonto esittäytyy”. Ja perusnäyttelyn lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä, nyt mm. Luonto on laiffii -valokuvanäyttely.
Luontokeskuksessa on tarjolla digitaalista opastusta, joten mekin otimme itsellemme äänioppaat. Kohteessa olevan numeron näppäilemällä laitteeseen voi kuunnella kohdeselostuksen. Itselleni eniten antoi juuri iso panoraamanäyttö, jonne heijastettiin loputon määrä Suomalaista luontoa esitteleviä lyhyitä liikkuvia kuvia. Seinälle heijastui mm. Saimaan luonto ja norppa, Utö, revontulet, tykkylumi ja Kuhmon villieläin paratiisi.
Kävin myös sotkan munassa katsomassa Osmo Rauhalan teosta Peliteoria, jossa laulujoutsenet pelaavat evoluution muovaamaa peliään. Munassa istuessani mietin että meilläkin, kuten kaikilla luonnonkansoilla, luonto ja mytologia solmiutuvat yhteen. Meidän nykyaikainen elämänmeno ei ole vielä kovin pitkään kestänyt, sitä ennen kaikki elämään tarpeellinen tuli suoraan luonnosta. Modernissa yhteiskunnassa osalla ihmisistä luontosuhde on etääntynyt. Uskon että jonkinlainen meneillään oleva retkeilybuumi on osa tätä jo ehkä menetetyn luontosuhteen kaipuuta ja uudelleen löytämistä. Luontokeskusten rooli tässä on merkittävä.
Lapsistani erittäin jännittävää olivat näyttelytilan perältä löytyneet karhunpesä sekä linnunpönttö. Karhunpesässä oli onkaloita ja isossa luolassa karhu nukkui talviuntaan. Kuopustia jopa jännitti luolassa nukkuva karhu. Olihan se pimeässä oikean näköinen.
Puinen linnunpönttö ei ollut jännittävä, mutta mukava kylläkin. Linnunpöntössä sai katsella pyöreästä oviaukosta maisemia ja aina välillä oviaukosta kävi lintuemo tuomassa ruokaa ja muutenkin katsomassa, että pesässä on kaikki hyvin.
Haltia on mukava koko perheen kohde. Ei liian suuri vaan juuri sopivan kokoinen lasten kanssa haltuunotettavaksi.
Lisää Haltiasta täältä.
Lähtiessämme Haltiasta taivalle kasaantui eri värisiä, harmaita pilviä, jotka näyttivät olevan täynnä sadetta.
Juuri kun ajoimme Espoon tuomiokirkolle, sadepilvet näyttivät tiivistyvän taivaalle. Lapset jäivät kuitenkin ulos tutkimaan kaunista hautausmaata. Minä pujahdin kirkkoon vaikka ovessa luki ”tilaisuus käynnissä”.
Kirkko oli hiljainen. Sain aivan rauhassa, pää kenossa tutkia kattoon ja seiniin tehtyjä keskiaikaisia maalauksia. Kirkko on kaunis, mutta ”tavallinen” keskiaikainen harmaakivikirkko. Suomessa on noin 100 keskiaikaista kirkkoa, osa enemmän ja osa vähemmän keskiaikaisessa asussa. Viehättävistä kirkoista tuli heti mieleen Porvoon kirkko, vasta visitoitu Perniön kirkko, Vantaan Pyhän Laurin kirkko ja tietysti Naantalin luostarikirkko.
Espoon tuomiokirkon rakenteita on tutkittu ja on arvioitu kirkon vanhimpien osien olevan 1480-luvulta. Paikalla lienee ollut jo sitä ennen kirkko, koska seurakunnasta on tietoja vuodelta 1458. Eli ei Espoo ole mikään uusi keksintö. Vaikka se kaupunkina onkin hieman omituinen, pienten taajamien verkosto, jossa suuret kulkuväylät ja asuinlähiöt laikuttavat maaseutua.
Kun tulin kirkosta ulos, lapset ilahtuivat kirkosta löytämistäni tarroista. Ja he halusivat esitellä löytämiään kauniita hautoja. Niitä me sitten tutkimme kunnes taivas ryöpsäytti vähän vettä. Lisää tuomiokirkosta täältä.
Kirkkovierailun jälkeen olikin ihan hyvä hetki jatkaa Selloon ja visiitti Selloon oli ihan mukava, mutta eipä Sellosta enempää.
Espoo on monipuolinen ja hauska lähimatkakohde. Se on enemmän luontopainotteinen kuin voisi uskoa.
Espoo-päivän päätteeksi ajoimme kohti Otaniemeä ja Fat Lizardia. Vierailusta voit lukea täältä.
Vastaa