Kesäpäivä Savonlinnassa

Vietin lasteni kanssa lomaa rakkaassa Savonlinnassa. Muutaman päivän mökkeilyn jälkeen vietimme (ansaittua) kaupunkipäivää. Tämä päivä ei alkanut Waahdon terassilta Ooppera-aamunavauksella vaan torilla pyöriessä.

Emme kuitenkaan nauttineet aamukahveja torikojuissa vaan suuntasimme askeleet Kasinonsaarelle, tai oikeastaan Kasinon takasaarelle, Sulosaareen, jossa on ihastuttava Kalliolinnan huvila ja lettukahvila. Nmm..

Tälläkään kertaa lettukahvila ei pettänyt. Letut olivat hyviä, niihin sai valita täytteitä todella laajasta listasta. Ja kahvi oli hyvää; vahvaa ja maukasta. Istuimme huvilan takaterassilta, josta näköala rajoittui lähinnä metsään, mutta jossa oli ihana istua, puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona.

Kahvilassa on muutama huone, mutta se varsinainen juttu mielestäni on istua joka tällä takaterassilla tai pihalla, metsäterassilla, joka jatkuu koko kallion yli.

Lettu, hillolettu, Kalliolinnan lettukahvila

Lettu, hillolettu, Kalliolinnan lettukahvila

Aamu alkoi siis letuilla, joten sen jälkeen oli hyvä hetki patistaa lapset ”sivistymään”. Ei kuitenkaan oopperaan, vaikka Sulosaaren takaterassille kuului vienoja ääniä Olavinlinnasta, jossa oli menossa La Scalan Ryöstö Seraljista kenraalinäytös.

Koska olen mikä olen (museoita rakastava keski-ikäinen), vein lapseni Riihisaaren maakuntamuseoon tai virallisesti Riihisaari, Saimaan luonto- ja museokeskus, Savonlinnan maakuntamuseo. Eli saman katon alla on luontokeskus sekä museo.

Museo on viehättävä, melko pieni ja mukavasti uudistuva. Ok, edellisestä vierailusta taitaa olla neljä tai viisi vuotta.. Mutta viimeksi näytteillä oli aivan jotain muuta. Museon kotisivuilta katsoin, että vaihtuvia näyttelyjä on ihan kivassa tahdissa. Tänä vuonna 12 näyttelyä taiteesta Sapkoon ja sarjakuvista Barbieen.

Perusnäyttely uudistui kesällä 2018 kun maakuntamuseon ja Metsähallituksen yhteistyössä tekemä Saimaan sylissä –perusnäyttely valmistui. Näyttely kertoo ihmisen ja luonnon yhteydestä Saimaalla, Saimaan alkuperäisestä asukkaasta norpasta ja sen suojelun menestystarinasta sekä höyrylaivakaupungin synnystä ja elämästä Saimaan keskeisessä solmukohdassa.

IMG_3400

Ja kuten museon nettisivuilla mainostetaan, näyttelyssä on kokemista koko perheelle, niin erityisesti lapsiani innosti norppaan liittyvät asiat, kuten norpan talvipesä ja norpan turkin kuvioiden tutkiminen. Kuopustille norppa tuntui vieläkin läheisemmältä, sillä olimmehan vasta keväällä norpparisteilyllä Puumalassa. Norppa on jännittävä osa Saimaata ja Suomen luontoa ja on mukavaa, että sitä esitellään myös Savonlinnan museossa. Toki se myös varmasti kiinnostaa ihmisiä.

Itse myin lapsille museoon menoa Barbie-näyttelyllä sekä museolaivoilla. Kannattiko?

No kyllä. Kävimme lasten kanssa taannoisessa Kansallismuseon isossa Barbie-näyttelyssä, joka oli upea, mutta jätti vähän kylmäksi, sillä näyttely keskittyi esittelemään keräily- ja julkkisbarbieita, sellaisia nukkeja joita ei kenelläkään tavan tallaajalla ole. Kun taasen tämä maakuntamuseon näyttely Barbie 60 vuotta, on huomattavasti maanläheisempi. Näyttelyn barbiet näyttävät sellaisilta, joilla minä ja vielä lapsenikin olemme leikkineet. Suurin osa näyttelyn nukeista on  tavallisia 80- ja 90-lukujen barbie-nukkeja ja osalla on itse tehtyjä asuja. Erikoisuutena tässä näyttelyssä ovat Savonlinnan seudulla vaikuttaneiden, tunnettujen suomalaisten muotitaiteilijoiden Barbie-asut. Ja erityisen sööttiä oli myös talviset barbiet ja eräs lasketteluasu iski kuin piikki silmään, mutta mieleen tulvivat muistot jostain 80-luvun lopulta olivat mukavia.

Barbie, Savonlinna, muotisuunnittelija

Barbie

IMG_3361

IMG_3363

Barbie 60 vuotta -näyttelyn ovat suunnitelleet ja toteuttaneet lehtori Käpy Tarus ja intendentti Kirsi Liimatainen. Näyttely on esillä Riihisaaressa 9.3.–18.8.2019, joten vielä ennättää käydä moikkaamassa vanhoja kavereita vitriinin takana.

Sisänäyttelyn jälkeen menimme ulos katsomaan museolaivoja. Esillä on tällä hetkellä s/s Salama ja s/s Mikko sekä pieni lastivene Vappaa Savo. Museolaivueeseen kuuluvat myös s/s Savonlinna, joka on näin kesäaikana ajossa sekä s/s Ahkera, joka on telakalla kunnostettavana.

Riihisaaressa on esillä Suomen suurin höyrylaivalaivue, jossa esitellään tärkeimmät Saimaan alustyypit: valkokylkinen matkustajalaiva Savonlinna, maailman ainoa aito tervahöyry Mikko ja höyrykuunari Salama.

Mikko on oikeasti avoin. Sinne pääsee sisätiloihin ja vierailija näkee mm. millaisissa pienissä hyteissä henkilökunta on asunut. Salaman kannelle pääsee, mutta ainakin meidän vierailun aikana, ovet olivat visusti lukossa. Ilmeisesti Salaman lastitiloissa on kuitenkin pieni näyttely laivan vaiheista.

Minun isäni teki lähes koko elämäntyönsä hinaajissa. 80-luvulla kun Enso-Gutzeit myi hinaajalaivaston, isäni osti Tornator-laivan, jossa oli jo pitkään työskennellyt. Ja siksi minäkin vietin tuolla laivalla monia kesäisiä päiviä. Hytit olivat todella pieniä, mutta niissä ei vietetty aikaa muuten kuin nukkuessa. Lempipaikkani oli laivan katto, jonne hilasin viltin ja vanhoja Jerry Cotton –lehtiä ja vietin kiireettömiä kesäpäiviä lehtiä lukien ja ihanaa Saimaan maisemaa seuraillen. Lauttaa hinatessa, laiva eteni hitaasti, joten maisemassa todella pystyi viipyilemään. Mikon sisätiloissa kaikki nuo ihanat muistot tulvivat mieleeni ja kerroin lapsilleni muistoja heidän ukistaan ja laivaelämästä.

Museon laivastoon kuuluva Ahkera-laiva tönötti koko lapsuuteni Laitaatsillan telakan aidan vieressä. Museon sivuilta luin että Ahkeran työura päättyi 1958 ja vuodesta 1971 se tosiaan tönötti maissa. 2002 Stora Enso (ent. Enso-Gutzeit) lahjoitti Ahkeran Savonlinnan kaupungille.

Hauska, tai no, mielenkiintoinen fakta Ahkerasta on se, että matkustajalaiva Salaman upotessa 1898, pelasti Ahkera sen matkustajat. Ja vielä sananen isästä, kun Salama nostettiin vuonna 1971, oli isäni mukana sitä nostamassa Maavesi-nimisellä hinaajalla.

Salama laiva, Savonlinna

Vappaa Savo

Kuopusti Mikko-laivan kannella

Kun lähdimme museolta, poikkesimme yhteen Savonlinnan kesäkaupoista. Putkassa Linnankadulla on Ivana Helsingin pop up –kauppa, joka on muuten avoinna vielä 18.8. saakka. Oih ja voih, Ivana Helsingin vaatteet ovat kalliita mutta viehättäviä, joten me kaikki kolme hypistelimme innoissamme myynnissä olevia ”rätei”. Esikoisella on yksi Ivana Helsingin mekko, ja se on ollut erittäin hyvä ostos. Ostettu outletistä noin 40 euron hintaan, kun uudet vaatteet maksavat 200-300 euroa. Ja vaikka kannatan laadun ja kotimaisuuden ostamista, ei minulla ole nyt varaa näihin täyshintaisiin vaatteisiin. Harmi.

Putka on muuten saanut nimensä siitä, että talo rakennettiin vuonna 1850 kaupungin vankilaksi. Erilaisten mutkien kautta talo muuttui 1940-luvulla asuintaloksi. Nyt jo pitkään (vuodesta 1983), talo on toiminut erilaisten kesä pop up –juttujen kotina ja näyttelytiloina.

Mitä muuta Savonlinnassa voi tehdä? No, lisää ruokajuttuja. Kävimme myöhäisellä muikkulounaalla Kalastajan kojulla. Nmm. Niin yksinkertaista mutta niin hyvää; rapeaksi paistetut muikut. Nmm.. Lapset söivät muikkuja dipillä, minä naturellina. Ostimme myös parit ranskalaiset, jotka nekin maistuivat. Ja juomana vettä, jääteetä ja mummolle jotain kevyttä kesäistä alkoholia. Kalastaja koju on Savonlinnalainen ikoni, jonne lähes jokaisen Savonlinnaan eksyvän tie kesällä vie. Koju on kauniilla paikalla torin laidalla ja osittain veden päällä. Terassi on iso ja tälläkin kertaa täynnä ihmisiä.

Toivon Kalastajalle ja vaimolleen ja heidän kojulleen pitkää ikää ja onnea tulevaan! Toivottavasti kaupunki ei sössi tätä ikonista yritystä kaavoitussuhmuroinneilla.

Tällä kertaa emme siis nauttineet oopperasta, emmekä muustakaan musiikista tai esittävästä taiteesta. Savonlinnan kesäteatterissa meni Rölli, jonka kohderyhmää emme enää ole. Ryöstö Seraljista olisi kiinnostanut mutta koska kenraaliharjoitus jäi näkemättä, ei se nyt sopinut meidän aikatauluihin.

Vielä muikkujen jälkeen kävimme Kirkkopuiston laidalla olevassa TaitoShopissa, jossa on myynnissä olevien kauniiden vaatteuden ja esineiden lisäksi jokavuotinen Jukka Rintalan iltapukujen näyttely.  Vaikka näyttely on pieni, oli se kaunis ja kiinnostava.

IMG_3347 (1)
Jukka Rintalan suunnittelema puku Kirsti Paakkaselle.

Jukka Rintala, iltapuku

 

SaimaaShop, Savonlinna
Savonlinnan uusi tulokas Saimaashop ja pieni Riviera
IMG_3322
Satamapuiston lehvistöä.. Näiden puiden alla olen tallannut vaikka millaisia (teini)polkuja
IMG_3279
Näitä perhanan lokkeja riittää… Krääääk!

Kellotapuli, Laitaatsilta, Savonlinna

Iltakävelyllä kiersimme pienen reitin, jonka varrelle jäi Laitaatsillan vanha kellotapuli.

Meillä oli hyvät kelit ja Savonlinna näytti kaunista naamaa. Olisi ollut mukava mennä pienelle risteilylle, mutta sille ei nyt ollut aikaa. Ehkä joku toinen kerta, sillä minähän palaan aina takaisin rakkaaseen Savonlinnaan <3

Näkemiin, ja kiitos!

 

2 thoughts on “Kesäpäivä Savonlinnassa

Add yours

  1. Pakko tarkentaa, että Ryöstö Seraljista oli kotimaista tuotantoa, Milanon La Scalan esittämä ooppera oli nimeltään Rosvot. 🙂

Vastaa

Powered by WordPress.com.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: