*Yhteistyössä Palosaaren poro- ja kalastustila*
Lapinmatkaa ei voi tehdä ilman porotilavierailua. Tai no, ensimmäistä Lapinmatkaa ei ainakaan.
Koska vierailumme osui siihen lumettomaan aikaan, jota myös kesäksi kutsutaan, ei pieni poroajelu tullut kysymykseen. No, mitä muuta porojen kanssa voi tehdä?
Porot ovat puolivillejä, ne kulkevat vapaina muulloin paitsi erotusaikoina. Touko- kesäkuussa syntyneet vasat merkitään kesäkuussa ja juuri vierailumme aikana myös paliskunnassa johon Palosaaren porotila kuuluu olivat merkinnät käynnissä. Erottelu ei tapahdu tilalla, joten sitä emme pääse seuraamaan. No mitä sitten?
Vaikka porot yleensä kulkevat vapaina, on joskus poroissakin tyyppejä, joita ei voi laskea kulkemaan. Ja näistä tyypeistä tulee kotiporoja.
Yksi kotiporoisa on Valo. Voisi sanoa ettei Valo ole aitauksen fiksuin kaveri, mutta se olisi ilkeää, sillä Valo on jäänyt orvoksi eikä sillä ollut emoa, joka olisi neuvonut miten porona ollaan. Niinpä sitä ei voi laskea yksin vaeltamaan, sillä se ei osaa olla kuiten muut porot. Valon on turvallisinta olla kotona. Toinen kotiporo on Parooni, oman arvon tunteva herra, mutta ei aivan kunnossa, joten senkin on parempi olla kotosalla kuin vaellella ympäri Kuusamoa.
Kotioloissa puolivillit porot ovat usein uteliaita. Niin nämäkin. Tai no, ollaanpas rehellisiä, eivät porot niinkään meistä kiinnostuneet, mutta kun tarjosimme jotain pientä hyvää, ne tulivat enemmän tai vähemmän vikkelästi luoksemme.
Kotiporot elävät aitauksessa ja niitä myös ruokitaan aitaukseen. Porojen herkkua on jäkälä ja erityisherkkua ovat tuoreet lehdet. Niitä kun ei riitä loputtomiin aitauksessa.
Niinpä me pääsimme porotilan väen kanssa hakemaan poroille tuoreita koivunoksia. Tallasimme lähimetsään ja haimme oksia. Me vieraat lähinnä katselimme kun ranskalaiset harjoittelijat ja isäntä hakkasivat oksia. Mutta kantamiseen mekin osallistuimme.
Palosaaren poro- ja kalastustila on perinteikäs porotila. Nykyinen isäntäpari on jo seitsemännessä polvessa poromiehiä ja -naisia. Nykyään porotila saa enenmmän ja enemmän elantoa matkailusta. Talvella tilalle tullaan mm. perinteisille poroajaluille ja kesällä porotilalle voi tulla moikkaamaan ja hoitamaan poroja. Meidänkin visiitti oli kesäohjelman mukainen, ruokimme porot ja seurustelimme niiden kanssa jonkin aikaa. Sen jälkeen menimme kammiin tulille. Nautimme erittäin herkullista poromakkaraa, kahvia ja mehua. Tällainen visiitti maksaa 25 euroa / aikuinen ja 10 euroa / lapsi (4-12v). Me saimme yhteistyön merkeissä visiitin ilmaiseksi.
Jos olisin maksanut visiitistä, olisin kokenut saaneeni vastinetta koko rahalle.
Itse pidän juuri tämän tyylisestä tekemisestä ja esim. eläintilavierailuista, joissa itse saa tehdä ja osallistua eläinten hoitamiseen.
Ruokittavat porot vaikuttivat tyytyväisiltä. Minulle ei tullut sellainen olo, että nämäkin raukat tässä vankeina. Toisin kuin esim. Suureläin keskuksessa, mutta se onkin jo toinen tarina…
Ja tietysti aina tulittelu ja syöminen on mukavaa. Koska Suomen kesä on mitä on, niin meidänkin vierailun aikana sää vaihtui paisteesta sateeksi, joten oli melko mukavaa istua kammissa tulen äärellä, kun ulkona tuli vettä kuin Esterin kastelukannusta. Siinä jutellessa ja tulesta ja makkarasta nauttiessa sadekuurokin meni menojaan ja kun läksimme kotiin päin, oli ilmassa ihana kesäsateen tuoksu.
Tilalla on myös minipuoti, jossa myydään tietysti poronlihaa mutta myös emännän kasvattamia yrttituotteita ja hieman myös muita paikallisia tuotteita.
Ja Mika-isäntä järjestää myös erilaisia kalastus- ja luontoretkiä. Itse pääsin tällä Lapinmatkalla kalastuksen makuun Giellajohkassa, joten täytyy sanoa, että opastettu kalastusretki kuulostaa kiinnostavalta ja se avaa harrastusta aivan eri tavalla ja meille ei-kalastaneille se kyllä dramaattisesti lisää mahdollisuutta saada saalista sekä tuo mukavuutta kalastukseen.
Vielä linkki Palosaaren poro- ja kalastustilan sivuille tässä. Sivuilta löytyvät tilan kesä- ja talviaktiviteetit. Kannattaa kysyä, jos mielii porovisiitille tai haluaisikin vielä jotain ekstraa.
Voin lämpimästi suositella tätä paikkaa kaikille jotka tykkäävät eläimistä.
Porotilavisiitillä pääsee lähelle näitä hauskoja sorkkaeläimiä, joita tietysti näkee ympäri Lappia ja Kuusamoa vapainakin, mutta jos kosketusetäisyydelle haluaa niin eikun vaan porotialle.
Tämä Palosaaren porotila oli meidän Lapinmatkan viimeinen mukava kohde. Porotilalta me ajelimme Suurpetokeskukseen, mutta se oli masentava kohde.
Kaiken kaikkiaan Kuusamo on hieno ja monipuolinen luontokohde. Tällä kertaa jäi sekä Oulangan että Hossan Kansallispuistot väliin, joten (myös) Kuusamo on paikka minne haluan palata.
Ajelimme kotiinpäin itäistä reittiä ja se oli jotenkin mukavampi noin Kuopioon saakka kuin melko tylsä E75-reitti.
Vastaa