Lapin kullan kimallus

*Yhteistyössä Visit Sompio*

Lappiin liittyy paljon mielikuvia, itselläni yksi vahva mielikuva on Lapin kullan kimallus. Tiedättehän, kultaryntäys, kullanhuuhdonta ja Rovaniemen markkinat? Nostalginen mielikuva menneestä maailmasta. Ja kun löysin Google mapsin avulla Tankavaaran Kultakylän ja Kultamuseon niin tiesin heti että sinnepä Lapin matkalla kurvailemme. Ja kun vielä lapsetkin innostuivat ajatuksesta niin intoni kasvoi.

Sodankylän Tankavaarassa on Kultakylä ja Kultamuseo, jossa esitellään kullankaivuun ja –huuhdonnan historiaa Lapissa ja kullan kimallusta myös muilla mailla. Museoon liittyy myös ulkonäyttely.

Kesäkuun alussa Sodankylän korkeudella on vielä kesä nupullaan. Meidän Tankavaara-päivä alkoi räntäsateella, mutta myöhemmin iltapäivästä paistoi jo lämpimästi aurinko, joten minulla on vain yksi sana ennakko valmistautumiseen liittyen; kerrospukeutuminen.

Opin museossa että kultahiput on nimetty kuvottomasti pienten ihmisen verellä elävien ötököiden mukaan.. Paitsi pienin hippu on unihiekan kokoista ja nimetty Hengettömäksi. Totuus on että suurin osa lapiohommilla löydettävästä kullasta on juuri tätä glitterhileen kokoista hippua, jota saa olla grammaankin jo lukematon määrä ja nykyisen vaihtokurssin mukaan grammalla kultaa saa setsemän olutta.

Museossa oli myös kokoelma erilaisia vaskooleja ja interiöörejä. Erilaiset tietotaulut kertoivat kullankaivuun historiasta aina sieltä alkuperäisestä kultaryntäyksen vuodesta 1836 lähtien. Näyttelyssä oli myös esillä erilaisia kullankaivuun legendoja.

Aika ennen internetiä.. Iltojen viihde ei lienee ollut kovin monipuolista.

Sisätilojen jälkeen tutkimme ulkomuseon tarjontaa. Ulkona on useita rakennuksia ja rakennelmia.

Törmätessäni kullastajan mökin ovelle, säikähdin kun huomasin sängyllä istuvan ukon. Nopeasti vilkaistuna ukko näytti aidolta Lapin mieheltä, mökki on hyvin askeettinen ja ehkäpä autenttinen. Vielä nykyäänkin kultakentillä asutaan hyvin karuissa oloissa.

Museokierroksen jälkeen kävelimme Kultakylän kullanhuuhdontapaikalle. Siellä meidät otti hoiviinsa oppaamme Kimmo, joka johdatti meidät kullanhuuhdonnan saloihin. Mutta ensin vaihdoimme lenkkarimme kumisaappaisiin ja marssimme valitsemaan vaskoolit ja kaivamaan hiekkaläjästä vaskottavaa.

Jossain hiekkakasan uumenissa on glitterihileiden kokoista kultahiekkaa ja toivottavasti isompiakin kimpaleita.

Kullanhuuhdonta perustuu siihen, että kulta on huomattavasti painavampi materiaali kuin hiekka, joten hiekkaa vedessä ja vedellä huljutettaessa kevyempi hiekka huuhtoutuu pois ja painavampi kulta jää vaskoolin pohjalle. Tosin luulen että kaltaistemme turistien hengettömän kokoiset kultajyvät voivat luiskahtaa lammikkoon jossa kultaa huuhdellaan.. Ja ehkä minunkaan huuhdonta ei olisi ollut niin onnistunutta ilman Kimmon ohjeita ja apua. Mutta yhtä kaikki, minä sekä lapseni löysimme kultaa ja muita kauniita kiviä. Kaikki löydöt sujautettiin pieniin vedellä täytettyihin putkiloihin.

 

Täytyy sanoa että vaikkei meitä ilmojen haltijat hyvänä pitäneetkään, melko koleassa ilmassa vaskosimme niin että vesi roiskui ja sormet kohmenivat, oli toiminta hyvin koukuttavaa.

Oli ihan mahtavan jännittävää nähdä löytyykö hiekan seasta kultaa vai ei.

Meidän jokaisessa vaskoollisessa oli kultaa. Tankavaaran alue kuuluu Suomen kultavyöhykkeeseen, joten ehkei se ollut mikään ihme.

Kävimme jo ennen Kultakylävisiittiä kullanhuuhtojien mailla Kutturassa ja kullankaivajien ruokakomerossa Kafea Gufihtarissa, joten olimme kauempaa nähneet millaisilla laitteilla kultaa kaivetaan (kaivinkoneet), mutta Kultakylän Anne johdatti meidät E75-tien toisella puolella olevalle valtaukselle, jossa oli useita kaivuuryhmiä kaivamassa kultaa ihan käsipelillä. Käsin lapiolla, apuna vain vesipumput, jotka mahdollistavat huuhdonnan. Käsin kaivettu kulta on oikeaa luomukultaa, sillä se kaivetaan ja huuhdotaan maasta lihasvoimin, ilman mitään ylimääräisiä kemikaaleja tai vipstaakeja.

Juttelin erään huuhtojanaisen kanssa ja hän kertoi edellisenä kesänä käyneensä perheensä kanssa huuhtomassa kultaa Kultakylässä ja he innostuivat niin että tulivat tänä kesänä lomallaan kolmeksi viikoksi kaivamaan tälle valtaukselle. Joten tiedä vaikka itsekin vielä innostuisin ja kokeilisin päiväkaivamista Kultakylässä ja jospas siitä ura urkenisi kullanhuuhtojana. Tai, ehkä minun pitäisi vielä vähän opiskella sitä huuhtomistekniikkaa…

Kultakylässä voi myös majoittua ja tietysti myös syödä. Sain ennen matkaamme kuulla että Kultakylän ravintola Wanha Waskoolimies oli ollut mukana Jyrki Sukulan Kuppilat kuntoon -ohjelmassa. Ja hienoa että oli, sillä ainakin nyt ruoka oli hyvää. Lapset söivät herkulliset hampurilaiset ja minä söin listalta kala-annoksen.

Kultakylään rakennetaan uutta hotellia, tällä hetkellä siellä voi jo yöpyä kullankaivajien mökeissä, Korundihuoneistoissa ja Kultaränni-hotellihuoneissa ympäri vuoden.

Tykkäsin kovasti Kultakylän rakennuksista. Ihanat kultarustiikkiset rakennukset. Jos pikainen piipahdus ei tyydytä kultailua niin Kultakylässä voi viettää vaikkapa valmiiksi paketoidun Kultaloman (150 euroa/henkilö, lapset puoleen hintaan). Lomaan kuuluu kahden yön yöpyminen Kullankaivajan mökissä, aamiaiset, 2 päivän kullanhuuhdontaluvan Kultakylässä alkuopastuksineen, vierailun Kultamuseossa. Kylästä voi ostaa myös muita luontoon liittyviä aktiviteetteja, kuten retkeilyä luonnossa tai melontaa. Jos kullanhuuhdonta kiinnostaa niin Kultakylässä on elokuun alussa SM- ja MM-kisat. Joten vaikket itse  huuhtoisi kultaa, voit ihailla kun toiset tekevät sitä.

 

Tein Kulta-vierailustamme pienen videon, katso se tästä.