Kotoilua Kiiloselän poropirtissä

*Yhteistyössä Visit Sompio ja Kiiloselän poropirtti*

Koskaan ei tiedä minkälaista majoitusta reissullansa saa. Tämän kesän Lapin road tripillä nukuimme kahdeksassa eri vuoteessa. Se on melko paljon, mutta mun helmasynti on kahmia paljon kaikkea, retkellä kun ollaan. Mutta tähän määrään toki mahtuikin mielenkiintoisia paikkoja ja ihmisiä!

Visit Sompion avulla löysin Kiilopään vieressä nököttävän Kiiloselän poropirtin ja mukavaa että löysin, sillä ne pari päivää, jotka vietimme Lampeloiden vieraana, olivat kuin olisimme ollut lappilaisessa mummolassa.

Poropirtin isäntäpari Aimo ja Anu-Riitta ovat avanneet kotinsa ovet vieraille ja se on mukavaa, sillä talo on vanha porotila ja avaa meille matkailijoille näkökulman yhdenlaiseen lappilaiseen arkeen. Anu-Riitta ja Aimo asuvat nykyään toisaalla, mutta porotilalla elettiin normaalia porotilallisen elämää edesmenneen vanhaisännän Matias Peltovuoman aikana. Matias eli Matti oli oikea porokeisari. Nykyisellä isännälläkin on vielä ”muutama poro”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin, sillä jopa minä tiedän että poromäärän utelu on moukkamaista.

Porot vaeltelevat siellä täällä sen mukaan mistä ne löytävät ruokaa. Kuten joka puolella Lappia, myös Poropirtin pihalla käy poroja viettämässä laatuaikaa. Useana valoisana kesäyönä pihan tuoreruokabaarissa kävi useampi poro. Siellä ne jauhoivat tuoretta nurmea ja muuta vihreää. Päivisin poroja ei näkynyt.

Poropirtissä oli heti välitön ja kodikas tunnelma.

Ennen saapumistamme emäntä Anu-Riitta oli laittanut tervetuloviestin, jossa hän kertoi missä me majoitumme ja että olemme tervetulleita. Se tuntui persoonalliselta ja mukavalta.

Meille oli sauna valmiina kun tulimme, emme kuitenkaan menneet saunaan, sen sijaan aloitimme vierailun kahvipöydästä.. Sanoinhan jo, ihan kuin olisi mummolaan mennyt.

Huoneemme oli vanha isännän huone. Meillä kolmella oli käytössä jättisuuri parivuode sekä kerrossänky. Ensimmäisenä yönä nukuin parisängyssä kuopustin kanssa ja toisena yönä nukuimme kaikki tytöt siinä jättisängyssä. Ja tilaa oli.

Anu-Riitta oli järjestänyt meille toiselle päivälle taide workshopin. Going to Glown Sonja Kallio tuli vetämään meille aamupäivän mittaisen piirustusworkshopin. Sonja toi työvälineitä; paperia, lyijy- ja tussikyniä ja näytti miten luonnostellaan ja millaisia erilaisia tapoja on elävöittää kuvaa varjostuksen avulla. Menimme poropirtin pihalle, pieneen metsikköön, jossa kasvoi vaikka mitä metsän kasveja.

Jokainen valitsi jotain mitä tarkastelee lähemmin ja minkä haluaa piirtää.

Esikoinen valitsi koivunlehden. Metsässä oli tavallista koivua ja alueella elävää maanpeittokoivua eli Kiilopään koivua. Kuopusti valitsi piirrettäväksi torvijäkälän. Minä piirsin pientä vaaleanpunaista kukkaa, jonka nimeä en nyt muista.

Workshop antoi luvan piirtää ja tarkastella luontoakin hieman eri tavalla. Harvoinhan sitä ihan niin tarkkaan vaikkapa kasveja katselee.

Nyt minä katselin ja kääntelin kukkaa ja tutkin sitä joka puolelta. Miltä näyttää lehdet päältäpäin tai altapäin.

Miten kukka kiinnittyy kukan varteen. Vaihtuuko kukan väri. Minkä muotoiset kukan terälehdet ovat? Lisäksi löysin kauniin punaisen puolukan varvun. Ja toki muutakin, mutta kaikkea en edes yrittänyt ikuistaa, kynällä.

Lopuksi menimme sisälle pöydän ääreen tekemään töitämme loppuun. Osa sai aivan valmiin kuvan, osa meistä vain luonnosteli.

Piirtämisen jälkeen saimme ihanan kotiruokalounaan. Aimo oli keittänyt keittoa poron luista. Olihan mukana lihaakin ihan runsaasti mutta ruokaa kutsutaan luusopaksi. Hyvin yksinkertaista ruokaa, mutta ihan törkeen hyvää. Maistui meille kaikille.

Mummolafiilistä lisäsi se että söimme melko usein, sillä muutenhan päivään on vaikea mahduttaa aamiaista, useampaa kahvihetkeä, lounasta, iltasta jne. Joten sen lisäksi että ympäristä oli rentouttava ei meidän tarvinnut huolehtia ruuasta.

Anu-Riitta järjestää erilaista kotoiluohjelmaa, mutta näitä pitää osata pyytää. Tämä on matkailijan näkökulmasta vähän ongelmallista, kun ei tiedä mitä kaikkea voi kysyä.

Poropirtissä on kahdenlaista yöpymistä; sisällä talossa on muutama makuuhuone sekä yksi tavallaan avoin tila, johon myös myydään petipaikkaa ja lisäksi pihalla on piharakennus sekä kolme pientä ja suloista hirsistä yöpymismökkiä. Talossa on yhteinen vessa sekä alakerrassa on vasta kunnostettu kylpyhuone ja sauna sekä viehättävä takkahuone.

Lisäksi sain pestä pyykkiä piharakennuksessa ja se oli mukavaa, sillä eihän kukaan jaksa kuljettaa mukana vaatteita yli viikon tarpeisiiin.

Yövyimme Poropirtissä kaksi yötä. Toisena päivänä kävimme valloittamassa läheisen Kiilopään huipun. Porotilalta Kiilopään parkkipaikalle on noin viiden kilometrin matka, jonka me ajoimme autolla, mutta olisimme voineet vaikkapa pyöräillä Poropirtin pyörillä.

Voit lukea lisää Kiilopään vaelluksesta täältä.

Ja ennen Kiiloselän Poropirttiä me yövyimme Vuotson Majalla, voit lukea siitä täältä. Ennen Kiiloselkää koetusta Kultakenttien kutsusta tulee myös juttua tänne. Kiiloselän jälkeen suuntasimme Saariselälle, meidän fatbike-retkestä voit lukea täältä, Inarin kokemuksista tulee juttua myöhemmin ja vielä pohjoisempaan edenneen road tripin kalaretkestä voit lukea täältä. Kotimatkan porotilavisiitistä tulee myös juttua.

Kaiken kaikkiaan meidän Lapin road trip oli erittäin mukava kokemus, joka varmasti jätti jäljen meistä jokaiseen. Uskon, että tulemme uudelleen.

Olisi mukavaa nähdä Lapin ruska ja talvikin.

Seuraavalla kerralla olemme pidempiä aikoja yhdessä paikassa, sillä vaikka tämä road trip oli mahtava kokemus, jäin kaipaamaan viipyilevää oleilua. Siihenkin Lappi on mahtava paikka.