Lapin road tripin ensimmäinen stoppi oli Pyhä–Luoston kansallispuistosta löytyvä Lampivaaran ametistikaivos.
Valitettavasti vaan ensimmäisellä kerralla pääsimme vain Lampivaaran kahvilaan saakka, mutta emme ametistikaivokselle, Lampivaaran huipulle, joten meidän ensimmäinen – varsinaisista tuntureista ainoa- huiputus oli Urho Kekkosen kansallispuistosta löytyvän Kiilopään huiputus.
Suomen Latu ylläpitää Kiilopään alueella ravintolaa, majoitusta ja savusaunaa ja alueelta lähtee useampia Urho Kekkosen kansallispuiston vaellusreittejä, lue lisää tästä.
Lyhyitä Kiilopäältä lähteviä rengasreittejä ovat Vasapolku 1km, Poropolku 5,4km, Kiirunapolku 6km, Luulampi 11km, Ahopää 14 km. Nämä rengasreitit ovat oikeastaan matalankynnyksen reittejä, joille kuka vaan voi lähteä. Suurin osa niistä on helppokulkuisia, joten niitä voi kulkea vaikkapa koko perheen voimin.
Minulle oli haastetta Kiilopään huipulle nousemisessa, mutta minä olen huonossa kunnossa ja ylipainoinen, joten se ei lienee ihme. Mutta silti minäkin pääsin huipulle. Reitti on helppo kulkea, sillä se on sorastettu loppuun asti ja alussa kuljetaan puista pitkospuiden ja portaiden yhdistelmää ja loppupuolen hankalampaan kohtaan on rakennettu portaat.
Tunturia ylös kadutessa näkee hyvin miten kasvillisuus muuttuu, puut muuttuvat maanpeittokasveiksi ja lopulta melkein koko kasvillisuus häviää ja tilalle tulee kiviä.
Kiilopää on myös hyvä lintubongauspaikka. Yksi kanssakulkija kertoi nähneensä kiirunan.
Kiiruna on vähän kuin Kiilopään tunnuslintu, onhan Kiilopäällä Kiirunapolku.
1,9 kilometrin reitin aikana on useita lepopaikkoja, joten koko kipuamista ei tarvitse tehdä yhteen putkeen. Lopun nousu on jyrkähkö ja toivoin (ja luulin) useaan otteeseen että olisin jo perillä.
Voit katsoa videon hikisestä tunturin valloituksesta täältä.
Kiilopään huipulta oli upeat maisemat kauas. Maan tasalla on vaikea hahmottaa miten upeat näköalat ovat yli 500 metrin korkeudella.
Vaikka nousu oli rankka, oli alaspäin tulo melkein vielä rankempaa. Mutta kauniissa aurinkoisessa kesäsäässä matka taittui mukavasti ja Suomen Ladun ravintolasta ostimme palkintojätskit.
Voin suositella tätä retkeilyreittiä aloittijoille, perheille, lintubongareille ja jokaiselle, jota upeat tunturinäköalat viehättävät!
Vastaa