Kalastusloma Giellajohkassa

*Yhteistyössä Inari-Saariselkä Matkailu Oy ja Giellajohka Oy*

En ole juurikaan elämäni aikana kalastanut ja varmastikaan en ole virvelöinyt tai ajatellut että se olisi millään tavalla minun juttu, mutta kun meille tarjoutui tilaisuus majoittua Giellajohkassa ja osallistua kalastusretkelle, sanoin kyllä. Sanoin siis kyllä itseni ja lasteni puolesta. Ja kun kerroin lapsille että huomenna muuten mennään kalaan kolmeksi tunniksi niin molemmat lapset näyttivät järkyttyneiltä ja protestoivat.

Muistutin heitä siitä miten aiemminkin on löytynyt kivoja kokemuksia kun on rohkeasti kokeiltu…

Ja hienovaraisesti myös siitä tosiasiasta, että olen tuonut heidät Lappiin asti…joten minulla lienee jotakin sanottavaa siihen mitä me teemme.

No, onneksi minun ihanat ovat avoimia huipputyyppejä ja lähtevät äitinsä höpsötyksiin mukaan, jos nyt eivät aina innoissaan niin kuitenkin avoimin mielin. Ja niin kävi tämän kalastuksenkin kanssa.

Giellajohkan yrittäjä Anita Järvelin ja kalastusopas Vesa Autio veivät meidät läheiselle Aksujärvelle kalastamaan virveleillä, mutta ensin Anita huolehti meille asialliset kengät (kumisaappaat) ja lapsille ulkohousut ettei tule vilu emmekä kastu veneen pärskeissä.

Aksujärven rannassa meitä odotti pieni avovene, esikoinen vähän nielaisi nähdessään millä lähdemme vesille. Vene oli kuitenkin vakaa ja samalla veneellä Vesa on kalastanut Perämerellä.

Kävimme vielä rannassa läpi heittoharjoituksia ja vain kerran uistin jäi kiinni puuhun… Puista ei kuitenkaan saalista saada, joten ystävällinen kalastusopas irrotti uistimen ja pääsimme vesille. Aurinko paistoi ja vaikkakin järvellä kävi pieni tuuli, oli ihanan lämmintä ja rauhallista.

Minun sielunmaisema on järviluonto

Putputtelimme hyville kala-apajille ja aloimme heitellä. Ensin yksi lapsi, sitten toinen ja myös minä. Kärsivällisen kädestä pitäen saadun ohjeistuksen avulla, jokainen oppi jonkinlaisen tavan heittää. Kelasimme ja kelasimme ja joka kerta ainakin minua jännitti tuleeko sieltä jotain. Jossain vaihessa siirryimme uistelemaan.

Sain pohjaosuman, kaislaa tai mitä lie levää ja onnistuin myös sotkemaan uistellessa siimani kuopustin siimaan. Minun onneni oli olla vieras ja taas riensi kalastusopas apuun.

 

Jonkin aikaa uistelimme rauhassa ja sitten nappasi. Kuopustin vapa jännittyi ja hän nosti täysin oikeaoppisesti vapansa pystyyn. Sitten alkoi jännittävä vaihe eli kelaaminen: mitä sieltä tulee? Vihdoin kala nostettiin veneeseen ja sehän oli kaunis taimen, mutta valitettavasti alamittainen, joten Anita irroitti sen varovasti ja laski takaisin kasvamaan.

Anita oli ottanut meille eväät mukaan, joten menimme salaiseen poukamaan tulille. Poukama on niitä harvoja paikkoja joihin järvellä on helppo rantautua. Ihana hiekkapoukama kutsui uimaan… Mutta vesi oli liian kylmää…

Nuotiota tehtäessä katsoin kelloa ja kappas, kello oli noin puoli seitsemän eli olimme olleet matkassa jo noin kolme tuntia. Eikä kertaakaan ollut edes tullut mieleen katsoa mitä kello on. Eikä lapset olleet kertaakaan kysyneet joko lähdetään?

Nuotiopaikalla partiolainen yritti tehdä tulia, mutta sen verran tuuli että ei ihan omin voimin onnistunut. Onneksi kalaopas sai tulet tehtyä.

Nuotiossa oli mukava paistaa makkaraa ja lämmittää kerrosleivät.

Lisäksi saimme banaani-suklaata, paistoimme munkkipaloja ja poltimme vaahtokarkkeja. Ja tietysti kahvittelimme, kaakaottelimme ja mehuttelimme. Että jaksetaan vielä kokea haukipoukama ja verkot. Kyllä hyvät eväät ovat retkeilyn/kalareissun suola.

Kaislikossa suhisi vain tuuli

Haukipoukama on kaislikkoinen matalikko, jossa heittelimme ja uistelimme, mutta tällä kertaa hauet olivat joko kylläisiä tai missä lie muualla, kun eivät ottaneet kiinni hienoihin lusikka- ja muihin uistimiin (vieheisiin? anteeksi tämä kovin epäammattimainen sanasto). Mutta, mutta, minua ei edes harmittanut, ettei kala iskenyt kiinni.

Kalan narraaminen oli erittäin jännittävää ja myös lapset jaksoivat yrittää kerta toisensa perään.

Koko haukipoukaman ajan Vesa souteli, joten saimme nauttia kalastuksen jännityksestä idyllisesti vain pienen liplatuksen säestyksellä.

Koska hauet olivat poissa, jätimme poukaman ja suuntasimme verkoille. Anita nosti verkot ja laski ne uudelleen. Melko pitkä aika meni ennen kuin verkosta löytyi iso ahven. Ja hetken kuluttua löytyi vielä pieni hauki. Ihanaa. Saaliiksi tuli kaksi kalaa. Ei tietysti mikään valtava saalis monen tunnin työstä, mutta sen verran, että maissa pääsemme maistamaan juuri saatua kalaa.

Mutta ennen kuin saalis olisi syötävissä, piti kalat vielä perata. Aiemmin lapsia oli inhottanut edes koskea kalaan, kuopusti oli käynyt kalassa luokan kanssa (maalaiskoulun iloja), mutta häntä inhotti kalan koskeminen tai edes kuolleen kalan katsominen.

Anita avasi ensi ahvenen ja näytti lapsille miltä kala näyttää sisältä. Ja sama vielä hauelle. Mukavasti tytöt kyselivät ja halusivat koskea kalaan. Kalan suomuinen pinta tuntui kivalta.

Kun palasimme Giellajohkan ravintolalle, kello oli puoli kymmenen.

Olimme reissussa noin kuusi tuntia. Eikä kukaan tylsynyt tai kaivannut puhelinta.

Anita paistoi kalat meille alkupalaksi. Illalliseksi minä ja kuopusti nautimme erittäin hyvää poronkäristystä ja esikoinen söi kanaburgerin.

Kalastusmatka oli koko Lapinreissun ehdoton yllättäjä. Meistä kukaan ei odottanut tältä aktiviteetiltä mitään, mutta saimme mielettömän kokemuksen. Esikoinen myös voitti pelkonsa veneilyä kohtaan ja molemmat lapset rakastuivat kalaan ja ihastuivat kalastamiseen.

Olisi mahtavaa tehdä kalastusretki myös jäiden aikaan, voin vain kuvitella miten ihanaa olisi istua kevätjäillä, huhtikuussa, ja nauttia auringosta ja kalastuksen jännityksestä!

Myös meidän kotimme Giellajohkassa, rantatörmällä oleva mökki, Routa, oli upea. Giellajohkassa on uusia mökkejä kolme ja ne ovat modernia designea. Mökeissä on lasiseinät joelle päin, ja meidän mökin kolmesta makuuhuoneesta kaksi oli joelle päin, samoin kuin olohuone. Saatoin siis asettua leveään sänkyyni ja katsella auringossa kylpevää jokea.

Vatsa täynnä hyvää ruokaa ja mieli täynnä mukavia kalastusmuistoja painoin poskeni karhutyynyliinaan ja huokasin onnellisesti.

Lasiseinät ovat oivallinen tapaa liittää mökin sisustus osaksi ympäröivää luontoa. Kesällä saa nauttia viereisen joen kauneudesta ja voin kuvitella, että talvella mökistä avautuu valkoinen ja tumma kangas, joka aika ajoin värjäytyy revontulista.

Toinen oivallinen paikka odottaa ja seurata reposia on rannassa oleva kota. Giellajohkassa voi nääs ihan omatoimisesti ”safaroida”  ja metsästää reposia. Tähyilypaikaksi kota on oivallinen sillä siitä avautuu näkymä pohjoiselle taivaalle.

Olen lasten kanssa tämänkin matkan aikana ja muulloinkin yöpynyt vaikka minkälaisissa paikoissa ja monesti olemme nauttineet ja löytäneet helmiä, mutta täytyy sanoa, että tämän Routa-mökin tarjoama luonnon läheisyys ja sisustuksen viihtyisyys oli ihan omaa luokkaansa.

Ja pieniä mukavia yksityiskohtia oli myös sisustuksen tekstiilit ja astiat; nukuin karhulakanoissa ja join aamukahvini muumimukista.

Muutenkin mökin varastus oli hyvä. Tullessamme mökkiin ensimmäistä kertaa esikoinen sanoin, ettei hän lähde minnekään, hän jää tänne. Joten joku mökissä ja paikassa resonoi voimakkaasti. Molemmat lapset alkoivat miettiä, että minkälaisia ammateissa he voisivat tehdä töitä paikasta ja ajasta riippumatta ja asua Lapissa vaikkapa juuri sellaisessa paikassa kuin Giellajohka: keskellä luontoa, kaukana ”kaikesta”.

Pieni miinus mökissä oli se että en tajunnut laittaa ilmastointia päälle lähtiessämme kalaan. Kun palasimme, oli aurinko lämmittänyt mökin melko lämpimäksi ja meni hetki ennen kuin ilmalämpöpumppu viilensi mökin sopivaksi. Muutoin kaikki oli viiden tähden arvoista. Ja erityisesti lapsista oli hauskaa, kun isoille lasiseinille laskeutuivat rullaverhot sähköisesti, napista painaen. Ei meillä vaan kotona..

Voin lämpimästi suositella Giellajohkaa luonnon ystävälle rentoutumispaikaksi ja kalastuksen ystävälle kalalomakohteeksi.

Vaikket olisikaan ikinä kalastanut niin täällä siihen on matala kynnys. Tiedän myös, että kovasti kotona viihtyvä mieheni olisi viihtynyt täällä. Kun tulimme takaisin kotiin, hän iloitsi siitä että lapset olivat päässeet kalastuksen makuun ja muisteli omia yönyli kalastusreissujaan pienenä poikana Saimaalla.

Paikka on myös kiva kahvi- tai ruokastoppi matkalla Karigasniemelle tai vaikka Nordkappiin asti. Ruoka oli Hyvää!

Lue lisää paikasta ja palveluista täältä ja mökeistä vielä täältä.