Kirja saatu arvostelukappaleena: Vesiystäviä; Johanna Vuoksenmaa. Otava.
Johanna Vuoksenmaa on hurahtanut avovesiuimiseen ja sen kautta hän on löytänyt ihania vesiä, vesiystäviä.
Kirjassaan Vuoksenmaa esittelee vesiystäviään kuten hän voisi rakentaa elokuviensa henkilöhahmoja. Vai mitä sanotte Heinolan Vihutjärvestä, jonka esittelyn Vuoksenmaa aloittaa:
”Rypsintuoksuinen ranta, vähän suttuinen, ei likainen, mutta jotenkin epäjärjestyksessä. Pehmeä hiukan kuluneen tuntuinen vesi, itseensä sulkeutunut, elelee hissukseen omissa ajatuksissaan…”
Kirjassa Vuoksenmaa pohtii järviä, jokia ja vesiämme monelta kannalta. Tässä tuhansien järvien maassa ihmisillä on läheinen vesisuhde ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että vesiä pilkottaa siellä ja täällä. Suomessa lähes jokainen vesipläntti on avoin kaikille, samoin kuin luontomme on avoin jokaiselle kulkijalle. Tämä meille itsestäänselvyys on vahvan luonto- ja vesisuhteen perusta. Ei tarvitse olla rikas, nauttiakseen metsästä tai järvimaisemasta.
Vuoksenmaa oivaltaa hyvin sen, että lähes jokaisella suomalaisella on ”oma” järvi. Tai pari. Näiden omien kanssa on kasvettu ja niistä on nautittu vuodesta toiseen tai niiden äärellä on koettu erityisiä asioita. Ja ne ovat muita vesiä läheisempiä ja rakkaampia. Vuoksenmaa kirjoittaa, että ”oman järven vesi tuoksuu ja tuntuu erityiseltä..ja siihen on uutettu kaikki se hyvä, mitä järven äärellä on tapahtunut”. Näin varmasti on. En ole ikinä ajatellut sitä tältä kannalta, mutta kun mietin vesisuhteitani, niin juuri näin minäkin tunnen.
Olen syntynyt Saimaan rannalla ja kaipaan sen vesien puhtautta ja kauneutta. Aluksi täällä Keski-Uudellamaalla tuntui, ettei täällä ole missään vettä. Mutta sehän ei pidä paikkaansa. Noin kivenheiton päässä on joki, joka virtaa tummana ja rauhallisena läpi maalaismaisemien ja pienen automatkan päässä on useita järviä. Lähialueen järvistä tutuimmaksi on tullut Keravanjärvi, koska lapset tykkäävät uida siellä ja lokoilla hiekalla.
”Helposti lähestyttävä, vähän homssuinen lasten ystävän äiti, joka ottaa vieraat lämpimästi vastaan. Vaikka kesken siivouspäivän. Pinnan alta löytyy tummempia sävyjä. Pienten kalojen koti”
Saimaasta voisi sanoa vaikka
”Kaunis, suuri, salaperäinen ja jylhäkin. Suuri sydän, mutta usein melko kylmän pinnan alla. Ei kesytettävissä. Antaa kuitenkin tilaa jokaiselle. Kotivesi”
Vuoksenmaa on jakanut vesiystävänsä viiteen ryhmään niiden lähestyttävyyden tai muun piirteen mukaan.
- Ystävät ja ymmärtäjät –sylivedet
- Yksinäiset, itsenäiset ja erakot
- Laulajat ja lumoajat – maagiset vedet
- Arkiset ja vaatimattomat – vetten varpuset
- Vesiklassikot
Jos vesien bongaaminen innostaa, voi itse tietysti keksiä omat kategoriat. Kirjassaan Vuoksenmaa esittelee 101 vesiystävää. Itsekään en ole uinut kuin muutamassa kirjassa olevista vesistä.
Viime kesänä kävin lasten kanssa yhdellä mukana olevista järvistä, Räyskälän Iso-Melkuttimella. Lapset uivat, minä vain ihailin kaunista järveä ja sen hyvin kirkasta vettä.
Paikka on upea ja helposti saavutettava luontokohde. Vuoksenmaa esittelee tämän ystävän näin: ”Ihmeellinen, lumoava, syvällinen, elävä ja eroottinen vesi. Ympärillään leijuu mieletön männyntuoksu, luonnon oma myskipartavesi. Jos tämä vesi olisi mies ja Näsijärven alfaurosreihunta alkaisi kyllästyttää, niin tähän voisin rakastua vakavasti. Mikä lie taiteilija, vastustamaton!”.
Melkoinen arvio järvestä, vai mitä? Tekee mieli mennä järvelle ja tiputtaa vaatteet ja sukeltaa!
Olisi ihan hauskaa bongata lisää näitä esiteltyjä ystäviä ja tutkia miten itse nämä vedet kokee. Kirjan alussa on kartta, johon vedet on sijoitettu, joten tietysti katsoin olisiko Vuoksenmaa bongannut pohjoisen vesiä, joita voisimme tutkia pian alkavalla Lapin matkalla ja löytyihän sieltä ”reitiltä” Karvakkoperä, Pöyliöjärvi, Karhujärvi ja suuri Yli-Kitka.
Vuoksenmaan kirja on ihanan pieni, sen voi lukaista alusta loppuun muutamassa hetkessä, sivuja on 130 ja kun sama teksti on suomeksi ja englanniksi, mikä ei muuten haittaa yhtään, on kirja nopeasti luettu. Toisaalta, kirjaa voi kuljettaa retkillä mukana, jos bongaa samoja vesiä, voi lukaista mitä Vuoksenmaa on kirjoittanut ja kirjan lopussa on tyhjiä sivuja omille muistiinpanoille.
Hauskojen ja liikuttavienkin esittelyjen lisäksi jokaisesta vedestä on Vuoksenmaan ottama kuva. Kuvat ovat viitteellisiä ja koska Vuoksenmaan ensimmäinen ammatti on valokuvataiteilija, hän loi itselleen säännöt kuvaamiseen, etteivät kuvat ”varasta showta”. Kaikki kuvat ovat kamerapuhelimella otettuja ja niissä pitää jollain tavalla näkyä Vuoksenmaa, ne ovat tavallaan kaveriselfieitä eivät perinteisiä luontokuvia. Lisäksi jokaisesta ystävästä on osoite, jotta me muutkin voimme heitä tavata.
Avovesibongauksesta innostunut voi tutustua aiheeseen myös FaceBookissa, josta Vuoksenmaan ystävänsä kanssa perustama Avovesiin!-ryhmä löytyy.
Toivon uintiystävällistä kesää meille kaikille!
#vesiystäviä
P.S. Sydänystäväni: ”Rakas ystävä. Aina lämmin vaikka muualla oliskin kylmää. Pehmeä vetinen ja kaunis. Todellinen Kallio. Varastoi lämpöä ja jakaa sitä avokallioisesti. Ei pahastu vaikka viime tapaamisesta on jo aikaa. Ottaa aina avosylin vastaan. Aina löytyy juteltavaa.”
Vastaa