*Yhteistyössä LakelandGTE*
Joskus unelmat toteutuvat pikavauhtia. Kirjoitin muutama viikko sitten Suomi-matkailun kymmenenkohtaisen unelmalistan, jossa listan kärjessä oli norppa-retki.
En kuitenkaan ollut ajatellut että pääsisin norppia katselemaan tänä keväänä, mutta norpparetkimestari Arto Keinänen kutsui minut (ja vieraani) toukokuiselle ekopaattiretkelle ja minähän tietysti otin kutsun vastaan.
Joten nyt minä istun tässä hiljaisen ekopaatin penkillä ja matkaan kohti norppakiviä!
Lähdimme matkaan Okkolan lomamökkien saunalaiturista ja matkasimme kohti Kuutinvirtaa ja Puumalan norppasaaria. Alueella asustelee muutama norppa ja lisäksi alueelle on tänä talvena saatu kuutteja. Joten, on mitä todennäköisintä että me norpparetkeläiset näemme norpan.
Saimaa on upea ja kaunis ja maisemana rauhoittava, mutta nyt en pysty rauhoittumaan, koska odotan niin kovasti josko näen norpan ihan livenä!
Jos nyt mittaisin sykettä, se olisi epäilyttävän korkealla.. koska jännitys.
Aamulla ilma oli sumusta sakea, joten hetken jo pelkäsin ettei norpparetkestä tule mitään.
Ihan lähelle saimaannorppia kun ei voi ajaa, eikä niitä löydä sumussa. Ne kuin eivät varmasti kölli juuri tietyillä kulmilla, eli kivillä. Ja nyt vesikin on noin 80 cm alempana kuin viime kesänä, joten sekin voi vaikuttaa köllöttelykivien valintaan.
Norpa on paikkauskollinen ja sillä on tietyt lempipaikat, mutta keskimääräisellä Saimaan köllijällä on noin 13 lepokiveä, joista valita juuri sen hetkiseen olotilaan sopivin kivipeti.
Keväällä norpat köllöttelevät kivillä, koska ne vaihtavat turkkia.
Talviturkki tai -karva lähtee kesäkarvan tieltä. Ja luonnollisesti kuiva karva irtoaa nopeammin kuin märkä, joten siksi norpat köllivät ja rapsuttelevat itseään lempikallioillaan jopa kuusikin tuntia yhteen putkeen. Kauemminkin ne voivat loikoilla. Karvan vaihdon jälkeen norpat viihtyvät parhaiten vedessä. Ja sieltä niiden bongaaminen on vielä vaikeampaa.
Äitini kertoi, että kerran hänen ollessaan mökkivieraana kalassa, norppa putkahti pintaan aivan veneen vieressä. Norppa kurkisteli useamman kerran kalastajia ennen kuin jatkoi matkaansa. Tällaista kohtaamista voi pitää lottovoittona.
1970- ja 80-lukujen taitteessa herättiin norpan suojeluun, siihen aikaan norppia oli koko suuren Saimaan alueella vain vähän yli sata. ”Edelleen kanta keskittyy voimakkaasti keskiselle Saimaalle, Savonlinnan etelä- ja pohjoispuolelle. Yli puolet norpan poikasista syntyy Pihlajavedellä ja Haukivedellä.” (lähde WWF/Saimaannorppa)
Mutta takaisin veneeseen!
Veneemme kippari kehotti tähystelemään kiikareilla kohti matalia rantakiviä. Norpan bongaaminen on haasteellista, sillä norppa näyttää rantakiveltä sileine muotoineen ja tummine rinkulavärityksineen. Sen muoto ja väritys on täydellinen sopeutuma Saimaan hioutuneille rantakiville ja keltaisille kaislikoille. Mutta, sitkeys palkitaan!
”Tuolla se on!”
Yksi risteilykaveri bongaa saimaannorpan ja koko veneellinen retkeläisiä tähyää kiikarein ja kameroin. Minun retkivieraani, kuopustini, ei heti näe norppaa ja jo vähän turhautuu, mutta helpottuu nappisilmäisen pötkylän huomatessaan. Kiikareilla norpan näkee hyvin, mutta valitettavasti kamerani objektiivi ei ihan riitä laadukkaaseen kuvaan. Mutta muoto kuvastakin välittyy…
Ennen ja jälkeen norpan kohtaamista, Arto kertoili tarinoita norpasta, norpan suojelun historiasta ja Juha Vainion klassikkobiisin Vanhojapoikia viiksekkäitä synnystä. Täältä voit kuunnella biisin.
Mikkeliläinen toimittaja Veikko Kilkki kirjoitti Juha Vainiolle ja pyysi häntä tekemään laulun saimaannorppien suojelun tukemiseksi. Toimittaja oli vähän aiemmin haastatellut puumalalaista Nestori Reposta ja Nestori pohti norpan tilanteesta ”kunhan ei kävisi samalla lailla kuin muillekin saariston vanhoillepojille viiksekkäille, että jäisivät ilman akkaa”. Kuten laulun Nestori Miikkulaisella, oli myös Nestori Reposella oli tapana soitella rannalla ja utelias norppa tuli kuuntelemaan musiikkia.
Toimittaja kirjoitti tarinan kirjeessä Vainiolle ja kirjeen luettuaan Vainio tajusi että tässähän on tarina ja valmis laulu. Kappale syntyi nopeasti ja sai ensi esityksen Syksynsävelessä, jossa se ei kuitenkaan pärjännyt. Mutta suomalaisten kestosuosikki siitä on tullut.
Varmasti Vainion sympaattinen laulu synnytti osaltaan positiivista mielikuvaa norpasta ja aiheutti hyvää pöhinää suojelun ympärille. WWF ja Suomen valtio ottivat saimaannorpan suojelun asiakseen ja norpan suojelemiseksi saatiinkiin sovittua mm. suojelualueita ja kalastusrajoituksia, jotka konkreettisesti ovat auttaneet suojelussa, sillä varsinkin nuorten norppien suurin uhka on kalastus. Norppa ui ahneena kalastajana kalaverkkoihin eikä välttämättä pääse sieltä pois ja hukkuu verkkoon.
Itse asiassa norpan kalastustaito ja -into aiheuttivat sen hädänalaisen tilan. 1800- ja 1900-luvulla norpasta maksettiin tapporahaa, koska koettiin ettei sen kanssa samoista kaloista kilpaileva ihminen pärjää norpan tehokkaalle kalastusosaamiselle.
Norppia on tällä hetkellä nelisensataa ja viime talven onnistunut pesintä vahvisti jälleen norppakantaa.
Norpat ovat levittäytyneet entistä laajemmille alueille Saimaalla, joten myös me norppaturistit saatamme törmätä niihin melkein missä vain Saimaalla vaikka Savonlinnan seutu onkin varminta norppa-aluetta.
Erityisesti nuori norppa, joka vasta etsii omaa reviiriä saattaa uida pitkiäkin matkoja. Tänä keväänä on Savonlinnan Sulosaaressa ja jopa Olavinlinnan virrassa tehty norppahavaintoja. Toivotaan että tämä citynorppa ui vähän rauhallisimmille alueille. Kaupungissa se vetää ihailijoita kovasti enkä usko että se viihtyy linssien kiillossa.
Vielä kotona, illalla kun olisi pitänyt käydä nukkumaan, kuopusti kömpi sänkyyni ja sanoi ettei saa unta, koska mielessä pyörivät päivän sattumukset. Kehotin kuopustia piirtämään näkemänsä norpan ja niin hän piirsi ja vielä puki sanoiksi ajatuksensa.. ihana lapseni <3
Ja kuten lapsen kirjeestä näkyy, me taidamme tulla uudelleen ensi keväänä!
Voin lämpimästi suositella retkeä perheille, mutta myös ihan kenelle vaan luonnon ystävälle. En kuitenkaan suosittele retkeä aivan pienille lapsille, sillä kun ekopaatin ”ikkunat” ovat auki, ei paatissa saa meluta ettei norppa häiriinny. Ja muutenkin ihan pienten lasten voi olla haastavaa istua paikoillaan koko retken ajan. Mutta muuten, retki sopii aivan kaikille.
Lisätietoja Norppa-retkistä ja muista palveluista Lakeland GTE ja lisätietoa norpan suojelusta WWF. Linkki myös norppaliveen, jossa ei kyllä tänä keväänä ole norppaa pahemmin näkynyt.
Lakeland GTE:n Arto Keinänen on ohjelmapalveluyrittäjä, joten hän järjestää muutakin luonnon läheistä ohjelmaa erityisesti vesillä. Ekopaatilla voi risteillä pitkin Saimaata vaikkapa perheen kesken, sillä veneeseen mahtuu noin kymmenen henkeä. Arto ohjaa myös melontaretkiä ja talvella Arton kanssa pääsee kellumaan kelluntapuvuissa, melko norppamaista touhua sekin.
