Aiemmin keväällä yritin retkeillä Tuusulanjärven Sarvikalliolle, mutta en päässyt perille jäisen tien vuoksi. Voit lukea antiretkestä täältä.
Nyt lauantaina tein uuden yrityksen. Sain retkiseuraksi kuopustin.
Kävelymatka parkkipaikalta kallioille on lyhyt – alle kilometri – ja reitti on helppokulkuinen ja esim. hyvin saavutettavissa lastenvaunujenkin kanssa. Maasto on toki hieman mäkistä. Sarvikallion alue on hyvin saavutettavissa myös julkisilla välineillä tai vaikkapa polkupyörillä, pyörämatka Järvenpään asemalta on reilu kahdeksan kilometriä.
Lapsi ei tiennyt mitä odottaa, joten saavuttuamme kallioille hän oli hyvin iloinen tästä luonnon omasta kiipeilykeskuksesta. Kallioilla olevat siirtolohkareet aivan huutavat kiipeilemään päällään.
Siirtolohkareiden parissa pohdimme myös miten ne ovat kallioille joutuneet. Lapsi sanoi että kyllä ne ovat ainakin tuhat vuotta vanhoja kiviä ja minä höpisin jääkaudesta. Täytyy myöntää että kalliotiedoissani on siirtolohkareen kokoinen aukko.
Lauantai oli ihanteellinen retkipäivä, koska oli aurinkoista ja kuivaa. Sateella kalliot ovat liukkaat ja vaaralliset.
Nyt pienen takatalven lomassa aurinko jopa lämmitti meitä kallioilla kiipeilijöitä.
Näköalat Tuusulanjärvelle ovat huimat, sillä kallioilla ollaan noin 25 metrin korkeudella järven pinnasta. Ja kyllä, kalliot, männyt, pilvet ja vesi ovat osa Suomalaista kansallismaisemaa. Eero Järnefelt maalasi näissä maisemissa, kuten myös Kolilla. Järnefelt nimesi paikan pikku-Koliksi. Järnefeltin tauluja on nähtävissä Järvenpään taidemuseossa ja taiteilijakoti Suvirantakin on avoinna vierailijoille.
Olisin voinut viettää kallioilla pidempäänkin näköalasta ja auringosta nauttien, mutta noin tunnin mylläämisen jälkeen kuopusti muistutti että eikös meidän pitänyt mennä tämän jälkeen ”kahville”. Ja niinpä me jatkoimme matkaa, Järvenpään Vellikelloon.
Sarvikallio sopii retkikohteeksi perheille, koska se on helposti saavutettavissa ja on luonnon oma leikkipuisto. Aivan pienten lasten kanssa tosin on varottava korkeaa pudotusta.
Vastaa