Suomenlinnan kaksi kahvilaa

Vietin ystävän kanssa aurinkoisen kevätsunnuntain talvihorroksesta heräilevässä Suomenlinnassa Suomenlinnan Suupalat -tapahtuman merkeissä. Tapahtumaa oli lanseerattu eräänlaiseksi kesäkauden avaukseksi. Mukana olevat ravintolayritykset tarjosivat maistiaisia viiden euron hintaan.

Rantakasarmien läpi kuljettaessa ensimmäinen stoppi on Cafe Silo. Minulle uusi tuttavuus, mutta vanhassa talossa. Ennen muinoin talossa taisi toimia Elanto. Saaren ainoa kauppa. Elantoa tai Eltsua ei ole ollut enää vuosiin ja kauppakin on siirretty lauttarantaan jo vuosia sitten, joten talossa olikin hyvin tilaa vielä yhdelle kahvilalle.

Saaressahan on useampia kahviloita, muutama ravintola ja jopa yksi panimo. Lauttarannasta tullessa ensimmäinen ravitsemusliike on Viaporin Deli & Cafe, jossa tällä kertaa ei pysähdytty, vaikka pieni kahvila on ihan ansiokas. Olen nauttinut siellä joskus hyvää lohisoppaa.

Suomenlinnassa asuu noin 800 ihmistä mutta erityisesti kesäkauden sankat turistijoukot nostavat saaren kävijämääriä tuhansilla.

Keväisenä sunnuntaiaamuna saaressa ei vielä ollut juurikaan ketään, saimme nauttia kahvimme Silon terassilla aivan rauhassa.

Auringossa oli lämmintä. Ja terassin näköalat ovat hienot.

Ja terassin tuoleille oli tuotu lampaantaljat pitämään kahvittelijoiden peput lämpiminä.

Seuraava kahvilakohde on melkein viereisessä rakennuksessa, muttemme voineet heti perään poiketa nauttimaan uusista herkuista. Yleensä kesällä tässä kahvilassa on hurjat jonot.. nyt ei ollut ketään. Talosta tulee mieleen Pepin Huvikumpu.

Saaren läpi vievä Sininen reitti (katso video) on noin 1,5 kilometriä pitkä. Sen varteen jäävät lähes kaikki nähtävyydet, paitsi ei Suomenlinnan Lelumuseo, joten poikkesimme pääreitiltä kohti Lelumuseon kahvilaa, Samovarbaria ja huoltolaituria.

Minulla oli hento muistikuva museosta jostain 90-luvun hämäristä. Muistan käyneeni pienessä museossa, mutta muuta muistikuvaa minulla ei paikasta ollutkaan.

Museo on pienessä puutalossa puutarhan keskellä. Näköala merelle. Tosin nyt näköalaa pilaa täällä piilossa olevan huoltolaiturin ympärillä oleva rakennustyömaa.

Lelumuseon kahvilassa maistelumenuun sai valita neljä herkkua. Valitsin omena- sekä mustikkapiirasta, mutakakkua sekä tietysti korvapuustin.

Melko kookas herkkumenu oli niin hyvä ettei sitä ennättänyt kuvata…

Pulla on suosikkiherkkuni, joten olin enemmän kuin iloinen siitä että sekä Cafe Silo että Lelumuseon Samovarbar tarjosivat pullaa.

Silon Mascarponepulla oli erittäin herkullinen, pullaa vähän uudella twistillä, mutta Samovarbarin korvapuusti oli ehkä vieläkin parempi. Sillä olen perinteisen korvapuustin ykkösfani 🤩

Samovarbarin nimi on tullut tietenkin samovaareista ja niitä onkin melkoinen määrä kahvilan koristeena. Tällä kertaa emme maistelleet teetä, mutta sitäkin -tietysti- tästä samovaaribaarista saa.

Keväinen aamupäivä meren vieressä olevan puutarhan terassilla olikin melko vilpeä, tälläkin terassilla oli tarjolla lämmikkeitä. Vaikka kova tuuli iskeytyessään meihin teki olosta läpituuletetun emme siirtyneet sisälle kahvittelemaan. Kesällä terassi lienee täydellinen, onhan se auringossa, mutta merellisen tuulenvireen tavoitettavissa.

Suomenlinnan Lelumuseo on yksityinen museo. Ja kuten yli 250 museota Suomessa, tännekin pääsee museokorttia vilauttamalla, tai pääsymaksulla, joka on kohtuullinen. Jos samalla reissulla haluaa tutustua muihinkin viiteen Suomenlinnan museoon, kimppalippu on hyvä hankinta. Vain kaksi museota on avoinna ympäri vuoden, joten katso museot ja aukioloajat täältä.

Suomenlinnan museot ovat ympäri saarta, joten niiden bongailua ja visitointia voi hyvin suositella, jos saaressa aikoo viettää koko kesäisen päivän eikä halua loikoilla pitkin nurmikoita hanhen kakkakasojen keskellä eikä koko aikaa jaksa kävellä tai halua kulkea terassilta terassille.

Ihmisten lisäksi saaressa asuu useita hanhiyhdyskuntia, jotka todella kakkaavat riesaksi asti. Näin keväällä saaressa kulkiessa hanhien jätöksiä näkyy silmänkantamattomiin. Voidaan toki pohtia kenellä on oikeus nauttia Suomenlinnasta?

Saaressa on noudatettava tiettyjä sääntöjä ja yleisiä hyviä tapoja, joihin kuuluu mm. se ettei ihmisten yksityisiin pihoihin saa mennä, tulen teko on kiellettyä eikä tietenkään saa roskata. Ohjeista voi lukea lisää täältä.

Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde, joten se on meidän kaikkien omaisuutta, mutta se on myös koti ja työpaikka sadoille ihmisille. Se on Helsingin kaupunginosa ja sinne on vapaa pääsy kaikilla. HSL:n lautalla matka Kauppatorilta kestää noin vartin, kesällä saareen pääsee muillakin reittiveneillä Tykistönlahteen tai Kuninkaanportille.

Suosittelen saarta retkikohteeksi kaikille, sillä se on kaunis ja monipuolinen. Kesällä saari tarjoaa erilaisia seikkailuja lapsille ja aikuisille, on myös kesäteatteria (kesällä 2019 Ryhmäteatterin Idän pikajunan arvoitus) ja ihan vaan hienoa luontoa. Talvella saaressa on hiljaisempaa, mutta edelleen hyvin kaunista.

Lue juttu historiallisesta purjehdusseikkailustamme täältä. Tai saarijyppelystä Lonna, Vallisaari ja Suomenlinna täältä. Ja kesäpäivästä Pokémon jahdissa Suokissa täältä.

Suomenlinna on minulle henkilökohtaisesti tuttu ja rakas paikka ja silti se joka kertaa tarjoaa jotain uutta. Nyt pääsin nauttimaan kahden hyvän kahvilan antimista ja Lelumuseon nostalgiasta. Kävelin pitkästä aikaa saaren päästäpäähän (tai oikeastaan kaksi saarta; Ison Mustasaaren ja Susisaaren) ja nautin tuulen tuiverruksesta ja upeista näköaloista kaikessa rauhassa.

Kiitos Suomenlinna, nähdään taas 🌺