Suomi-matkailun bucket list, 10 kiehtovaa kohdetta

Olen Tanja ja rakastan tehdä listauksia! Kyllä, teen niitä mielessäni usein ja melko usein myös kirjallisesti.. Uskon että en ole yksin tämän asian kanssa.

Ja kas, selailin FB-päivityksiä ja näin Pöndekenkien Mirvaorvokin päivityksen, jossa hän tunnustaa syntinsä kotimaanmatkailua kohtaan ja esittelee kuusikohtaisen Suomi bucket listansa. Inspiroiduin, sillä rakastan kotimaanmatkailua ja innostuvana tyttönä, minulla on melkoinen bucket list ihan kaikenlaiseen matkailuun Suomi-matkoista pitkiin junamatkoihin ja Aasiankohteista Itämeren uimarantoihin. Vain muutaman listan  mainitakseni…

Ja toki kotimaanmatkailua puoltaa ilmastoahdistus. Ihan karkeasti yleistäen, me varakkaiden teollisuusmaiden asukkaat lentelemme ihan liikaa. Lentomatkailu on halventunut valtavasti, eikä tänä päivänä ole ongelma singahtaa sinne tänne viikonloppumatkalle tai pidemmäksi ajaksi kaukomaille. Jokainen toki tekee omat valintansa, mutta ehkä jokusen Euroopan viikonloppusingahduksen voisi vaihtaa kotimaan lomaan tai pieneen staycationiin.

Uskonpa että maakuntien Suomi on melkoinen kokemus.

Asun Keski-Uudellamaalla ja lähellä on tukkumäärin mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Uutena kohteena olen läytänyt Tuusulanjärven kaikkine ihanine kohteineen; sieltä löytyy kulttuuria ja luontoa ja niin kovin lähellä kotia! Aika usein suuntaan Helsinkiin pienille minimatkoille, mutta aina silloin tällöin auton keula suunnataan muuallekin päin kaunista Suomenmaata. Jo tehdyistä ja blogiin päätyneistä kotimaanmatkoista voit lukea täältä.

Erityisen lämmin paikka sydämessäni on Savonlinnan seudulle, sillä olen sieltä kotoisin ja miten sen nyt sanoisi, Saimaan maisemat ovat sielunmaisemani, jossa varmuudella viihdyn ja rauhoitun. Joten on selvää, että Savonlinnan seutu on top-paikkojen joukossa minun Kaikkein Maailman Paikkojen joukossa. Ja silti sielläkin on paikkoja joissa en ole käynyt. Ja kaiken kaikkiaan olen siitä vähiten kirjoittanut…

Mutta matkaan, katsotaanpa mitkä kymmenen asiaa/kohdetta minun tämän hetken Suomi bucket listalla ovat!

1. Norpparetki, Puumala

Sain joskus 70-80-luvun taitteessa t-paidan, jossa oli norpan naama ja teksti Meitä on vähän yli sata. Norppa melkein kuoli sukupuuttoon, mutta onneksi sen suojeluun havahduttiin viime metreillä ja tällä hetkellä Saimaassa asuu lähes 400 norppaa. Norppa on suloinen suurine silmineen ja pötkyläisine muotoineen, mutta mikä tärkeämpää, se on osa omaa järvellistä yhteisöään.

Norppakanta keskittyy voimakkaasti keskiselle Saimaalle, Savonlinnan etelä- ja pohjoispuolelle. Norpalle sen elinpaikan säilyminen elinkelpoisena on erittäin tärkeää, sillä aikuinen norppa on hyvin paikkauskollinen. Se mm. pyrkii pesimään aina samassa paikassa, mutta lisääntymisaikana norppa saattaa vaeltaa parikymmentä kilometriä.

Norppaa uhkaa rantojen rakentaminen ja erityisesti kuutteja uhkaa verkkokalastus. Ja tietysti ilmastomuutos, sillä norppa pesii talvella lumikinoksiin. Huonolumisina talvina, vapaaehtoiset ovat kolanneet norpille pesimäkinoksia ja näin varmistaneet, että norpalla on paikka synnyttää kuutti turvallisessa paikassa, pakkaselta ja tuulelta suojassa. Norpasta voit lukea lisää täältä.

Uskon että norpparetket auttavat meitä suojelemaan norppaa, sillä kun me tunnemme paremmin tämän upean eläimen, me myös haluamme ponnekkaammin suojella sitä. Norpparetkeä valittaessa on kuitenkin oltava tarkkana, että retket toteutetaan norppien rauhaa kunnioittaen. Niiden eloa ei saa häiritä eikä luontoa saa rasittaa. Siksi minun bucket listalla on juuri tämä Puumalasta ekopaatilla toteutettava katseluretki.

Paras aika norpparetkeen on jäiden lähdöstä kesäkuun alkuun, silloin norpat köllöttelevät lämpimillä rantakallioilla (norppalive). 

Puumalan norpparetken jälkeen voi kauniissa Puumalan maisemissa yöpyä vaikkapa Sahanlahdessa. Sahanlahdessa on mm. hauska rantamakasiini vanhassa venevajassa ja majoitusta on pienessä hotellissa sekä huviloissa ja mökeissä. Ja päärakennuksen terassilta on upea näköala Saimaalle. Ja Sahanlahdesta löytyy useampi sauna, mm. upea savusauna.

Norpparetkiä tehdään myös Oravista ja tähän voi yhdistää käynnin Linnansaaren kansallispuistoon.

 

2. Vanha Pappila Hetki, Ähtäri

1876 rakennettu vanha pappila on kunnostettu majataloksi ja on kuvissa viehättävä kuin unelma.

Pappila sijaitsee järven rannalla, Ähtärissä. Melko houkuttava ajatus, että päivän  Ähtärin eläinpuistossa möyrittyään voisi saunoa rantasaunassa, kenties pulahtaa Ouluveteen ja heittäytyä majatalon puhtaisiin valkeisiin lakanoihin!

Vanha Pappila Hetki kuvat Riikka Kuusisto

Muutenkin matkoillani yövyn mielummin pienissä, yksityisten omistamissa majoitusliikkeissä kuin ketjuhotelleissa. Ketjuhotellit ovat yleensä keskimäärin melko samanlaisia ja toki niillekin on aikansa ja paikkansa. Pienissä paikoissa on persoonallisuutta, joka usein on hyvin viehättävää.

Bucket listallani oleva Vanha Pappila Hetki näyttää kuvissa hyvin viehkeältä, mutta hyvin maanläheisellä tavalla. Suomessa alkaa olla tämän tyyppisiä majataloja ja B&B paikkoja jo melko paljon ja tuntuu että niitä on viime vuosina syntynyt sinne tänne. Kiva kun on vaihtoehtoja!

Seuraava kerran kun matkaamme Ähtäriin, tiedän missä yövymme. Edellisestä, ennen pandoja tekemästämme Ähtärin matkasta voit lukea täältä.

 

3. Karhun katselumatka, Kuhmo & Suomussalmi ja Kuusamo

Eläinten tarkkailu on kiinnostavaa. Mutta se, että luonnossa pääsisi tarkkailemaan sutta tai karhua, on melkeinpä lottovoiton tapainen harvinaisuus. Ja vähän pelottavakin ajatus. Tulla nyt kuonokkain vahvakyntisen ja suuri hampaisen karhun kanssa, joka näkee minut ruokana tai tunkeilijana… Todennäköisesti marjamatkalla suurpetoon ei törmää, sillä eläinten aistit ovat ylivertaiset ja ne haistavat ja kuulevat meidät kaukaa ja poistuvat viisaasti syvemmälle metsään.

Mutta onneksi tämäkin asia on tuotteistettu ja suurpetoja voi yrittää bongata ohjatusti. Kuhmossa, Suomussalmella ja Kuusamossa on yrittäjiä, jotka järjestävät bongausretkiä.

Allamainituilla yrittäjillä on kojuja, joista eläimiä voi tarkkailla ja kuvata. Kaikki ne järjestävät piilokojuretkiä, muutaman tunnin väijyistä yön yli retkiin. Useissa kohteissa on karhujen lisäksi melko mahdollista nähdä myös susia, hirviä, kotkia ja muita lintuja.

Arolan maatila ja erälomilla on seitsemän hirsistä kojua, joista karhuja voi turvallisesti tarkkailla. Näissä hirsikojuissa on tilaa isollekin ryhmälle ja sisällä ekovessa. Boreal Wildlifen kojut taitavat olla pienempiä, mutta Kuhmon Viiksimossa sijaitsevat bongauspaikat ovat karhujen lisäksi myös ahmojen, susien, hirvien ja monien lintujen temmellyskenttiä. Wild life Safaris tarjoaa Kuhmossa ja Kuusamossa eläinten tarkkailua piilokojuista. Myös näissä maisemissa on karhuja, ahmoja, susia ja erilaisia lintuja.

• Arolan maatila ja erälomat Suomussalmella
• Boreal Wildlife Centre, Kuhmo
• Wild life Safaris Finland, Kuhmo ja Kuusamo

 

4. Kilpisjärvi & Saana ja Mallan luonnonpuisto

Joskus 70-luvun lopulla (rumissa froteehaalareissa) istuin ja kuuntelin radiosta Taiskan Haltin häitä ja tarina Malla-neidon kyynelistä syntyneestä Kilpisjärvestä oli todella jännittävä.

Olin jo sen ikäinen, että oikeastaan tajusin, ettei tarina ihan totta ole. Kuitenkin tarina jättiläisistä, velhoista ja rakkausdraamasta oli niin vetoava, että Kilpisjärvellä ja Saanalla on ollut aina mieleni sopukoissa erityinen paikka. Ja koska Kilpisjärvi on siellä jossain Suomineidon peukalossa, en ole sinne vielä päässyt. Mutta ehdottomasti Kilpisjärvi & Saana-tunturi ja Mallan luonnonpuisto ovat minun kotimaanmatkailun bucket listalla.

Saana-tunturi on muuten erittäin tunnistettava muodoltaan ja ehkä Suomen tunnetuin tunturi, no ehkä Korvatunturin jälkeen, ja oli paljon esillä Suomi 100-juhlallisuuksissa. Monet ehkä muistavat juhlavalaistun Saanan?

 

5. Tankavaaran kultakylä, Sodankylä

Enpä tiedä kehtaanko enää kertoa yhtään lapsuusmuistoa, mutta laitetaanpas kerta vielä. En muista minkä ikäinen olin kuullessani ensimmäistä kertaa isäni tarinan Lapin kullanvuolemisesta. Isäni oli sodan jälkeen, noin vuonna 1948 orpo teini-ikäinen. Hän asui siskonsa luona Kirkniemen kartanossa ja hinkusi Lappiin vuolemaan kultaa. Ja sinne hän lähti kaverinsa kanssa. En tiedä miten kauan matka Lohjan Kirkniemestä Lappiin kesti, mutta sinne nämä nuoret seikkailunhaluiset pojankossit menivät.

Lapsin sodan jäljiltä koko Lappi, kuten tietysti koko Suomi, oli karussa tilassa ja jälleenrakennus oli käynnistynyt. Lapissa pojat kuitenkin huomasivat, että töiden löytäminen teini-ikäisenä ei ollut ihan helppoa. Jälleenrakentamisen ajan työt olivat hyvin fyysisiä ja vaikka minunkin isäni oli tehnyt koko ikänsä fyysisiä töitä, ei hän kuitenkaan vielä ollut aikamiehen mitoissa. Elämä  rakennustyömailla ja savotoilla oli rankkaa ja jossain vaiheessa pojat päättivät että täältä on päästävä takaisin kotiin. Paluurahoja ei kuitenkaan ollut helppo tienata, joten ylpeys oli nieltävä ja molemmat pojat sähköttivät kotiinsa ja pyysivät matkarahoja. Isäni sai siskoltaan paluurahat, mutta isän kaveri ei saanut. Isä lähti paluumatkalle ja kaveri jäi vielä pohjoiseen. Ja ikävä kyllä, poika ei koskaan päässyt takaisin, sillä hän sai jossain hämärissä olosuhteissa puukosta ja kuoli.

Joten kun meillä kotona puhuttiin kullan vuolemisesta, oli siinä epäonnistuneen hankkeen sävy. Mutta silti yhdistän mielessäni Lappiin kullan kimalluksen ja siksi haluaisin matkustaa Suomen ainoaan kultakylään, Sodankylän Tankavaaraan. Siellä on myös kultamuseo ja paikan päällä jokainen halukas voi kokeilla kullanhuuhdontaa. Ja yöpyä valkeissa, puhtaissa lakanoissa.

 

6. Utön saari, merihotelli ja majakka

Tähän ei liity mitään lapsuustarinaa. Majakat vaan ovat niin mahtavia. Ja merellinen saaristo on karun kaunista. Kuten jo aiemmin kerroin, sieluni maisema on järvimaisema, mutta kyllä siellä on tilaa myös karulle merisaariston kauneudelle.

Tapasin Matkamessuilla Utön majakkasaaren hotellinpitäjät ja tutustuin tarkemmin tuohon saariston karuun helmeen.

Utö on pienen pieni saari eteläisellä merialueella. Utön kotisivuilla sanotaan, että Utö on siellä mistä Suomi alkaa!

Ympärivuotisia asukkaita on viitisenkymmentä, palveluita on saatavilla niukasti, mutta saarelle pääsee ympärivuotisesti yhteysalus M/S Eivorilla Nauvon Pärnäisista. Matka kestää välisatamista ja sääolosuhteista riippuen neljästä viiteen tuntia. Samassa ajassa voisi lentää Helsingistä Espanjaan. Mutta M/S Eivorin kyyti on ilmainen, mutta vuorot harvempia kuin lentäen Helsingistä vaikkapa Malagaan.

Utöhön rakennettiin Suomen ensimmäinen valomajakka vuonna 1753. Valitettavasti pyöreä majakkatorni räjäytettiin Suomen sodan aikana 1808-09. Nykyinen majakka rakennettiin samalle paikalle vuonna 1814. Valolaite ja majakan lyhtyosa on sittemmin uudistettu useaan otteeseen. Majakan kolmannessa kerroksessa sijaitsee majakan erikoisuus: kirkko.

Lisää Utöstä täältä.

Majakat kiinnostavat siis enemmänkin, olen käynyt Hailuodon Marjaniemessä sekä Hangon vesillä olevassa Bengtskärin majakassa. Muutaman kesän takaisesta matkasta upeaan Bengtskären majakkasaareen voit lukea täältä.

 

7. Kalle’s inn, lasitalo, Vaasa

No kukapa ei haluaisi nukkua lasikattoisessa talossa ja katsella tähtitaivasta sekä merta. Kalle’s Innin lasitaloissa voi ihailla molempia! Lasitaloista avautuu näkymä UNESCOn Maailman perintökohteeseen Kvarkeniin eli Merenkurkun saaristoon, joka on Suomen ensimmäinen luontokohde maailmaperintöluettelossa.

Lasitalot ovat kallioisessa saaressa laajaksi avautuvan meren rannalla, joten lasitaloissa voi kokea ihanaa merellistä autuutta.

Itseäni ehkä viehättää eniten mielikuva pimenevästä syysillasta ja myrskyävästä merestä. Mutta varmasti myös kesäinen, valoisa yö tai talvinen pimeys ja kirkas tähtitaivas olisi ihanaa kokea.

Ja suomalaisittain, majatalolla on useampi sauna ja palju. Mikä voisi olla ihanampaa kuin saunotella rantasaunassa ja lillua sen jälkeen lämpimässä paljussa ja naukkailla vaikkapa kylmän helmeilevä, omenainen, kuiva siideri. Sen jälkeen kävellä lasitaloon nauttimaan merellisestä maisemasta. Ja tähtitaivaasta.

Kalle’s Inn kuvat on saatu Kalles’s Innistä.

 

8. Storfinnhova Gård, Metsäkylän graniittinen savusauna ja puumajat

Graniittinen savusauna kuulostaa eksoottiselta. Ja sitä se onkin näkemieni kuvien perusteella. Ja jos graniittisauna ei vielä on tarpeeksi eksoottista, löytyy saunasta myös puro..

Saunan ympärille avautuva Metsäkylä puroinen ja puumajoineen tuo mieleen Hobittien kylän, Konnun. Jotain sadunomaista siis. Siksi Kemiön saaren Storfinnhova Gård kuuluu ehdottomasti minun kotimaan bucket listalle.

Nyt kun ajattelin hakea vähän lisätietoa aiemmin löytämästäni paikasta, huomasin että Storfinnhova Gårdin kotisivut ovat poissa käytöstä uudistustyön vuoksi.

Aiemmasta matkastamme Kemiön saareen voit lukea täältä. Vietimme perheen kanssa yhden yön Särkisalon Ylöstalon ihanalla matkailutilalla.

 

9. Peders Aplagård, Kökar, Ahvenanmaa

Olen käynyt kerran Ahvenanmaan Sottungassa, sillä olin kuudennella luokalla leirikoulussa Sottungan saarella. Koko matkasta jäi hyvä muisto. Sen jälkeen, siis noin 35 vuoteen en ole Ahvenanmaalla käynyt. Melkoinen rikos kotimaan matkailua kohtaan, vai mitä?

Vaikka Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, on se aivan oma maailmansa. Saaristoinen kokonaisuus tarjoaa kauniita maisemia, hyvää ruokaa ja kivoja käyntikohteita ja omenoita.

Löysin joskus muutamia vuosia sitten kaupasta omenamehua kolmenlitran tonkassa ja tämä herkullinen, aito omenamehu oli Ahvenanmaalta. Tätä ennen en ollut ajatellut Ahvenanmaan olevan omenan kasvatusaluetta, mutta niin se vain on. Suomen eteläisin omenapuutarha löytyy Kökaren saarelta.  Saarelta löytyy viehättävä omenatila Peders Aplagård. Ahvenanmaan vetovoima yhdistettynä ajatukseen omenatarhan kauneudesta ja herkullisista omenoista, saattelee Peders Aplagården minun Suomi-matkailun bucket listalle.

Ja paras aika omenatarhalla vierailulle on tietysti elokuu omenoiden kypsyessä kun satoa on runsaasti, vai mitä? Toisaalta, kyllähän omenankukkien aikakin on valtavan upeaa aikaa.

 

10. Kansallispuistot

Yksi Suomen upeita juttuja on tietysti luonto. Aika monessa yllämainitussa kohdassa luonnolla on suuri merkitys.

Meillä on jokamiehenoikeudet, jotka takaavat kaikille oikeuden kulkea luonnossa. Joskus kuitenkin ihan minne tahansa umpimetsään kulkeminen voi olla liian jännittävää kaupungistuneelle ihmiselle ja siksipä kansallispuistoista on hyvä aloittaa. Niissä on viitoitettuja polkuja, peruspalveluja, kuten vessat ja tulentekopaikat ja näin ollen niissä on tumpelommankin retkeilijän helppo liikkua.

Tein aiemmin pienen karttaharjoituksen ja huomasin että suhteellisen lähellä kotiani on kymmenen kansallispuistoa. Muutenhan niitä on ympäri Suomen. Kansallispuistoista löytyy hyvää tietoa täältä ja tästä voit lukea Kansallispuistot lähelläni.

Luonnossa liikkuessa on muistettava pari yksinkertaista asiaa: 1. kaikki mikä luontoon viedään, on tuotava pois. Mitään roskia ei jätetä sinne!  2. huomioidaan toiset kulkijat. 3. ei tehdä tulia minne sattuu, vaan sovituille tulentekopaikoille, sillä tulen teko ei ole jokamiehenoikeus. 4. ennen lähtöä tutustutaan kansallispuistojen sääntöihin ja ehkä ne jokamiehenoikeudetkin on hyvä kerrata.

Tässä olivat minun tämän hetken 10 Suomi-matkailun bucke listan kohdetta. Mitkä on sinun ehdottomasti nähtävät Suomi-kohteet?