Yksi Tuusulanjärven nähtävyyksistä on sotahistoriallinen Lottamuseo. Lottamuseo toimii hienossa sinisessä huvilamaisessa rakennuksessa kauniilla paikalla Rantatiellä Tuusulanjärven rannalla. Vastapäätä Lottamuseota, toisella puolella Tuusulanjärveä näkyy melko jylhät kalliot, Sarvikallio. Ollaan siis mitä syvimmällä Tuusulanjärven kulttuurimaisemia.
Sarvikallion samoilustani voit lukea täältä.
Lottamuseo tunnetaan aktiivisesta näyttelytoiminnastaan ja kanttiinista. Museo ja Lottakanttiini palvelevat asiakkaitaan ympäri vuoden. Vieraillessani aurinkoisena kevätsunnuntaina museossa sai kulkea rauhassa, mutta kanttiini pursusi väkeä, jota oli valunut myös aurinkoisella terassille.
Lottamuseo näyttää olevan vireä paikka keskellä rauhaisaa maisemaa. Ja epäilemättä kanttiinitoiminta auttaa pitämään museon avoinna ympärivuotisesti.
Museo esittelee Lotta Svärd -järjestöä sekä sen sodan aikaista toimintaa. Lottamuseon päänäyttely on Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi. Näyttely on yhdistelmä tietotauluja, näyttelyesineitä sekä nykyaikaisella näyttelytekniikalla toteutettuja osia.
Uusin vaihtuvanäyttely Harmaat sisaret – lääkintälottien tarina avautui maaliskuussa. Erikoisnäyttely kertoo lääkintäjaostossa työskennelleiden lottien kokemuksista, koulutuksesta ja käytännön työstä. Lääkintalotan työ oli raskasta, mutta valokuvista välittyy myös iloa.
Ulkonäyttelyssä kurkistetaan sairasjunissa ja rautatieasemilla evakoiden apuna työskennelleiden lottien arkeen. Sairasjunien arki välittyy museovierailijoille mm. lääkintälotta Irja Koljosen päiväkirjamerkintöjen kautta.
Näyttelyyn voi nyt tutustua myös verkossa. Lisää näyttelyistä Lottamuseon sivuilta.
Lääkintalotta Irja Koljonen ja kolme tuntematonta sotilast
Lotta Svärd –järjestön nimi perustuu Suomen kansallisrunoilijan Johan Ludvig Runebergin runoteokseen Vänrikki Stoolin tarina. Teos kuvaa Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1808-1809 käytyä sotaa. Lotta Svärd –runo kertoo kaatuneen ruotusotamies Svärdin leskestä, joka yksin jäätyään piti sotakentällä huolta sotilaista muonittamalla heitä. Muonittaminen olikin yksi lottien tärkeistä tehtävistä. Sodan aikana lottatyö oli jaettu tehtävien mukaan lääkintä-, muonitus-, varustus-, toimisto- ja viesti- sekä keräys- ja huoltojaostoiksi.
Lotta Svärd –järjestön jäseniksi hyväksytyiltä naisilta vaadittiin sitoutumista tiukkaan lottakuriin. Lottein käyttäytymistä valvottiin tarkasti. Tupakointi, tanssiminen tai meikkaaminen saattoi johtaa kurinpitotoimiin. Rangaistuksena käytettiin huomautusta, erokohetusta tai järjestöstä erottamista. Kenttälottia myös kotiutettiin.
Valitettavasti kun epämääräisissä oloissa on paljon nuoria naisia ja miehiä, vaikkakin sodan keskellä, niin jo sodan aikana, mutta erityisesti sodan jälkeen kyseenalaistettiin lottien seksuaalimoraali. Kukaan ei huolehtinut nuorten miesten moraalista, mutta naisten kylläkin!
Sukupuolimoraaliin liittyvät rikkeet, kuten avioton raskaus, abortti ja sukupuolitaudit olivat kuitenkin erittäin harvinaisia. Muut, tavallisemmat kenttälottien arkeen ja jaksamiseen liittyvät kysymykset jäivät vähemmälle huomiolle. Uupuneet lotat olivat kauan unohdettu aihe. Vakava fyysinen tai psyykkinen sairastuminen johti lottien kotiutumiseen viisi kertaa useammin kuin sääntörikkeet. Erityisesti muonituslottien raskas työ, pitkät työpäivät ja epäedulliset majoitusolot verottivat terveyttä. Majoitus kärsittiin luteista, täistä ja torakoista.
Näyttelyssä elostaan lottana kertoo Vuokko Kauppinen, joka palveli Rukajärvellä radistilottana. Vuokon mukaan öistä teki raskasta nuorten puhelinlottien hyvät unenlahjat (eivät heränneet päivystykseen, mutta Vuokko heräsi) ja jatkuva lutikkasota.
Lottapuku
Lottien ulkoinen tunnusmerkki oli lottapuku. Lottapuku on puuvillakankainen. Puku edellytti tiettyä arvokasta käytöstä, lotat eivät esimerkiksi työssä ollessaan käyttäneet eivätkä tarjoilleet alkoholia. Vain yhdistyksen omia merkkejä sai käyttää puvun kanssa. Koruja ei saanut käyttää vihkisormuksia lukuun ottamatta.
Villakankaista juhlapukua käytettiin lottalupaustaannettaessa, tervehdyskäynneillä, lottapäivillä ja muissa isänmaallisissajuhlissa. Juhlatilanteissa puvun kanssa käytetään käsivarsinauhaa ja valkoisiakäsineitä sekä lottalakkia. Mantteli on sadetakkimallinen päällystakki.Irrotettava villavuori on talvikäyttöä varten.
Moskovan rauhanehtojen mukaan Lotta Svärd –järjestö lakkautettiin marraskuussa 1944. Lakkautuspäätös koski noin 240 000 lottaa ja lottatyttöä. Työssä vielä olleet lotat luopuivat ulkoisista lottatunnuksista, mutta jatkoivat töitään, mm. lääkintälotista tuli sairaanhoitoapulaisia. Lottajärjestön huolto- ja avustustoimintaa jatkamaan perustettiin syksyllä 1944 Suomen Naisten Huoltosäätiö. Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimekseen Lotta Svärd Säätiö.
Lottamuseo esittelee pysäyttävän palan historiaamme. Se kertoo sotiemme toisen puolen. Sota kosketti kaikkia ja myös naiset antoivat oman panoksensa, kuka lottana ja kuka kotona. Usein karuissa olosuhteissa ihmiset tekivät parhaansa auttaakseen muita ja selviytyäkseen.
Tällaisten museoiden tarkoitus on auttaa meitä muistamaan, sillä niin pitkään kun me muistamme sodan kauhut ja kurimuksen, niin pitkään me teemme töitä sen eteen että me emme joutuisi kokemaan sitä uudelleen. Kun me unohdamme, me teemme helposti virheitä, jotka johtavat ikäviin seuraamuksiin.
Mielestäni museo on koko perheen kohde. Lapset jaksavat kulkea mukana, koska kohde ei ole kovin suuri ja toisaalta pihamaalla on mm. leikkipaikka ja leikkimökki perheen pienimmille.
Vaikka museossa ei ole asioita, joita voi itse tehdä tai kokeilla (mikä olisi aina mukavaa), on museossa paljon katseltavaa ja kuunneltavaa, esimerkiksi mustilla puhelimilla voi kuunnella lottien tarinoita.
Kanttiinissa voi virkistäytyä ja terassi on myös koiraystävällinen, joten kaiken kaikkiaan Lottamuseo taitaa olla myös monien Rantatiellä ulkoilevien välietappikohde, koska reippaan kävelyn jälkeen terassilla on kiva nauttia auringosta ja vaikkapa juoda kuppi kuumaa tai kylmää.
Aukioloajat
lokakuu-huhtikuu: ti-su 10-17 ja toukokuu-syyskuu ma-su 9-18. Lisätietoja museon erikoisaukiajoista ja pääsylipuista löytyy museon sivuilta.
