Itämeren rannalla, on pieni kylä, joka näyttää tammikuisena perjantaina jäätyneeltä ja suljetulta. Mutta silti viehättävältä. Sillä tavalla ränsistyneellä ja mummolamaisella tavalla. Mummolafiilikset vielä lisääntyvät, kun ympäri hiljaista kylää on parkissa potkukelkkoja (niitä minä bongasin muuallakin pitkin Viroa). Ja näissä pienissä virolaisissa kylissä ja kaupungeissa talvikunnossapito näyttää olevan hyvin samanlaista kuin suomalaisissakin pikkukaupungeissa; teitä aurataan kun jaksetaan, tai sulaahan ne lumet jossain vaiheessa kuitenkin. Joten potkurilla pääsee kaikkein parhaiten paikasta A paikkaan B. Ja kuten meidänkin maaseudulla, myös näissä syrjäisissä kylissä taitaa asua vain mummoja…
Vaikka pieni kylä on nyt selvästi kiinni, paitsi maailman suloisin pieni posti, jossa käyn lähettämässä kortteja, uskon kylän olevan kesällä upea paikka. Kylään ajaessani tulin suoraan postin edessä olevalle pienelle aukion tapaiselle, jossa on info-taulu ja jonkinlainen lipparakennelma. Jätän auton lipparakennelmalle lähtiessäni kävelemään rantaa kohti Ranna-tietä
Kävellessäni suljetun ravintolan ja hylätyn näköisen kukkakaupan sekä asumattoman näköisten talojen ohi kuulen pientä rummutusta ja löydän katseellani puun latvassa hakkaavan tikan. Siellä se hakkaa puuta välittämättä minusta, talven yksinäisestä törröttäjästä.
Ranta on lumen peitossa ja katsoessani merelle, on kaikki harmaata. Lähellä rantaa meri on jäässä, mutta kauempana se näkyy tummana raitana vielä kauempana näkyvien saarien edessä.
Taivaan tumma harmaus heijastuu lumelle, josta se hohtaa tummaa harmautta tänä talvisena päivänä.
Tyhjällä, harmaalla rannalla seistessä on vaikea uskoa Võsun kylän olevan yksi Viron suosituista kesäkohteista. Luen eräästä blogista, että ”Vōsu oli suosittu kesäkohde jo tsaarin aikoina, jolloin aristokraatit ja Tallinnan ”intelligentsia” viettivät siellä leppoisia kesäpäiviä”.
Võsu on noin 80 kilometriä Tallinnasta itään ja se sijaitsee Lahemaan kansallispuistossa, joka on Viron vanhin ja suurin kansallispuisto.
Lahemaa on perustettu 1971, Viron ollessa osa Neuvostoliittoa. Lahemaa rajautuu pohjoisessa Suomenlahteen ja sen rannoilla on kolme kaunista lahtea (Lahemaa = lahtien maa); Hara laht, Eru laht ja Käsmu laht. Võsun kylä on Käsmunlahden pohjukassa.
Kansallispuiston alue on yli 72 000 hehtaaria ja vaikka minulle hehtaarit eivät sano mitään, tajuan rannikolla ajellessamme (kartanolta ja kylästä toiseen) puiston olevan todella suuri. Noin 10-20 minuutin ajomatkan päässä ovat historialliset ja komiat Sagadin ja Vihulan herraskartanot, joissa tällä road tripillä kävimme tutustumassa kartanoihin ja nauttimassa jotain pientä… Mutta siitä toisella kertaa. Mutta kansallispuiston laajuudesta kertonee jotain se että kaikki nuo isot kartanot ja niiden kylät ovat kansallispuiston alueella ja silti puistoa on paaaljon laajemmallakin alueella.
Võsu olisi mahtava tukikohta, jos haluaisi tutustua paremmin Lahemaan kansallispuistoon, alueen kartanoihin (joita on enemmän kuin meidän käymät kaksi kartanoa) ja ylipäänsä rannikkoon. Lahemaan alueelta löytyy myös upea geologinen harvinaisuus, klintti, joka on osa yli 1000 kilometriä pitkää Baltian klinttiä. Pitkin Viron rannikkoa löytyvä klintti on korkeimmillaan idemmässä, mutta tämä geologinen harvinaisuus jäi minulta nyt näkemättä.
Seisoessani lumihangessa ja katsellessani talviselle merelle, annan periksi sille että Vōsu on kesäkohde ja kesäaikana aluetta olisi mukavampi tutkia. Nyt talvella kaikki on niin…jäätynyttä. Mutta silti pienen pieni pala sydämestäni jäi Võsuun, joka minun mielessäni säilyy mummojen ja potkureiden talvitelakkana, kunnes jälleen kohtaamme.
Täältä löytyy lisätietoa Lahemaan kansallispuistosta
Tuo posti oli kyllä kerrassaan suloisen näköinen! 🙂 Todella uinuvan näköinen kylä. Olisi varmasti varteenotettava tukikohta, jos olisi seikkailemassa kansallispuistossa. Muutenkin Viron ja muun Baltian pikkukylät kiinnostavat.
Lahemaan kansallispuistossa olisi kiinnostavaa joskus käydä. Ero kesän ja talven välillä on aikamoinen monissa paikoissa Suomessakin – jotkut paikat ovat todella ”vain kesäkäyttöisiä”. Potkukelkoista tulee muuten ihan lapsuus mieleen! Mietin, että en ole moisia varmaan 90-luvun alun jälkeen nähnyt.
Kyllähän se näin on, valitettavasti. Tuntuu että noin puolet Suomestakin on avoinna vain kesällä.
Symppiksen näköinen kylä, kesällä varmaan kauniimpi. Viron road trip kiehtoisi, olisi kiva lähteä ensi kesänä vaikkapa viikoksi sinne omalla autolla.
Viro on kiva road trip -kohde koska lyhyet välimatkat ja paljon paljon kivoja kohteita. Suosittelen
Aika hiljaiselta näytti mutta kaikessa rapistuneisuudessa jotenkin idyllisen ja kotoisan näköinen. Meillä on ollut suunnitelmissa jonkinlainen viikonloppureissu tonne suuntaan. Ehkä pitää harkita vähän kesäisempää ajankohtaa.
Minäkin halusin promota talvimatkailua, mun ajatus oli että Virokin on pullollaan kivoja/kauniita paikkoja jotka ovat nautittavissa myös talvella, mutta tokihan nämä upeat luontokohteet ovat vähemmän lumisena aikana parhaimmillaan.
Potkukelkka on mainio kulkuväline, siihen mahtuu kauppatavarat ja sen avulla pysyy liukkaalla tiellä pystyssä, harmi, että hyvät tiet suolataan tai hiekoitetaan.
Eikö! Meillä täällä maalla voisi hyvinkin potkutella kun talvikunnossapitoa on miten sattuu 😬
Mutta potkuri on ihan paras kulkuväline ja en ihmettele että vanhat ihmiset sitä käyttävät. Kun potkuroi niin ei voi kaatua 🤩
Kaikessa harmaudessaan erittäin sympaattinen ja kiehtova kylä. Uskon, että kesällä aivan ihana paikka, jossa voisi vain kuljeskella ympäriinsä ja aistia vanhanajan tunnelmaa. 🙂
Juuri näin 🤩 on ehkä palattava kesällä
Vaikuttaapa viehättävältä paikalta, tuonne olisi kiva päästä kesämmällä! <3 Jollain hassulla tavalla mulle tulee tosta mieleen Naantali talvella, joka on silloin mielestäni melkein parhaimmillaan. Kauniita taloja, jäätie luisteltavaksi, muutama auki oleva kahvila ja ravintola eikä yhtään turisteja.
Niin, viehättävä tosiaan. Vaan kovin kiinni ja jäinen.
Naantali on ihana ❤️ muutama vuosi sitten vietimme mieheni kanssa Naantalissa viikonlopun ja se oli todella mukavaa. Pitäisi käydä siellä-kin useammin