Itä-Viron road trip -matkamme itäisin kohde oli Narva, joka on lähempänä Pietaria kuin Tallinnaa ja on hyvin venäläinen kaupunki sekä tietysti historiallinen rajapyykki idän ja lännen välillä.
*Vietimme road tripin toisen ja kolmannen yön kylpylässä Narva-Joesuussa, siitä voit lukea täältä. Matkalla Narvaan pysähdyimme Laheman kartanoalueella mm. Sagadissa, siitä voit lukea täältä*
Narvan perustivat 1250-luvun lopulla tanskalaiset perustaessaan Narvajoelle linnoituksen. Nykyisestä Hermannin linnoituksesta ensimmäiset tiedot ovat 1270-luvulta, varsinaiset kaupunkioikeudet Narva sai vuonna 1345.
Eestinmaa ja sen mukana Narva myytiin 1300-luvun puolivälissä Saksalaiselle ritarikunnalle. Ritarikunta vahvisti linnoitusta ja rakensi 50 metriä korkean Pitkän Hermannin tornin (johon mekin kiipesimme).
1400-luvun lopulla venäläiset rakensivat vastarannalle Iivananlinnan. Iivananlinnan pyöreät tornit ja suipot katot tuovat mieleen linnan ikätoverin itä-Suomesta, joka myös on toiminut rajalinnana…
1550-luvulla Venäläiset saivat Narvan haltuunsa ja 1580-luvulla isänniksi tulivat ruotsalaiset.
Tähän mennessä kaupunki oli jo melkoinen eri kansallisuuksien ja kielien sekamelska, mutta kun Narva sai vielä asukkaita Ruotsin ja Suomen alueilta niin sen historia nivoutui lähemmin osaksi omaamme.
Kuten niin monet vanhat kaupungit jossain kohdin historiaansa, niin Narvakin tuhoutui tulipalossa 1659. Tulipalon jälkeen kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen barokkityyliin.
Barokkikeskusta oli 1900-luvulla kaupungin matkailuvaltti kunnes toisen maailmansodan aikana suurin osa vanhaa barokkikaupunkia pommitettiin hajalle. Kaupunkia ei uudelleenrakennettu, kuten joitakin toisessa maailmansodassa tuhoutuneita kaupunkeja rakennettiin ja jopa ne rakennukset, jotka olisi voitu korjata, purettiin pois Venäläisen miehittäjän määräyksestä. Asia joka puhuttaa Narvassa edelleen…
Valitettavasti Ruotsin vallan ajalta Narvassa on säilynyt vain muutamia rakennuksia, tunnetuimpana rakennuksena barokkityylinen raatihuone, nykyinen kaupungintalo, vuodelta 1674.
Nykyinen Narva ei ole mikään ilo silmälle ja lumisohjoinen talvinen Narva oli suorastaan tympeän näköinen.
Narva on kuitenkin Viron kolmanneksi suurin kaupunki Tallinnan ja Tarton jälkeen. Ja vaikka sen rakennuskanta on melko uusi, on siellä kuultavissa historian havinaa, jos vain pysähtyy kuuntelemaan. Itse halusin nähdä Narvan linnan ja sinnehän me ensimmäiseksi navigoimme.
Videolla näkyy lumituiskussa Narvajoen toisella puolen jököttävä Iivananlinna tummana virtaava joen reunalla sekä vilaus Narvaa.
Visit Venäjä, tai no
Navigoimme Narvan linnaan puhelimen Google mapsilla ja lumisohjossa jännittäen ajellen päädyimme lopuksi jonoon, jonka hetken kuluttua tajusin liikkuvan erittäin hitaasti ja ajattelin että jopas linnalle on menijöitä. Edessämme olevasta autosta nousivat ulos nainen ja mies ja ajattelin että mitähän hittoa.. Ja kiilasin auton edelle. Mietin vain, että jopas täällä on outo tapa parkkeerata kaistalle.
No vasta kun tajusin että mies oli noussut putsaamaan autonsa rekkarin aloin pohtia että ehkä emme olekaan menossa Narvan linnaan vaan jonotamme Venäjälle. Nooo, onhan se hidas sytytyskin parempi kuin ihan tyhjä pää. Koska kadulla ei ollut juurikaan muuta liikennettä, oli jonosta helppoa kurvata pois ja kaarsimme viereiselle parkkipaikalle. Siri kyllä yritti protestoida. Sirin mukaan reitti linnalle oli sama kuin reitti passintarkastukseen..
Nousimme autosta ja hetki piti pällistellä jotta juu, tuosta mennään Venäjälle ja sille toiselle linnalle, mutta mistäs tuonne Narvan linnalle mennään.
No, kaiken lumen keskeltä löysimme sisäänpääsyaukon, josta taivallettuamme tulimme valtavan suurelle linnanpihalle.
Suoraan eteenpäin marssien tulimme jonnekin remonttialueelle, mutta linnan reunusta kulkien pääsimme ”piljettikassalle”.
Löysimme oikean oven. Liput meiltä kolmelta maksoivat 8 euroa. Toisin kuin esim. Sagadissa myös korttimaksu oli mahdollinen.
Narvan linna on tietysti hieno ja vanha ja hieno. Mutta täytyy sanoa että olin vähän pettynyt. Minä, joka rakastan linnoja 😳Ilokseni kuopusti oli linnasta hyvin vaikuttunut. Suunnitteli jo luokkaretkeä Viroon ja Narvan linnaan!
Kesäisin linnan pihalla tapahtuu paljon ja pohjoiselle linnanpihalle on luotu 1600-luvun kaupunkiympäristöä jäljittelevä miljöö käsityöpajoineen ja puuhineen. Kesäisin linna varmasti tarjoaa kävijälleen upeamman kokemuksen, tuntuu että talvisin Suomenlahden molemmin puoliin ollaan talviunilla tai hieman jäässä ❄️