10 kansallispuistoa lähellä minun kotia, eli lähimatkailu kunniaan

Ilmastonmuutos ja lentoahdistus ja mitä näitä nyt onkaan. Ilman näitä jo trendiksikin nousseita asioita, viihdyn hyvin kotimaassa ja nautin lähimatkailusta. Monenlaisesta lähimatkailusta. Mutta suurinta antia saan yleensä luontokohteista, ihan vaikka lähimetsästä.

Tein karttaharjoituksen ja tutkin mitä tunnettuja luontokohteita, nyt valikoituivat kansallispuistot, on enintään kahden tunnin ajomatkan päästä kodistani. Olen ottanut tähän nyt yhden kohteen johon kulkeminen vie yli kaksi tuntia, mutta automatka ei kuitenkaan ylitä kahden tunnin rajaa, mutta sen jälkeen on vielä jatkettava venekyydillä.

Tällä rajauksella lähellä kotiani on kymmenen kansallispuistoa.

  1. Tammisaaren saariston kansallispuisto, ajomatka Tammisaareen noin 2h + esim. 3h 15 min veneretki Älgön saaren Rödjanin kalastajatilalle ja takaisin
  2. Leivonmäen kansallispuisto, 2h
  3. Isojärven kansallispuisto, 2h
  4. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto, 1h 30 min Haminaan + 2,5 h venematka Ulko-Tammioon TAI 1h 30 min Kotkaan + Kotkasta vuoroveneellä noin tunti asuttuihin Haapasaareen ja Kaunissaareen
  5. Päijänteen kansallispuisto, 1h 45min
  6. Valkmusan kansallispuisto, 1h 30min
  7. Torronsuon kansallispuisto, 1h 25min
  8. Liesjärven kansallispuisto, 1h 20min
  9. Nuuksion kansallispuisto, 1h 15min
  10. Sipoonkorven kansallispuisto, 45min

Näistä lähipuistoista olen käynyt Torronsuolla ja Nuuksiossa ja molemmat todellakin ovat uuden (ja useamman) vierailun väärtti, mutta ensi kesäkaudella voisin jatkaa kansallispuistojen koluamista listan kahdeksasta itselleni uudesta kohteesta.

Maisemia viime kesän Ison Melkun kierrolta

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Tammisaaren kansallispuisto on kotoani käsin kaikkein kauimmainen näistä ”lähipuistoista”. Tammisaareen ajelee noin kaksi tuntia ja varsinainen puistohan on saaristossa, joten sinne on mentävä venekyydillä. Visit Raseborg -sivuilta löytyy hyvää tietoa mm. kyytipalveluista.

Ja luontoon.fi-sivustolla on esitelty Tammisaaren saariston kansallispuisto erittäin hyvin. Älgön, Modermaganin ja Jussarön saarilla on merkittyjä polkuja, tulentekopaikat ja kuivakäymälät. Saarilla voi myös telttailla.

Suurimmalla, metsäisellä Älgön saarella sijaitsee Rödjanin entinen kalastajatila. Kalastajatilalta alkaa noin 2 kilometrin pituinen luontopolku. Polun varrella on Storträsket-järvi sekä näköalatorni, josta avautuu upea näköala koko kansallispuiston alueelle.

Kesäisin kalastajatilan viereisellä niityllä laiduntaa lampaita. Paikka on erittäin sopiva päiväretkeksi minulle ja tyttärilleni.

Jos luontohärpänen puree kovasti niin Älgönissä voi telttailla ja viettää yön. Saaressa on myös puusauna, joka lämpiää pyynnöstä. Hyvällä onnella saaresta voi ostaa myös savustettua kalaa.

Risteilyt vesibusilla m/s Myggen III, lähtö Tammisaaren pohjoissatamasta (vuonna 2018 saareen pääsi perjantaisin klo 11-14:15 ajalla 29.6.-10.8.2018). Jos saareen jää yöksi, on paluukyyti sovittava itse. Palveluita löytyy Visit Raseborgin sivuilta.

 

Leivonmäen kansallispuisto

Mäntsälästä pohjoiseen pari tuntia kuljettaessa päästään Leivonmäen kansallispuistoon. Puisto on sopiva kohde koko perheelle, tunnetuimmat nähtävyydet ovat kirkasvetinen Rutajoki ja sen kuohut sekä jääkauden lahja meille, Joutsniemen 1,5 kilometriä pitkä harju.

Leivonmäessä on useita rengasreittejä ja tietysti sieltä löytyvät kansallispuiston peruspalvelut, kuten laavut, kuivakäymälät jne. Leivonmäkikin toteuttaa roskatonta puistoa, joten tässäkin kohteessa (kuten luonnossa yleensäkin!) toimitaan periaatteella minkä viet metsään, tuot myös pois sieltä!

Paikka kutsuu minua ihanalla metsämaisemalla ja yksi reiteistä on hauskan niminen Mäyränkierros. Näkyyköhän siellä mäyriä?

Leivonmäestä Luontoon.fi-sivuilta lisää.

Leivonmäen harjumaisema näyttää kuvissa hyvin saman tyyppiseltä kuin Ison-Melkun kierron harjumaisemat. Puiston harjureitin on käynyt testaamassa mm. Retkipaikan Antti Kulmanen ja Antin juttu löytyy täältä.

Antti Kulmasen kuva Leivonmäen harjuilta

 

Isojärven kansallispuisto

Isojärven kansallispuistoon on myös noin kahden tunnin ajomatka Mäntsälästä. Isojärvi on lähellä Leivonmäkeä, joten käynnit voisi yhdistääkin vaikka kahden päivän retkeksi jos ottaisi retkelle mukaan teltan.

Isojärveltä löytyy merkkejä muinaisilta ajoilta, esim. upeat rotkolaaksot. Lisää Isojärven kansallispuistosta Luontoon.fi-palvelusta.

Kauniin luonnon lisäksi puistossa on hienoja kulttuurisia kohteita, kuten Heretyn kämppä, Huhtalan torppa sekä Luutsaaren kalapirtti.

Heretyn kämppä on muuten ensimmäisiä kämppiä Suomessa, jossa on otettu huomioon vuonna 1947 kämppälain työterveyden turvallisuuden määräykset, joten kämppä oli aikanaan moderni ja se palveli metsätyömiehiä 20 vuotta kunnes kehitys edelleen kehittyi ja kämppäelämä jäi pikkuhiljaa unholaan. Lisää Heretyn kämpästä täältä.

Minua savottaelämä kiinnostaa henkilökohtaisita syistä, sillä isäni aloitti nuorena 40-50-lukujen vaihteessa varsinaisen työelämän ”kullanhuuhdonnassa” Lapissa, jonne hän karkasi ystävänsä kanssa ja pyrki alaikäisenä metsäsavotoille töihin.

Ikävä kyllä, sodan jälkeisessä villissä Lapissakin oli jotain sääntöjä ja alaikäisten poikien oli vaikea löytää töitä. Elämä savottakämpillä oli melko levotonta. Isäni ei saanut työllään kokoon paluurahoja, mutta pääsi takaisin kotiin siskonsa lähetettyä hänelle matkarahat. Isäni kaveri ei ollut yhtä onnekas, hän ei koskaan palannut Lapista kotiin vai jäi sille tielleen jouduttuaan puukkotappeluun korttipelin vuoksi.

 

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto

Toinen merellisistä lähipuistoistani on Itäisen Suomenlahden kansallispuisto, jonka saarille pääsee Haminasta tai Kotkasta vuoroveneillä. Matka Haminaan ja Kotkaan kestää autolla noin puolitoistatuntia ja venematka saarille vaihtelee. Lisätietoa Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta löytyy täältä.

Kansallispuisto muodostuu merialueesta ja kymmenistä saarista ja luodoista.

Ulko-Tammio on viimeisiä saaria Suomen aluevesillä ennen Venäjän puolelle siirtymistä. Venematka Haminan Tervasaaresta Ulko-Tammioon kestää noin 2,5 tuntia ja kesällä 2018 reittiliikennettä näytti olevan vain lauantaisin ja sunnuntaisin.

Ulko-Tammiossa on peruspalvelut ja aika jännittävää on, että sieltä löytyy jäänteitä sodasta. Yöpymistarkoitukseen saaressa on myös autiotupa ellei telttailu kiinnosta. Ulko-Tammio on karu kalliosaari meressä, jossa on mm. jännittävän luolan läpi kulkeva 3 kilometrin pituinen luontopolku. Kesäviikonloppuisin saaressa on Metsähallituksen opas opastamassa kävijöitä. Reitti- ja taksivenepalveluista sekä muista matkailupalveluista löytyy täältä.

Ulko-Tammio on ensi kesän ehdoton luontokohde, koska siinä yhdistyy ihanasti kaksi kaunista asiaa; merimatka ja karu merellinen luonto.

Asuttuja isoja saaria Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa ovat Haapasaari ja Kaunissaari. Molemmat saaret ovat niminä tuttuja Juha Vainion lauluista. Kappalleessa Mies itäsaariston Haapasaareen ajaa mies taksiveneellä tuijottamaan tyttärensä vaariin ja toisessa kappaleessa Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen.

En tunne kumpaakaan paikkaa, mutta nimensä perusteella Kaunissaari kyllä viehättää! Kaunissaareen pääsee yhteysaluksella Kotkan Sapokasta noin tunnissa ja saaressa voi viettää pidemmänkin aikaa, sillä saaressa on tarjolla luonnon ja telttapaikkojen lisäksi myös majoitus- ja ruokapalveluja, kuten B&B- sekä mökkimajoitusta, Kaunissaaren Maja sekä kesäkauppa. Lisää Kaunissaaren palveluista löytyy täältä ja Kaunissaaren omat nettisivut löytyvät täältä.

 

Päijänteen kansallispuisto

Päijänteen kansallispuistoon ajaa meiltä hieman alle kaksi tuntia. Päijänteen kansallispuisto on jälleen vedellinen puisto mutta sinne pääsee toki autollakin ja puistossa on luontopolkuja, talvella myös hiihtoreittejä. Eniten tästä puistosta saa irti vesiltä käsin veneilemällä tai melomalla ja välillä rantautumalla sopiviin paikkoihin, kuten koko puiston keskuspaikkaan Kelvenne-saareen.

Luontoon.fi-sivusto kertoo, että ”kansallispuisto on geologialtaan ja maisemaltaan kaksijakoinen; osa saarista on pitkittäisharjujaksoihin kuuluvia hiekkarantaisia harjusaaria, osa Päijänteen vuorimaalle tyypillisiä kallio- ja moreenisaaria. Suosituin vierailukohde on maamme suurimpiin ja komeimpiin harjusaariin lukeutuva Kelvenne. Puiston toinen merkittävä ja tunnettu maisemanähtävyys on harjusaarten jono Pulkkilanharju, joka toimii kansallispuiston kaakkoisena porttina. Kalliosaarista suurimmat ovat Iso Lammassaari sekä Haukkasalo, jonka kalliojyrkänteet kohoavat useita kymmeniä metrejä Päijänteen pinnasta.

Puisto halkoo usean kunnan vesi- ja maa-alueita. Asikkalan Pulkkilanharjulla on muutaman kilometrin pituinen luontopolku, jossa pääsee tutustumaan kauniiseen harjuun ja josta on huippunäköalat Päijänteelle sekä Asiakkalanselälle. Paikalle pääsee autolla.

Kesällä Päijänteen kansallispuiston sydämeen Kelvenne-saareen pääsee reittivuorolla Padasjoelta tai Karisalmesta. Kelventeellä on mittaa päästä päähän kahdeksan kilometriä ja reittillä on useita levähdyspisteitä ja tulentekopaikkoja.

Kesän 2019 aikatauluja ei olla vielä julkaistu, mutta aikataulut voi tarkistaa liikennöitsijöiden sivuilta www.kulkeevettenhalki.fi tai www.elbatar.fi

Jos alueella haluaa viipyä hieman kauemmin, eikä telttailu ole oma juttu, on reuna-alueilla tarjolla paljonkin majoitusvaihtoehtoja. Löysin mielenkiintoisen mökkimajoitusvaihtoehdon, Lehmonkärki, joka mm. mainostaa että kaikista mökeistä on näkymä Päijänteelle. Lehmonkärki kertoo myös antavansa majoittuville soutu- ja polkuveneet vapaasti käyttöön. Ihan kiinnostava ajatus olisi viettää Päijänteen maisemissa muutama leppoisa lomaluontopäivä ja tehdä mökiltä pistomatkoja kauniiseen kansallispuistoon.

 

Valkmusan kansallispuisto

Meiltä Vakmusan kansallispuistoon on noin puolitoistatuntia autolla. Puisto on Kymenlaakson lahja meille soiden ystäville. Valkmusan kansallispuiston soille on merkitty pitkostettua rengasreittiä 2,5 kilometriä. Reitin varrella on luontotorni, josta voi ihailla suomaisemia. Ihanaa. Tämä voisi olla erityisen kiva syksyllä, ehkäpä jopa sitten kun jo kuura puree maata.

Kuva on Iso-Melkun kierrokselta

Torronsuon kansallispuisto

Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kupeessa ja sinne ajaa meiltä alle puolitoistatuntia. Torronsuo on upea ja pitkostettu reitti yli suon on parin kilometrin mittainen. Täällä olen käynyt kera perheen, joten ehkä se ei ole ensi kesän visitointilistassa. Mutta täytyy vielä sanoa, että olimme suolla talvella, joten olisi tietysti kiinnostavaa nähdä myös muina vuodenaikoina. Ja kuutamossa. Huomasin jostain netin uumenista että joku järjestää Torrolle kuutamovaelluksia. Pitänee kaivaa se palvelu esille ja tyrkyttäytyä matkaan joku kerta!

 

Liesjärven kansallispuisto

Liesjärven kansallispuisto on aivan liki Torronsuota ja Tammelaa. Ja se on myös perinnemaiseman näyteikkuna meille nykyihmisille. Korteniemen perinnetilalla voi kesällä elää hetken kuin isovanhempamme. Korteniemessä voi osallistua tilan askareisiin ja mikä ihaninta, tilan pihapiirissa laiduntaa tukku lampaita.

Kansallispuistossa on useita merkittyjä reittejä ja mukavaa että tässäkin puistossa on useita rengasreittejä. Jotenkin ne ovat mukavampia kuin kulkea samaa reittiä edestakaisin. Tästäkin puistosta löytyy järvimaisemaa halkova harju, Kyynärharju. Itse kyllä tykkään harjumaisemista, joten eipä haittaa yhtään! Lisää reiteistä ja puistosta löytyy täältä.

Alueella voi telttailla, yöpyä laavulla tai kodassa tai voi jopa vuokrata vuokratuvan omaan käyttöön.

Retkipaikka-sivustolta löytyi useita reissukuvauksia Liesjärven kansallispuiston kohteista.

 

Nuuksion kansallispuisto

Meiltä Espoon Nuuksioon ajaa vähän yli tunnin. Se, miten paljon yli tunnin, riippuu siitä mihin asti Nuuksion kansallispuiston alueella autolla ajaa.

Nuuksio on kiva paikka, mutta valitettavan ruuhkainen. Kun kävimme siellä keväällä, oli jokainen parkkipaikka täpösen täynnä autoja. Ihmisiähän puisto tietysti vetää hyvin. Mutta ehkei Nuuksio ole minun ensi kesän visitointilistalla.

Sipoonkorven kansallispuisto

Sipoonkorven kansallispuisto on meitä lähin kansallispuisto, Google Mapsin mukaan sinne ajaa alle tunnissa. Vaikka se on niin lähellä Helsinkiä, on se todellista korpea ja mutu-tuntumalla se ei ole niin ruuhkainen kuin Nuuksio.

Sipoonkorpi on yhdistelmä korpea ja perinnemaisemaa. Kaksi pääpaikkaa Sipoonkorvessa ovat Byabäcken Ängesbölessä sekä Kalkinpolttajanpolku. Ängesbölessä on tulentekopaikka ja pari laavua tulisijalla ja Kalkinpolttajanpolun varrella on laavu. Lisää puistosta Luontoon.fi-sivustolta.

Sipoonkorven tunnuseläin on huuhkaja, joten kansallispuistossa on mahdollista nähdä tuo Euroopan suurin pöllö. En tiennyt ennen kuin nyt tutkiessani Sipoonkorven tietoja, että huuhkaja pesii yleensä maahan, esim. kalliohyllylle, puun juurelle tai tuulessa kaatuneen puun juurakon suojaan. Olisipa jännittävää, melkein pelottavaa törmätä tuon mahtilinnun pesään, tai no, en halua törmätä sen pesään, mutta turvallisen välimatkan päästä haluaisin kyllä tuota upeaa lintua seurailla.

Helsingin läheisyydstä johtuen Sipoonkorven kansallispuistoon saa erittäin monipuolisia palveluja. Korpeen voi lähteä ohjatulle sieni-, marjastus-, sudenkorento-, lepakko-, patikointi- tai vaikkapa juoksuretkelle. Luontoon.fi-sivustolta löytyy valtava listaus palveluntarjoajista. Olen ollut aina yleensä minä-itse-tyyppinen retkeilijä, mutta koska en ole retkeilijänä mikään erä-pirkko, olisi ihanaa mennä metsään osaavan oppaan kanssa. Tai no, perhepiirissä on kyllä yksi erä-pirkko, jonka osaavista opaspalveluista olen saanut nauttia, mutta voisihan sitä joskus ostaa jonkun kivan palvelun. Ehkä sieniaikana sieniretki, kun minun oma sienikoirani asustaa kaukana Savonlinnassa ja sinne ajaa usemman tunnin…

Vaikka Sipoonkorpi on hetkittäin luontomielessä korpea, näkyy sen korkeilta näköalapaikoilta Helsingin korkeat maamerkit. Ja liikenteen äänet kantautuvat puiston uumeniin.

Ja vaikka tämä ei palvele minua, niin onhan se hienoa, että puistoon pääsee esim. Helsingistä julkisilla kulkuneuvoilla. Aika mieletöntä, että meillä on kaksi upeaa kansallispuistoa pääkaupunkiseudulla, julkisilla liikenneyhteyksillä saavutettavissa.

Siinä on jo hiilijalanjälki melko alhainen kun bussilla matkustaa kansallispuistoon lomailemaan!

13 thoughts on “10 kansallispuistoa lähellä minun kotia, eli lähimatkailu kunniaan

Add yours

  1. Täytyy sanoa, että ihan tuntematonta seutua minulle nämä etelän retkipaikat! Tosin ei Suomen kotiseudun eli Kuopionkaan paikat ole liiaksi asti tuttuja, harmi sinänsä. Suomessa on paljon kaikkea kivaa, harmi niitä ei tullut koluttua läpi silloin kun Suomessa asui. Mulla on ollut myös suunnittelun asteella samantyylinen postaus paikoista kotimme lähellä, ja ajattelin ottaa mittariksi 200km etäisyyden. Kauheasti suunnitelmia, pitää yrittää saada ihan tekstiksi asti.

    Käyn tsekkaamassa vielä tuon Cantabria-juttusi, se on meille melko tuttua seutua ainakin Santanderiin ja Baskimaan välillä, kiva kun olet sieltä kirjoittanut!

  2. Hyvä lista. Bongasin juuri Torronsuon ja Liesjärven tästä ensi kesää varten, jos ei tule lähdettyä vielä muuallekin. Teijo ja Nuuksio ovat tuttuja. Lähimatkailun ja luontomatkailun kannalla ehdottomasti!

  3. Kiva kooste eteläisen Suomen retkeilypaikoista! Nuo saaristokohteet alkoivat kiinnostaa erityisesti, sillä niissä tulee harvemmin käytyä. Muutenkin merenrantaa on jo kovin ikävä.
    Listalta löytyi muutama tuttu paikka (mm. ”kotipuisto” Nuuksio) sekä pari kansallispuistoa, jotka ovat minulla ensi vuoden bucket listillä.

  4. Valkmusan torniin näkyi kalasääksen pesä, joka oli asuttu silloin, kun siellä kävin joitain vuosia sitten. Vaikka Liesjärvellä oli harju, niin kuitenkin siellä parhaat metsäalueet olivat harjun ja Kortesniemen välillä. Leivonmäellä olen kulkenut moninaisia reittejä maastossa ja yöpynytkin laavulla. En ole nähnyt siellä mäyrää, mutta lintuja oli kivasti.
    Tammisaaren ankallispuistossa en valitettavasti ole käynyt, vaikka se on tuossa lähellä. Pitänee mainita, että Hangosta pääsee veneellä Bengtskärin majakalle reittiä, joka kulkee Saaristomeren ankallispuiston halki.
    Sipoonkorpi ja Nuuksio ovat molemmat olleet sellaisia, missä olen tehnyt tipulaskentoja.
    Päijänteen ankallispuisto on tipupaikka syysmuuton aikaan. Maisemallisesti upea kohde.

  5. Kiinnostava lista. Kiitos!
    Mm. Leivonmäen harju vaikuttaa upealta. Kävimme Nuuksiossa pari vuotta sitten, mutta vain näyttelyssä ja kahviossa, josta aukesivat kauniit maisemat. Silloisessa kunnossa meistä ei ollut metsäretkelle. Sipoonkorpi on lähempänä, joten mielenkiintoista tietää, että sinne pääsee bussilla.

  6. Hyvä lista, hienoa! Valitettavasti pitää täsmentää että Rödjanin sauna paloi viime kesänä.

    1. Kiitos Elena tiedosta, minähän kaivelin näitä tietoja mm. Luontoon.fi-sivustolta, jännää ettei sinne asti tieto ollut mennyt. No, toivotaan että joku reipas nikkaroi uuden saunan 😊

Vastaa

Powered by WordPress.com.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: