Vuosi 2018 oli mukava matkailuvuosi. Joskin se koostui lähinnä kotimaan kohteista, kuten Jyväskylä, Tampere, Strömfors, Petäjävesi ja tietysti Helsinki. Ulkomaan kohteina oli Espanjan Andalucía sekä Venäjän kulttuuripääkaupunki, ihana Pietari. Vuoteen mahtui myös luontokohteita kuten Nuuksio Espoossa ja Melkutin Lopella tai La Taha Sierra Nevadan vuoristossa sekä kaupunkikohteita jo aiemmin mainitut Helsinki sekä Pietari ja Andalucían autenttinen kaupunkikohde Málaga.
Kaikista näistä kohteista olen blogissa kirjottanut ja laitan linkkejä varsinaisiin kohdepostauksiin noihin pieniin pilkistyksiin.
Ison Melkuttimen kierto lasten kanssa oli yksi vuoden ihana luontoretkiSuomen vuoden 2018 huippukohteet
Jyväskylässä kävin Ihannaiset bloggarimatkalla. Matkalla oli parasta seura sekä se että sain kokea pari ”ensi kertaa elämässä” –juttua.
En ollut ikinä aiemmin melonut ja pääsin kokeilemaan tuota hauskaa vesillä liikkumisen tapaa. Jännitti ihan hirveesti, mutta pääsin osaavan Erä’s Peten kanssa kokeilemaan melomista. Ja sain nauttia veden päällä keikkumisesta. Toinen ensi-juttu oli vierailu Laajavuoren hyppyrimäen huipulla, jossa tuuli ja josta oli huimat näköalat yli metsäisen lähiseudun. Näistä kokemuksista en kirjoittanut blogiin, mutta kaivelin arkistoista muutaman upean kuvan! Hyppyrimäkikuva ei ole minun, vaan hetken taltioineen valokuvaaja Jussi Laurilan.
Tampereen matka oli hauska, koska siinä yhdistyi työmatka ja lomamatka. Minulla oli lapset mukana ja tästä enemmän tuolla lasten Vuoden TOP-osiossa.
Srömforsissa kävimme lasten kanssa tutustumassa Outdoor Factoryn toimintaan ja kauniiseen ruukin kulttuurimaisemaan. Ja myös Strömforsin matkalla oli ”ensi kertaa elämässä” hetki kun pääsin tyttöjeni kanssa kokeilemaan suppailua.
Kokemus oli hieno (vaikka pelkäsinkin lompsahtavani laudalta veteen..) ja tiedän että palaamme Strömforsiin suppailemaan. Strömforsissa voi myös meloa ja hieman harmitti ettemme ennättäneet tänä kesänä kokea Strömforsin upeaa melontareittiä, mutta siihenkin varmasti palaan vielä myöhemmin. (Juttu Strömforsin suppailuista).
Emme muuten kastuneet suppaillessa, mutta kun söimme rannan törmällä eväitä alkoi äkisti tummentunut taivas pudotella raskaita pisaroita. Ennätimme melkein kasata tavaramme ja laittaa laudat nätisti kiinni rannan rinkuloihin ennen kuin kastuimme täysin.
Syyskuussa olimme viikonlopun Petäjävedellä lammaspaimenessa Toppalan mökeillä. Asuimme vanhan tilan päärakennuksessa ja saimme hoitaa lampaita pari päivää. Hoitaminen on toki liian hieno sana sille, että annoimme lampaille vettä, taputtelimme niitä ja syötimme niille kerppuja. Lammashaka sekä ympäröivät maisemat olivat upeita. (Jutut Lammaspaimenlomasta ja Petäjäveden vanhasta kirkosta)
Helsinki tarjosi taas monia ihania hetkiä, viimeisimpinä Iltapäiväteehetki Salutorgetissa, värikäs näyttely uudessa Amos Rex –museossa sekä kyseenalainen kokemus Oopperassa Oopperankummituksen äärellä. (Jutut Iltapäivätee-hetkestä, Amos Rexistä sekä Oopperankummituksesta) Helsinki on aina ihana, kokemusten aarrearkku, johon en koskaan kyllästy.
Tänä kesänä pääsin tutustumaan myös Eduskuntataloon. Edellisestä käynnistä on aikaa noin 25-vuotta joten tämäkin meni melkein ”ensimmäinen kerta” -sarjaan. Ja ensimmäistä kertaa kävin myös Yliopiston kirjastossa (Kansalliskirjasto?). Nämä visiitit ovat ihan kotimaan huippujuttuja mutta niistä en ole kirjoittanut blogiin. Ei sitä aina kaikkea jaksa 😳
Ulkomaan topit 2018
Andalucían matka oli kaikenkaikkiaan ihana, olihan se perheen kanssa vietettyä aikaa, mutta minulle mieluisinta sillä matkalla oli visiitti Sierra Nevedan La Tahaan, jossa asuimme erittäin kauniissa majatalossa aivan luonnonpuiston vieressä.
Ylitimme ketterästi villisika-aidan ja lähdimme pienelle kävelyretkelle kuuman auringon alla. Kauniissa ympäristössä oli ihanaa kuljeskella, mutta helteinen päivä vei kyllä nopeasti mehut.
Majatalon pihan vierestä menee Euroopan pisin vaellusreitti, jota voi kulkea pienissä päivämatkan mittaisissa matkoissa kylästä kylää hyvinkin Espanjan verran. Reitti alkaa Andalucíasta ja jatkuu Kreikkaan saakka.
Majatalon, Cortijo Prado Toron, pihapiiri oli huippukaunis ja lasten iloksi pihassa oli uima-allas. Minun iloksi kukkatarha. Ja vuoristonäkymät. Ah, ihana paikka. Pala sydämestä taisi jäädä sinne. (Juttu Sierra Nevadasta)
Toinen ihana juttu Andalucían matkalla oli Granada ja Alhambra. Granada on mielenkiintoinen ja ikivanha kaupunki, jossa näkyvät historian kerrokset aina maurien ajasta tähän päivään.
Alhambra on kaupungin yläpuolella olevalla mäellä oleva ikuinen linnake, jonka kukoistuskausi oli maurivallan loppupuolella 1400-luvulla. Paikka oli satoja vuosia rappiolla. Se ”uudelleen löydettiin” 1800-luvulla, mutta varsinaista kultakautta se elää nyt. Rakennuksia on restauroitu ja ympäröivät puistot ovat upeita, reheviä, kukkivia ja kauniita. Turistit ovat laumoittain löytäneet paikan, joten jo tuolloin kesäkuussa paikka oli tulvillaan väkeä, mikä tietysti aina vähän ärsyttää ja vähentää viehätystä.
Olin aiemmin käynyt Granadassa ja Alhambrassa 20-vuotta aiemmin ja silloin siellä sai kulkea hyvinkin rauhassa, eikä se ehkä ollut samassa määrin rakennettu turisteille kuin se nyt on, mutta niin kaikki muuttuu.
(Juttu Alhambrasta)
Lokakuun alun matka Pietariin oli vuoden mielenkiintoisin matka ja siitä kirjoitin blogiini piiitkän jutun ja sitten vielä lyhyemmän postauksen…
Lokakuinen matkani oli ensimmäinen matkani Pietariin ja olin odottanut sitä paljon sekä suunnitellut mitä kaikkea siellä tekisin. Olin joskus lähdes 40-vuotta aiemmin käynyt Leningradissa, mutta siitä en juurikaan muistanut mitään.. ja vaikka se silloin taisi olla maan tapa niin minun puolustus on kyllä ikä, olin tuolloin vasta pienen pieni räkänokka.
Lokakuisella reissulla olin äitini ja serkkuni kanssa ja oli mukavaa kuljeskella naisporukalla. Lyhyeen matkaan mahtui paljon hienoja kohteita ja kokemuksia, mutta päällimmäisenä mielessäni on upea Pietarhovi pienen kantosiipimatkan päässä Pietarista, Verikirkko upeine mosaikkineen, Fabergé-museo keisarillisine munineen sekä herkullinen georgialainen ruoka. (Juttu Pietarista ja juttu georgialaisesta ruuasta) Pietariin palaan varmasti uudelleen, onhan se tuossa kiven heiton päässä ja täynnä upeutta.
Lasten mielestä parhaat jutut vuodelta 2018
Lasten mielestä vuoden 2018 paras matka oli koko perheen Espanjan-loma. Siellä ehdottomasti parasta oli uiminen ja jäätelön syönti 🙂 voisi tietysti kysyä tarvitseeko sen takia matkustaa viisi tuntia lentokoneella?
Lisäksi erityisesti esikoinen nautti päivistämme Sierra Nevadan vuoristossa, olihan siellä kaunista ja hyvin erilaista kuin täällä koto-Suomessa. Lapset myös viihtyivät Granadan Bio domossa. Bio domo on hieman kuin SeaLifen, pienen eläintarhan ja Heurekan sekoitus, ripauksella luonnontieteellistä museota mausteena. Olen jo aiemmin huomannut että minun lapseni viihtyvät aina jos voi uida, taputella eläimiä tai nauttia hyvää ruokaa!
Lasten mielestä paras kotimaan matka oli Tampereen yhdistetty työ-ja lomamatka. Noiden parin päivän aikana lapset uivat valtavasti sekä järvessä että uima-altaassa minun tehdessä töitä.
Yhdessä kävimme syömässä kahdessa hyvin erilaisessa ravintolassa; Cafe Pispalassa sekä amerikkalaistyylisessä dinerissa Vakoilumuseon lähellä. Lapsia ilahduttaneita vierailukohteita olivat jännittävä ja aktiivinen Vakoilumuseo, jossa lapset suorittivat vakoilukokeen tiirikointi- ja ampumistesteineen sekä söötti ja pörröinen Pupukahvila. Pupukahvilassa saa nauttia leivonnaisista sekä puputerapiasta!
Lapset viihtyivät myös suppaillen, lammaspaimenlomalla ja luontoretkillä.
*
Saa nähdä minkälaisia yhteisiä retkiä tuo tullessaan vuosi 2019? Ja olisiko 2019 ensimmäisen soolomatkan vuosi?
Vastaa