3 georgialaista kohtaamista

Georgialainen keittiö on saanut vaikutteita turkkilaisesta keittiöstä (tai päinvastoin) ja toki myös venäläisestä keittiöstä. Ruoka on tuhtia, maustettua mutta ei liian tulista meidän perunan syöjien makuun.

Georgialainen ruoka on perinteisesti melko lihaisaa ja tietysti teurastetuista elämistä on käytetty kaikki mahdollinen, ne vähän ”huonommatkin” palat. Ruokaa on tehty vartaissa tulella tai ruukuissa hauduttamalla ja erityisesti hauduttamalla saadaankin myös ne sitkeämmät palat mureiksi ja suussasulaviksi (vrt. nyhtöpossu, joka tehdään vaikkapa possun niskasta).

Parin viikon takaisella Pietarin vierailulla pääsin maistamaan herkullista georgilaista ruokaa. Toinen kokemus, sekin Pietarissa, ei ollut niin hyvä ja kolmas kohtaaminen georgialaisen ruuan kanssa onkin täältä kotimaasta, Espoosta!

Kazan Mangal

(Malaya Morskaya Ulitsa, 13/8)

Pietarin matkan ensimmäisenä iltana löytyi yllätysravintola (ei siis etukäteen mistään oppaasta tai blogista bongattu). Sattumalta bongattu Kazan Mangal oli viihtyisä kellariravintola Malaya Morskaya -kadulla.

Toki minunkin  Mitä tehdä Pietarissa -listalla oli Hyvä Ruoka ja toiveena oli päästä maistamaan meillä Suomessa paljon kehuttua georgialaista ruokaa.

Ruoka tässä viihtyisässä kellariravintolassa oli mahtavaa. Sen oikeaoppisuudesta en osaa sanoa mitään, mutta hyvää se oli.

Valitsimme turistiystävälliseltä kuva-venäjä-englanti -listalta alkupaloja, mm. khinkalit (nammm.. lihaa ja lihalientä nyytissä), paprika-pähkinätahnaisia kääröjä ja vielä pähkinäkastikkeessa olevaa kanaa. Kolmelle henkilölle kolme alkupalaa, mutta maistelimme toistemme valintoja. Tietysti. Sillä jaettu ilo ja niin poispäin.

Kaiken lisukkeena oli erittäin terveellistä hatsapurileipää.. Niin, jos juusto ja voi lasketaan terveystuotteiksi.

Georgialaisessa hatsapurissa on täytteenä maa omaa erityistä, hapanta sulguni-juustoa. Tästä löytyy Ilta-Sanomien artikkeli georgialaisesta ruuasta ja mm. Ville Haapasalon ohje Hatsapurin tekoon. (Suomesta sulguni-juustoa voi olla vaikea löytää, mutta monissa suomi-ohjeissa se korvataan mozzarellan ja fetan yhdistelmällä.)

Takaisin Kazan Mangaliin! Kaiken alkumässytyksen jälkeen vatsassa oli liian vähän tilaa ihanalle pääruualle. Pääruokani oli kermaista kanakastiketta, seurueessa muut söivät pilahvia. Kermainen kastikkeeni, tai pata, oli maustettu miedosti, mutta ihania sattumia toi granaattiomenan siemenet sekä yrtit. Ruoka oli todella hyvää.

Kun sain kastikekipon eteeni niin ajattelin että ehkä kastikkeen kanssa olisi pitänyt älytä tilata jotain lisuketta. Nyt olen oppinut että georgialainen ruoka on usein erilaisia padassa tehtyjä liharuokia, jotka tarjoillaan ilman meidän tyyllisiä lisukkeita, kuten riisiä tai perunaa. Kastikkeeseen kuuluu dipata leipää. Ja minähän dippasin!

Kazan Mangalissa koko ruokakokemuksen kruunasi hyvä georgialainen viini. Maistelimme sekä valkoista että punaista viiniä ja molemmat olivat hyviä!

Tätä ensimmäistä kohtaamista georgialaisen ruuan kanssa ei voi kun muistella lämmöllä ja väähn vesi kielellä.

Annan ravintolalle vahvan suosituksen!

Joku muukin on tykännyt ravintolasta, sillä Trip Advisorissa sen arviot ovat hyviä. Ravintolan venäjänkieliset kotisivut löytyvät täältä.

ja menu löytyy täältä (englanti ja venäjä ja kuvat).

Chichi-bichi

Ul. Malaya Morskaya 18

Toinen georgialainen ruokakokemus on samalta matkalta. Meidän ”kotikadulla” oli toinenkin georgialainen ravintola, jonne tallasimme kun emme päässeet ilman varausta venäläiseen ravintolaan, jota oli matkaoppaassa suositeltu.

No, aivan hotellimme vieressä oli tämä Chichi-bichi -ravintola. Opin että Chichi-bichi tarkoittaa pientä poikaa. Luulimme ensiksi että paikka on joku ranskalainen bistro, koska ikkunassa luki isolla myös Garcon. Mutta ilmeisesti se liittyi vain tähän poikamaiseen nimeen.

Ravintolan venäjänkieliset sivut löytyvät täältä ja menu löytyy täältä. Menu on tässäkin ravintolassa venäjäksi ja englanniksi, mutta tämä ei ollut niin turistiystävällinen sillä vaikka menussa on kuvia ja englantia, ei kaikkia ruokia ole kuvattu, joten välillä oli vaikea keksiä minkälaisesta ruuasta on kyse.

Koska Venäjällä oltiin halusin ottaa alkupalaksi borssia, joka oli ihan hyvää, mutta ei järisyttävää. Olen suuri borssin ystävä ja teen sitä itsekin, koska se on yksi lasten lemppariruuista.

Pääruuan tilasin ähes sokkona, tai oikeastaan otin tarjoilijattaren ehdottamaa ruokaa. Ajattelin että kokeillaan nyt. Ruoka oli ihan ok, jotain lihaa, vähän kuin meidän karjalanpaisti, ja jotain juureksia. Ruoka tarjoiltiin saviastiasta ja se oli haudutettu, kai. Ihan ok, mutta kokonaisuudessaan tämä kokemus ei ollut niin hyvä kuin Kazan Mangalissa.

Kaiken ruuan lisäksi popsimme tietysti hatsapuria. Seurueen muut jäsenet söivät ruokaisan salaatin sekä jonkinlaisen kebabin. Hmm, eivät olleet ihan onnistuneita valintoja. Kebab tuli jonkinlaisen ohuen lätyn kanssa. Oli ilmeisesti maultaan ihan hyvä. Mutta oli ehkä erilainen kuin mitä tilaaja kuvitteli.

Möys Chichi-bichin ovat muutkin turistit löytäneet, eivät samassa määrin kuin Kazan Mangalia, mutta Trip Advisorin arviot löytyvät täältä.

Rioni

Ukkohauentie 9, Espoo (Haukilahti) (nyt myös Turussa)

Rioni on oikea ostarin helmi Espoon Haukilahdessa. Ravintola on suomalais-georgialaista yhteistyötä ja ruoka on autenttista georgialaista ruokaa.

Omistajapariskunta Sini ja Nika eivät halua muuttaa georgialaisia reseptejä, he pitävät kiinni perinteisistä raaka-aineista ja mauista. Ja se kannattaa!

Aiemmista georgialaisista kohtaamisista viisastuneena, en tilannut alkuruokaa, mutta tietysti tilasin hatsapurileipää..

Pääruokaan kuului myös raikas salaatti sekä herkullista, ravintolassa leivottua leipää sämpylän muodossa. Pääruoaksi valitsin kanaa pähkinäisessä kastikkeessa, annoksen nimi on minun savolaiseen suuhun täysin lausuntakelvoton, Chakhokhbili. Mutta annos oli maultaan erittäin hyvä ja juuri sopiva minun savolaiseen suuhuni!

Annos oli todella pähkinäinen, joten jos et ole pähkinän suuri ystävä niin annos ei ole sinua varten, mutta minua varten se oli.

Paikalla salissa oli töissä toinen omistajista, Sini, joka ystävällisesti kertoi kastikkeessa olevan myös samettikukkaa. Sini kertoi myös annoksen olleen jo välillä pois listalta, koska joillekin se on liian pähkinäinen. Toisaalta ne jotka siitä tykkäävät, tykkäävät siitä paljon…

Pääruokaannoksen mukana tulleet sämpylät olivat aivan taivallista, ja juuri ruokaan dipattavia. Hatsapuri oli myös herkullista, mutta se ei toimi dippileipänä niin hyvin.

Ravintola on pieni, noin 20 asiakaspaikkaa ja se on kuin kaupunginosabistro. Itse kävin siellä vähän outoon aikaan, en ollut lounasaikaan, mutta en oikein vielä illallisaikaan, joten mahduin sisään ilman pöytävarausta, mutta koska ravintola on todella suosittu ja pieni, kannattaa varata pöytä.

Georgialaisten mielestä hyvän ravintolan mittari on hatsapuri- ja ylipäänsä ravintolan leipomat leivät. Hatsapurimittarilla Rioni saa täydet pisteet!

Rionin sivut löytyvät täältä. Menu löytyy täältä. Ja muiden ruokailijoiden arviot löytyvät täältä.

Kolme kokemusta jostain ruokatyypistä ei ole vielä paljoa, mutta näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että olen löytänyt uuden lemppari etnoruuan. Helsingistä (sekä Tampereelta) löytyy mm. Ville Haapasalon Purpur ja Helsingin Kurvista löytyy Georgian House. Näitä en ole vielä kokeillut, mutta laitetaan nekin kokeiluun.

Herkutellen jatketaan testailua!

 

*Pietarin viikonlopusta löytyy postaus täältä.*