Lammaspaimenloma Toppalassa, Petäjävedellä!

”Mää, mää siellä ja bää, bää täällä”

 

Jyväskylän kupeessa, Petäjävedellä olevat Toppalan mökit tarjoavat majoitusta maaseudun rauhassa.

Vanha pappilan torppa on kunnostettu vanhaa kunnioittaen erittäin miellyttäväksi majoituspaikaksi ja mikä parasta, torpassa yöpyjät pääsevät hoitamaan lampaita.

Varasin perheellemme elo-syyskuun vaihteen viikonloppuun lammaspaimenloman, koska olimme joka tapauksessa tulossa Jyväskylään. Mökki- tai muu huoneistomajoitus on perheen kanssa mukavinta ja tämä lammaspaimenloma vietetään 1904 rakennetussa maatalossa, pappilan torpassa.

Lammaspaimenen työhön kuuluu varmistaa, että laiduntavilla lampailla on vettä ja että lampaat ovat kunnossa. Lisäbonus oli syöttää lampaille kerppuja ja samalla vähän rapsutella noita määkiviä villakasoja.

Lampaat ovat erittäin ruualle persoja (ahneita) ja ne tulevat lähelle, kun niille tarjoaa meheviä kerppuja. Muuta ns. lisäruokaa näille lampaille ei saanut antaakaan. Opin lampaita katsomalla niiden syövän lähes koko ajan. Toki ne välillä märehtivät, mutta joka kerta kun me kävimme laitumella, lampolaiset olivat syömässä. Lauantai-iltana kun oli jo melkein pimeää, ne olivat menneet yösuojaan, mutta tulivat vielä moikkaamaan meitä. Herkkujen toivossa epäilemättä.

Torppa on iso, sillä ison tuvan lisäksi siinä on kaksi kammaria ja porstua. Porstuaan on rakennettu vessa-kylppäri, jonka pienuus oli majoituksen ainoa pieni miinus. Itse tupa on ihanan iso ja valoisa ja kauniisti kunnostettu ja sisustettu suuri oleskelutila, jonka sydän on iso takka-uuni. Ja mikä parasta, yhdestä tuvan ikkunasta on suora näköala lammaslaitumelle.

Lauantaiaamuna kun heräsin normaaliin keski-ikäisen aikaan, vähän ennen kuutta, olivat lampaat laitumella aivan ikkunan edessä. Voi iloa.

Lampaiden seuraaminenkin jo tuntuu hyvältä, mutta niiden kanssa hengaaminen on todella terapeuttista tai meditatiivista, ihan miten vaan.

Niin, ja ikkunasta näkee –vähän kurkottamalla- upean järvimaiseman. Se kolisi tähän Saimaan tyttöön. Lampaiden laidun oli iso ja se rajautui suurelta osin veteen. Ja maisema oli erittäin  idyllinen.

Meillä oli muuta ohjelmaa lauantaipäiväksi, mutta jos ohjelmaa ei olisi ollut niin torpallakin olisimme viihtyneet. Torpan lisäksi käytössämme olisi ollut pihasauna, järven rannalla oleva kota ja Toppalan mökit vuokraavat aktiviteetti tai löhöilyvälineitä. Mieleni olisi tehnyt sekä meloa että kölliä paljussa, mutta ehkä ensi kerralla. Ystävällinen emäntämme Anne kertoi myös että lammashaan luota lähtee pieni luontopolku ja he tarjoavat ohjattua luontopolkuilua sekä muutakin ohjelmaa. Kodan vieressä on vielä savusauna, sekin olisi mahtava kokemus…

Vierailumme pappilan torpassa oli vähän kuin olisimme olleet kaverin luona kylässä. Toppalan emäntä Anne oli meitä vastaanottamassa ja varmisti että meillä on kaikki mitä tarvitsemme. Hän oli lämmittänyt torpan ihanan lämpimäksi ja olisi lämmittänyt saunankin, jos olisimme sitä toivoneet. Torpassa ei ole sähkölämmitystä, joten tuvan takka ja kammareiden pönttöuunit lämmittivät meitä oikein hyvin syksyisen viikonlopun aikana. En ottanut edes peittoa itselleni koko viikonloppuna, nukuin pussilakanalla ja pärjäsin paremmin kuin hyvin. Torpan lattiat olivat lämpimät, mutta tarjolla olisi ollut villasukkia talon puolesta.

Anne teki selväksi, että voimme kääntyä kaikissa ongelmissa tai tarpeissa hänen puoleen. Sanalla sanoen, hän sai meidät tuntemaan olomme tervetulleiksi.

Kenelle voi suositella

Lapseni tykkäsivät –tietysti- tästä lammaspaimen jutusta kovasti. Minusta tämä sopii kaikille, jotka tykkäävät olla luonnossa, puuhata eläinten kanssa tai jotka tarvitsevat rauhoittumista. Erityisen hyvin tämä sopii lapsiperheille, ihan taaperosta teiniin. Tosin taaperoa ei voi vapaasti laskea lampaisen kimppuun, mutta pahimmassa teiniangstissakin rypevä ihmisen taimi saa lampaista terapeuttisesti jotain sellaista, joka rauhoittaa ja lohduttaa tässä myrskyisessä maailmassa. Ja kyllä, keski-ikäinen sai erittäin paljon tästä viikonlopusta.

P.S. Lähtiessämme Toppalasta olin hyvin levännyt ja rentoutunut, kunnes jossain lähellä kotia muistin että tietokonelaukkuni jäi sinne kammarin sängylle.. Olin niin rentoutunut etten ollut ihan skarppina. Mutta onneksi rakas puolisoni oli napannut laukun kyytiin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Palaan Toppalaan erittäin mielelläni, mutta heti seuraavana päivänä edestakaisin ajelu ei ehkä olisi ollut se paras tapa!