Iso Melkuttimen kierto lasten kanssa

Kaverin vinkistä päätin viedä lapseni ja ihanan lainalapsen pienelle elokuiselle retkelle Lopen Melkulle. Niinpä me viime lauantaina kiersimme Iso-Melkuttimen-järven.

Iso-Melkutin-järvi on kirkasvetinen, hiekkapohjainen kaunokainen keskellä harjumaisemaa.

Harju on jääkauden synnyttämä ja ehkä Iso-Melkutin on lähdepohjainen järvi, joka on syntynyt harjulaaksoon.

Iso Melkuttimen ympyräreitti kulkee kauniissa harjumaisemassa Iso-Melkutin ympäri. Matkaa tulee reilut seitsemän kilometriä, kun auton jättää Tauluntien parkkipaikalle, josta on hyvin merkitty polku varsinaiselle ympyräreitille.

Liittymäreitti on merkattu keltaisella ja se on erittäin helppokulkuinen, kuten on varsinainen Iso Melkunkin kierto.

Ympyräreitti on merkitty sinisillä puupaloilla ja hyvin tiheästi. Muutenkin reitiltä on melkein mahdotonta eksyä, koska se myötäilee järvenrantaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Reitti ei kulje kahden upean niemen mukaisesti vaan ”oikaisee” harjua pitkin.

Mutta minullakaan, täysin suunnistuskyvyttömällä henkilöllä, ei ollut mitään ongelmaa ns. lukea reittiä.

Reitin polut ovat paikoin leveät ja varsinkin harjuilla voi kulkea rinnakkain ryntäilevien lasten kanssa (kenellä niitä nyt on mukana), mutta aivan rannassa polku on kapea ja monin paikoin erittäin juurakkoinen, joten siinä on kuljettava jonossa ja vähän tarkattava ettei aivan juurakkoon sotkeudu.

Mikä on liikaa luontoa?

Meille luonnossa kulkeminen on arkea, koska asumme metsässä ja lapseni ovat metsäläisiä. Lainalapsi totesi jossain vaiheessa (kun lapset olivat nähneet ”madon” ja järvessä ”etanoita”), että ”täällä on liikaa luontoa, haluan katsoa luontoa vain kaupungissa”. No, mato-episodin jälkeen piti pieni hetki katsella vähän tarkemmin sinne jalkoihin, mutta toista ryömivää emme nähneet. Minun metsäläiseni kyllä olivat sitä mieltä ettei se mato ainakaan kyy ollut, tiedä häntä, sillä en ennättänyt tätä kiemurtelijaa itse nähdä.

Luontokokemus jatkui vahvana sillä läntiseltä laavulta lähtiessämme jatkamaan lounaan jälkeen näimme nopeasti juoksevan, määrittämättömän mustan näätäeläimen. Eläin oli melko pieni, ja mieleen tuli ettei vain minkki? Hillerikin se olisi voinut olla tai saukko, mutta ovatko ne niin mustia? No, järven reunan polun varrella oli suuri määrä onkaloita ja koloja, joissa epäilemättä asustaa vikkeliä veden äärellä viihtyviä eläimiä (tässä minun valtava biologinen osaaminen taas näkyy..).

Niin ja ne ”etanat”. Tultuamme yhdysreitiltä järvelle -karttaan on merkitty uimapaikka- ja koska paikka oli minulle uusi ajattelin ettei riskeerata, tässä lapset pääsevät heti uimaan kun ei voi olla varma onko matkan varrella yhtä hyviä uimapaikkoja. Ja lapsikolmikko kirmasi veteen, eikä välittänyt kylmästä, mutta kirkkaassa vedessä pohjassa näkyvät ”etanat” ajoivat lapset nopeasti pois vedestä. Minun kuopusti tiesi etteivät ne mitään etanoita vaan iilimatoja.. Ja jälleen, en tiedä mikä juotikas (verijuotikas, hevosjuotikas) järvessä köllötteli, mutta siihen joka tapauksessa loppui lasten uinti-innostus. Eikä auttanut että kerroin että iilimatoja on käytetty lääkinnällisesti eivätkä ne ole vaarallisia uimarille..

Iso Melkun kierto

No, kiersimme reitin vastapäivään ja heti uimarannan jälkeen noustaan harjulle ja kulku on kevyttä ja ilmavaa. Näköalat harjulta järvelle ovat upeat. Siellä täällä harjulla on selkeästi itsetehtyjä tulipaikkoja, sillä luontoon.fi –sivuston mukaan tulentekopaikkoja on vain laavuilla.  Yhden sellaisen tulentekopaikan äärelle istuimme nappaamaan pienen hiukopalan, jotta hyvin jaksaisimme länsipään laavulle ja lounaaseen.

En huomannut oliko missään roskiksia, ehkä ei, ja mekin harrastamme roskatonta retkeilyä periaatteella että jos on jaksettu kantaa mukaan retkelle niin jaksetaan kantaa roskatkin kotiin.

Mitään jälkeä ei saa jättää luontoon, kun siellä kulkee. Iso-Melkutin on erittäin suosittu kohde ja siihen nähden täytyy iloita siitä ettei nähty roskia tai muutakaan häiriökäyttäytymistä missään reitin varrella.

Naavaisista puista päätellen alue on puhdas. Toivottavasti se pysyy sellaisena.

Matkalla länsilaavulle ohitimme rappuset, jotka kulkivat järvestä harjun päälle. Rappuja pitkin pääsi siis veteen asti. Kun kuljimme tästä ohi, oli paikalla pari (laite)sukeltajaa. Ilmeisesti nämä raput ovat ihan sukeltajia varten tehty. Sukellus on harraste, josta en mitään tiedä, mutta Riihimäen urheilusukeltajien sivulta löytyi tieto, että näkyvyys järvessä on 4-8 metriä ja melko lähellä rantaa on vedenalainen harju, jonka päällä on erilaisia kivikasoja, joissa piileksii paljon pikkukaloja. Kohde sopii myös snorkkelisukeltamiseen.

Huomasimme myös rappujen yläpäässä olevan autoja, joten lähelle länsilaavua pääsee myös autolla. Nyt en osaa antaa koordinaatteja, mutta jos Google Mapsista katsoo karttaa niin näkee että lähellä länsipään laavua kulkee Melkuttimentie.

Joten jos perheessä on aivan pieniä lapsia eikä näiden kanssa houkuta kulkea muutamaa kilometriä niin voi ajaa autolla sopivaan paikkaan Melkuttimentietä ja kävellä laavulle. Mielestäni länsipään laavu on kauniimmalla paikalla kuin itäpään laavu.

Aloituspäässä laavut (tuplalaavu) eivät ole aivan rannalla vaan vähän metsässä, länsipään laavu avautuu ihanasti järvelle ja laavun takana aukeavan harjun päällä on toinen ruokailupaikka. Näköalat ovat kauniit ja vesi kutsuu uimaan (mutta kun oli jo se etana-gate).

Iso-Melkun reitti vei meiltä aurinkoisena elokuun päivänä noin neljän tuntia. Siihen kuului pikainen uimatauko, pieni hiukopalaistunto ja pitkä lounastauko. Mutta koko tuona aikana en nähnyt, kuullut enkä kokenut yhtään itikkaa, kärpästä, paarmaa tai muuta pörriäistä. Pitkääkö tästä olla huolissaan?

Retken paras hetki!

Lounas oli retkikavereilleni tärkeä juttu. Esikoinen oli saanut synttärilahjaksi trangian ja nyt pääsimme koekäyttämään tuota retkeilijän keittiötä. Esikoinen oli siis itseoikeutettu trangian käyttäjä. Ja ruoka oli Muumien valmisruokaa. Tässä olisi ollut meille oivallinen kaupallisen yhteistyönkohde (mutta ei siis ollut), mutta nyt me koko porukka testasimme Jalostajan valmisruokia, jotka voi kätevästi lämmittää vesihauteessa.

Esikoisella oli keväällä ollut leirikoulussa eväänä Muumien pasta Bolognesea, joten hän halusi nytkin sitä samaa, kuopusti on Nipsu-fani, joten hänelle ostettiin Nipsun kuvalla varustettua pasta Carbonara ja lainalapsi sai esikoisen jo hyväksi havaitsemaa pastaa, minä valitsin valikoimasta lohikeiton. Täytyy sanoa, että nämä valmisruuat olivat ihan ok.

Ja niin kovin helppoja olivat kun pystyimme myös syömään ruuan suoraan pussista, joten ei tarvinnut astioita. (Ja kyllä, meille suomalaisille myydään mitä vaan muumien kuvilla, mutta uskon vilpittömästi ettei Tove käännä tämän tuotteen vuoksi kylkeä siellä missä ikinä onkaan.)

Otin mukaan pussien lisäksi ainoastaan lusikat. Retkipulloista joimme suoraan, joten mukejakaan ei nyt tarvinnut. Retkeillessä on tärkeää (eväiden ja välineiden) keveys, minimiroskan määrä ja tässä tapauksessa vielä hyvin helppo trangiavalmistus eli lämmitys. Vaikka metsäpalovaroitus ei ole enää voimassa, en ole innokas tulentekijä (olen siinä huono), joten siksikin trangia ja sen antamat mahdollisuudet tuntuivat hyvältä idealta. Toisaalta, suositulla retkeilypaikalla tulentekopaikalla on todennäköisesti aina myös muita, joten olisin voinut luottaa siihen että tulta on leimuamassa vaikken minä sitä osaisikaan tehdä…ja makkarat saadaan paistettua.

Paikan palveluihin ei kuulu vesipistettä, joten ellet ole hard core retkeilijä (ja ota vettä järvestä ja puhdista sitä mukana kannettavilla puhdistustableteilla), kannat mukana oman vetesi. Hanasta sitä ei siis saa.

Faktat

Varsinainen Iso-Melkun-reitti lähtee järven itäpäästä. Lähtöpisteessä on kuivakäymälä ja kaksi laavua. Ja karttaan on merkitty uimapaikka, tosin pulahtaa voi monessa muussakin paikassa Iso-melkuttimen reunalta.
Länsipäässä, kauniissa niemessä on toinen laavupaikka. Reitti kulkee välillä harjulla ja välillä aivan järven reunassa.
Matkalla on joitakin nousuja, joissa syke nousee ja vastapäivään kierrettäessä loppupäässä on yksi lasku, jossa piti vähän tarkemmin jarrutella, mutta normaalikuntoisille reitti on helppo ja on todellakin koko perheen reitti. Myös meidän retkipäivänä paikalla oli paljon retkeilijöitä ja ehkä yli puolet olivat lapsiperheitä.

Tässä on Melkuttimet-sivu Luontoon.fi-sivustolla. Sivuilta löytyy karttoja, tietoa miten pääsee paikalle ja tietoa palveluista.

Niin, Iso-Melkuttimen lisäksi on myös Vähä-Melkutin ja Iso-Melkun-reitti kulkee yhdessä kohdassa näiden vesien välistä. Harjualue kuuluu Natura 2000 –ohjelmaan ja Iso-Melkuttimen rannat ovatkin melkein rakentamattomat. Maantieteellisesti Melkuttimet kuuluvat Hämeen järviylänköön.