Sierra Nevadan lumihuiput ja kiemuratie La Tahaan

Ennen lomaa ajattelin että nyt on loistava mahdollisuus piipahtaa vuoristoon. En ole oikeastaan ikinä käynyt Espanjan vuoristossa, ihan vähän vain joskus muinoin matkalla rannikolta Granadaan. Joten nyt päätin että vietämme muutaman päivän vuoristossa, ehkä teemme jotain kaukaisesti vaeltamista muistuttavaa (heh) ja nautimme upeista maisemista.

Löysin meille ihanan maalaistalon, jossa majoittuisimme kaksi yötä. Minulla ei ollut kovin suuria toiveita, uima-allas pitää olla ja Sierra Nevadassa. No, vaihtoehtoja toki on, mutta jotenkin löysin Cotijo Prado Toron ja ihastuin paikan tunnelmaan ja upeaan puutarhaan ja myös siihen että paikka sijaitsee käytännössä luonnonpuiston naapurissa.

Luonnossa paikka on vielä upeampi ja viihdyimme siellä loistavasti, sitä ei vaan löydä noin vain. Navigaattori ei löydä Booking.comin sivustolla olevaa osoitetta (?) eikä GPS koordinaatteja, mutta puhelimen Google map kyllä löysi. Paikan emäntä soitti meille matkapäivänä ja kertoi tämän saman asian.

Tie Nerjasta Sierra Nevadaan on todella kaunis, mutta haastava autoilla. Monet kurvit tiputtavat matkavauhdin ja tottumattomana koin -ja olinkin- oikea teiden tukko.

Onneksi matka ei kestä loputtomiin, olisiko kaiken kaikkiaan kestänyt noin 1,5 tuntia. Matka alkaa autoviaa pitkin kohti vuoristoa, mutta muuttuu nopeasti pienemmäksi tieksi A-346 ja Río Gaudalfeon ylityksen jälkeen tie muuttuu A-348 ja on aiempaa haastavampi. Matkan varrella saa ihailla vuoristomaisemia eri kulmista, Sierra Nevadan lumihuiput pilkottavat näkyviin pariin kertaan ja matkan varrelle jäävä Órgivan kylä kutsuu pysähtymään. Órgivan jälkeen tie A-4132 on vielä mutkaisempi, joten jo muutenkin hidas vauhti hyytyi vieläkin.

Hiljalleen ajellen me kuitenkin saavutimme majatalon, tosin kieppasimme kunniakierroksen Pitreksessä, joka oli majataloamme lähinnä oleva kylä. Takaisin tullessa uskoin mapsin ohjeet ja käännyin hmm.. kinttupolulle joka johti suoraan ylöspäin.

Jossain matkan varrella kun kinttupolku vain huononi, oli jopa kyltti, joten huokasin helpotuksesta, kapeaa mutkaista polkua pitkin päästään perille eikä tarvitse yrittää kääntyä takaisin.. Toivoin vain ettei kukaan aja vastaan.

Karun vuoristonousun jälkeen oli uskomatonta saapua Cortijo Parado Toron pihalle. Piha on upea puutarha keskellä huimaa vuoristonäkymää. Olimme noin 1500 metrissä.

Ystävällinen emäntämme esitteli paikan ja jätti meidät asettumaan. Lapsille tärkein tieto oli uima-altaan paikka ja minulle pyykkihuone oli iloinen yllätys.

Emäntämme kertoi alunperin saksalaisten vanhempiensa muuttaneen tilalle 40 vuotta aiemmin ja rakentaneen paikan. On aina mahtavaa nähdä mitä ihmisten intohimolla ja taidolla voi saavuttaa.

Tullessamme majataloon siellä oli vain yksi toinen perhe lisäksemme. Näimme heidät kerran uima-altaalla, muutoin se oli kuin meidän oma yksityinen allas.

Uima-altaalla oli viihtyisää vaikka ei olisi uinut. Ja minähän en täällä uinutkaan. Katselin lasten kisailua ja nautin auringosta.

Vuoristossa ilma oli juuri sopivan lämmintä, ei liian helteistä. Paitsi kyllä siesta-aikaan oli ihan liian kuuma tehdä mitään.

Toinen lapsi hyppäsi altaaseen ja toinen lapsi ei ihan uskaltanut. Vielä tässä vaiheessa. Hetken kuluttua kylläkin.

Toinen lapsista oli sitä mieltä, että tämä vuoristovisiitti oli koko Espanjan loman parasta antia; oli luontoa, uima-allas ja aurinkoa, mitä sitä muuta?

Nyt majoituspaikassa ei ollut tungosta, koska Espanjassa/Euroopassa ei ole vielä lomakausi. Muutenkaan tässä paikassa ei olisi tungosta, sillä tilaan kuuluu vain viisi asuntoa.

Meillä oli myös oma terassi sekä oma puutarha, aah. Terassi ei ollut niin kiva, koska se oli sisäänkäynnin syvennyksessä, mutta puutarhamme oli mukava (siellä oli pöytä ja tuolit). Ja se sulautui majatalon muuhun puutarhaan.

Kaiken kaikkiaan, koko puutarha-alue oli uskomattoman hieno. Joka puolella kukki ruusuja, alppiruusuja, pioneja ja ties mitä kukkasia. Puutarhan reunoilla oli hedelmäpuita. Ja puutarha rajautui Sierra Nevadan luonnonpuistoon. Joten luonto oli lähellä ja takapihalta myös lähti eri tasoisia ja eri pituisia vaellusreittejä.

Uima-altaan ”takaa” alkoi luonnonpuisto. Piha oli erotettu villistä luonnosta sähköpaimenella, sillä muutoin alueen villisiat kävisivät tonkimassa puutarhan tärviölle. Langassa oli kuitenkin sähköä vain öisin, joten sitä ei tarvinnut pelätä kun lähti pihalta luontoon.

GR7, E4 Andalucían osio kulkee aivan Cortijo Prado Toron takapihalla. GR-7 alkaa Espanjan Tarifasta ja reitti jatkuu aina Ateenaan saakka. Joten innokkaallekin vaeltajalle riittää kilometrejä… noin 4500.

Corijo Prado Toro jää Bubiónin ja Pitreksen kylien väliin.

GR-7:n Granadan osio, johon tämä Bubiónin ja Pitreksen välinen pätkäkin kuuluu, on sikäli hauska että reitti vie kylästä toiseen. Ainakin lähistöllä reitti näyttäisi olevan sellainen, että suunnilleen sopivin välimatkoin on majoituspaikkoja, joissa voi yöpyä ja virkistyä. En osaa sanoa saako Espanjassa yöpyä teltassa samoin oikeuksin kuin Suomessa, ehkä kuitenkaan ei. 

Kävimme kävelyllä vaellusreitillä ja vastaan tuli pari vaellusporukkaa, jotka näyttivät hikisiltä mutta iloisilta. Ainakin lähistöllä polku oli oikeastaan tie ja helppokulkuinen.

Emäntämme kertoi että matka Pitreksen kylään kestää kävellen noin 25 minuuttia ja takaisin päin noin 45 minuuttia. Reitti näytti kyllä melko jyrkältä, joten enpä tiedä miten tällainen heikkokuntoinen täti olisi päässyt takaisin.

Kävimme autolla pari kertaa Pitreksessä. Ensimmäisellä kerralla ajoimme sinne ruokaostoksille tulopäivänämme ja olin ihan unohtanut että siestaakin vielä vietetään (Nerjan turistialueella kaikki kaupat olivat auki..). Joten olimme kylässä tunnin ennen kaupan aukeamista, kuumimpaan aikaan.

Emmekä edes löytäneet kauppaa. Vähän aikaa kävelimme kirkon editse sinne ja tänne ja kysyinkin suloiselta vanhalta rouvalta kauppaa ja hän ystävällisesti neuvoi meitä, mutta koska espanjani on vähän ruosteessa, ymmärsin ohjeet väärin.. No, kylän keskusta oli todella pieni, kirkko ja sen edessä aukio ja periaatteessa tiesin, että sen ympärillä on kaikki merkittävät paikat.

Hetken vaeltelun jälkeen, päätin että nyt menemme baariin ja ostamme lapsille jäätelöt ennen kuin jälkikasvun huumori loppuu kokonaan. Ja äidille voileipää.

Kun istuimme siinä viileässä talossa ja söimme jäätelöitä ja voileipiä ja baaritiskin takaa avautuivat hauskat ikkunaluuku sisäpihalle, tai niin minä luulin. Hetken kuluttua mies sanoi, että mitäs tuolla lukee, ja siellähän se supermarketti oli. Eikä se luukkuikkunasta avautuva näkymä ollut sisäpihalle, mutta jännä syvennys kyllä. Mutta näin me löysimme kaupan.

Ja baarkin oli menossa kiinni ja sen tajusin vasta kun baarin emäntä nosteli baarijakkaroita tiskille ja laittoi ikkunaluukut kiinni.

No, kyllähän me sitten vinkistä tajusimme kalppia ulos ihanan viileästä baarista. Siinä vaiheessa aikaa siestan päättymiseen oli onneksi enää noin vartti. Istuimme markettia vastapäätä pienillä rappusilla ja odotimme. Vähän vaille viisi kaupan eteen alkoi tulla muitakin.

Aiemmin vaeltaessamme olin löytänyt myös leipäkaupan ja lihakaupan. Leipäkauppa olikin auki vain aamupäivät, joten sinne pääsimme vasta seuraavana aamuna. Lihakauppa jäi tällä kertaa väliin, mutta marketista ostin vähän paikallista Jamon Serranoa.

La Tahan kaunein hetki: Auringon nousun hetki.

Ilma on viileää. Ainoat äänet ovat lintujen sirkutus ja jostain kaukaa kaikuva koiran haukku ja kukon kiekaisu. Ihana hetki. Muu perhe nukkuu. Oi rauhaa ❤️

Vielä muutama hyödyllinen tai kiinnostava linkki:

• Cortijo Prado Toro
• Andalucían vaellusreiteistä lisää täältä.
• Lähistöllä oleva luonnontieteellinen puutarha, Jardín de la Alpujarra
• Suklaatehdas, Pitres

*Lomamme muut kohteet: Nerja, rantojen kuningatar!