Museoita rakastavan äidin lapsilla on joskus vaikeaa. Äiti vinguttaa museokorttia ja taas mennään. Eikä lapsilta kysytä.

Lasten -ja tietysti äidinkin- onneksi Suomi on pullollaan mahtavia museoita.

Lapseni ovat kohta kymmenen ja kaksitoista, joten toisaalta heidän kanssaan on helppo kulkea siellä ja täällä, toisaalta heitä eivät kiinnosta enää ihan pienten jutut.

Kestorakas

Meillä kaikilla on lempipaikkoja ja vakio kohteita, joissa pitää aika ajoin käydä. Minulle sellainen on Kansallismuseo. Ja siksi lapsenikin ovat käyneet siellä useita kertoja; on käyty vintillä leikkimässä, ihailtu nukkekoteja, tutkittu kuvia Venetsiasta ja nyt uusin vaihtuva näyttely teki Kansallismuseosta lapsien silmin ihkun kuin hattarasta fluffyn yksisarvisen sylissä.

ff742a21-dd0d-46e5-9c05-35a4d4a8e58f

img_7800

img_7785

Barbie on yli 50-vuotias daami, joka elää todeksi voimalausettaan You can be anything. Ja näyttely todellakin esittelee satoja erilaisia Barbieita, vaikkakin tässä näyttelyssä korostuu muoti.

Ja mielestäni muoti ja pinta korostuu Barbien elämässä muutenkin, mutta onhan se totta että Barbien on vuosien varrella ollut mm. lääkäri, opettaja, kampaaja, skeittari, hiihtäjä, kokki, viulisti, balettitanssija ja uusimmasta päästä johtaja ja pelinkehittäjä. Erilaisia ammatteja Barbien historiassa on satoja, mutta hauskaa on se miten Barbie pysyy ajassa. 2015 Mattel loi uuden Shero sarjan, jossa esitellään rajoja rikkovia naisia ja nyt ammattikavalkaadissa tosiaan on jo esim. pelinkehittäjä.

No, tätä kaikkea lapseni eivät miettineet, lähinnä ihailivat Barbien upeita vaatteita ja näyttelyn vaaleanpunaista fiilistä.

img_7791

Nyt kesällä museo järjestää 27.6. alkaen viisi Barbien vaatetyöpajaa peräkkäisinä keskiviikkoina, jossa jokainen pääsee tekemään vaatteita omalle nukelle. Ja äiditkin (tai isät) saavat osallistua. Ja sunnuntaisin Barbeihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella (suomeksi ja englanniksi).

Aina kaikki missä voi itse tehdä ja osallistua on ihan mahtavaa, siksi on hienoa että monet museot ovat järjestäneet jotain mitä voi konkreettisesti tehdä, pääsee tekijäksi eikä tarvitse olla vain katsoja.

Kansallismuseon perusnäyttelyt eivät ole lapsille vielä kovin tuttuja, joten aina on mahdollista löytää jotain uutta.

Uusi ihastus

Olin Jyväskylässä Visit Jyväskylän vieraana yhdessä muiden bloggarinaisten kanssa ja saimme hauskan yksityisopastuksen Suomen käsityön museo.

Kierroksella kurkistettiin naisen hameen alle, toisin sanoen tutustuimme alushousujen historiaan.

Erittäin kiinnostava ja meitä kaikkia koskettava aihe.

Tiesitkö että alushousut keksittiin vasta 1500-luvulla. Kerrotaan että Ranskan kuningatar oli ensimmäinen alushousujen käyttäjä. Pikku hiljaa alushousujen käyttö valui huipulta alas päin.

Suomessa alkoi 1800-luvulla yleistyä alushousujen käyttö, mutta ne näyttivät ihan erilaisilta kuin nykyiset pöksyt. Alushousuissa oli kaksi lahjetta mutta avonainen halkio, näin tuuletus naisten alapäässä toimi hyvin.

1800-luvulla kaikki materiaalit käytettiin tarkasti ja mm. kankaiset jauhosäkit käytettiin materiaalina alushousuihin. Kerrotaan että yhdelläkin Tildalla oli nimettömät, joissa luki pepun kohdalla Herkkua 50kg…

Suomen käsityön museo on iloinen sekoitus vanhaa käyttökäsityötä ja uutta käsityötaidetta. Esillä oleva taide toi iloa.

Ketäs nämä ikiliikkujat ovat? Seppo LaatusenJorma ja Aira tanssivat ikuisesti.

Neulottu kuningatar

Kiinnostavat esineet ovat mahtavuutta, mutta ihan kirsikkana kakun päällä Suomen käsityön museossa on kaikille vapaa askartelupaja.

Pajassa voi kuka vaan askarrella, materiaaleja ja välineitä on yksi huoneellinen.

Askartelusta voi maksaa pienen vapaaehtoisen materiaalimaksun. Kaikille avoin askartelupaja on todella hyvin varusteltu, erilaisista purnukoista ja laatikoista löytyy erittäin paljon materiaaleja ja työkaluja.

Itse vieraillessani pääsin ohjattuun työpajaan tekemään nähkatöitä. Sain valmiiksi nahkaisen rannekorun. Opin mm. että nahkaa käsitellään märkänä ja saadakseen aikaan kuvioita nahkaan on iskettävä aika lujaa.

Rakastan askartelua ja myös lapseni rakastavat puuhastella, joten tiedän että tänne pajaan tulemme yhdessä.

Jos inspiraatiota ei tekemiseen löydy, voi valmiista askarteluohjeista etsiä inspiraatiota.

Vapaalla virkkaustekniikalle toteutettu työ puhutteli minua
Eini Saukkosen lasinen riikinkukko on upea
Pehmeää taidetta
Miuaaaa
”Ole oma itsesi, ole monsteri, ole optimisti”, Matti Rauhaniemen rautalankatyöt puhuttelivat.
Ostaisitko Sinä Marianne-korsetin?

Näytteillä oli myös ei-perinteisistä materiaaleista tehtyjä vaatteita, vitriineistä löytyi mm. Marianne-papereista tehty korsetti ja vanhasta täkistä tehty takki.

Yhdessä huonessa on suomalaisia kansallispukuja

Tiesitkö, että kansallispuvun osaa voi käyttää ns. tavallisten vaateiden kanssa.

Käsiliina eli käspaikka

Vaikka tällä kertaa kävin museossa ihanNaiset-porukalla, on museo ihanteellinen vierailupaikka koko perheelle. Museo on melko pieni, mielenkiintoista katsottavaa, tekemistä ja vielä kiva museokauppa, vaikka ostaminen ei museovierailulla niin tärkeää olekaan.

Tänne palaan tänä kesänä lasteni kanssa!

Salarakas

Kävin viime syksynä työmatkalla Oulussa ja kävin itsekseni ja nopeasti, vähän salaa, tutustumassa Pohjois-Pohjanmaan museoon.

Hieno, melko pieni museo, jossa on lapsia varmasti kiinnostava osio kellarin uumenissa.

Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista tutuista hahmoista ja tarinoista on tehtyjä hienoja nukkekuvaelmia. Hienot Koiramäen nuket herättävät kirjat upeasti eloon.

Museossa on muitakin pysyviä ja useita vaihtuvia näyttelyjä, näistä lisää löytyy täältä.

Pohjois-Pohjan maan museon kokelmat ovat monipuoliset ja tässäkin museossa on vaihtuvia, kiinnostavia näyttelyjä.

”Pohjois-Pohjanmaan museon perusnäyttely esittelee Oulun kaupungin perustamisen ja sen kehittymisen 1600-luvun käsityöläiskaupungista 1700-luvun merenkulkukaupungiksi, 1800-luvun tervakaupungiksi ja 1900-luvun teknologiakaupungiksi.” (lähde museon nettisivut)

”Eri aikakausien tyylien mukaisesti sisustetut interiöörit kertovat siitä, kuinka merenkulku ja tervakauppa toivat vaurautta oululaiskoteihin. Fregatti Toivon tarina, liminkalaisen Tepon talon pihapiiri, Pulkkilan apteekki, Merijalin karamellitehdas…” (lähde museon nettisivut).

Rakastan näitä paikallismuseoita, koska ne esittelevät hyvin kiinnostavasti meidän kaikkien yhteistä historiaa, mutta aina siinä on paikallinen tvisti. Toki Oulussa keskiössä on Oulu, mutta kyllähäm elämän menno on ollut samantyyppistä muissakin tuon ajan kaupungeissa.

En ikinä osaa rajata näitä juttuja, joten muita museotärppejä lasten kanssa:

ja vielä yksi mahtava paikka vaikkei olekaan varsinainen museo; Rosalan viikinkikeskus!

Kerro omista suosikkimuseoista? Missä tykkäät käydä yksin tai lasten kanssa?

Mainokset