Praha lasten kanssa: kissoja, leluja ja legoja

Lasten kanssa reissussa ja mitä siitä tulikaan?

Olen oppinut jo sen ettei lasten kanssa reissutessa voi päiviä lyödä täyteen nähtävyyksiä ja aktiviteettejä, ei ainakaan omien lasteni kanssa.

Tyttäreni (9- ja 11-vuotiaat) ovat mukavaa matkaseuraa, mutta luonnollisesti meillä on hieman eri toiveita ja kiinnostuksen kohteita.

Kuopustillani on jo melkein legendaarisiin mittoihin yltävä museoinho, ikävää museoita rakastavalle äidille, esikoiseni sen sijaan innostuu helpommin myös itselleen viraammista asioista. Sovittele siinä sitten tekemistä, joka noin suurimmaksi osin innostaa kaikkia.

Olimme Prahassa joulukuun alussa pitkän viikonlopun, torstai-aamusta maanantai-iltaan ja tuossa ajassa jo ennättää yhtä ja toista.

Ja toisaalta aika on kovin lyhyt tutustua yli tuhat vuotta vanhaan kaupunkiin.

Olin ennakkoon tutkinut Prahan tarjontaa (Mondon Praha-opas, Otavan sininen Kartta- ja kaupunkiopas, useat blogit) ja sain mm. tietää että Prahassa on yksi Euroopan upeimpia eläintarhoja, kaupungista löytyy kissakahvila, jossain uudenkaupungin kaduilla on legomuseo ja kaupungista löytyy myös Hamleys. Ja toki kaupunki on pullollaan ihania kahviloita ja muita herkkukeitaita.

No, eläintarha, joka on hieman kaupungin ulkopuolella, jäi nyt toiseen kertaan. Harmi sinänsä, sillä Prahan eläintarhassa näkee mm. kirahveja, norsuja, virtahepoja, pingviinejä ja gorilloja.

Eläintarhassa on mm. Afrikan savanni.. No, ajattelin omassa mielessäni että mitenköhän näin talvella eläimet siellä savannilla elävät, ilmeisesti talvioloissa ollaan hulpeissa sisätiloissa.

Eläintarhaan pääsee bussilla ja kesäaikanaan jopa laivalla, joten jo matka eläintarhaan voi olla Kokemus. Eläintarhan sivuilla on englannin kielellä hyvä Before Visit -osio, josta löytyy ajankohtaista tietoa aukioloajoista, hinnoista ja mm. tietoa miten päästä eläintarhaan.

Huomion arvoista on myös nykyään yleistyneet lisäpalvelut, kuten mahdollisuus viettää päivä eläintarhanhoitajana tai päästä ruokkimaan hylkeitä, kameleita tai kirahveja. Nämä lisäpalvelut löytyvät Entertainment Programmes -alaotsikon alta.

Olin ajatellut että joka matkapäivälle on jotain ns. sivistävää touhua ja sitten jotain touhua ihan vain huvin vuoksi. No, jotenkuten tasapaino piti.

Kotiutuminen

Ensimmäinen matkapäivä meni asettumiseen. Olin vuokrannut huoneiston, sillä mielestäni se on kätevintä kun ollaan reissussa lasten kanssa. Pelkkä hotellihuone on vähän ankea ja helposti ahdas.

Huoneistomme, Perfect Days apartments, oli vanhankaupungin sydämessä, Liliová kadulla vain noin sadan metrin päässä Kaarlensillalta sekä noin 500 metrin päässä Vanhankaupungin torilta.

Käynti asuntoon oli sisäpihan kautta, joten aina portista kuljettuamme olimme kuin herran kukkarossa. Ja muhkeasta portista tuli aina jotenkin mukavan historiallinen olo.

Asetuttuamme huoneistoon, josta lapset saivat oman makuuhuoneen ja jo se oli vau, etsimme ruokaa. Muutaman askeleen päässä asunnostamme löytyi perinteikäs ravintola Kultainen käärme eli Restaurace U Zlatého Hada. Ihan kelpo ravintola, mutta turistialueen ytimessä ja siksi melko hintava.

Oli kuitenkin ihan mukavaa, että meidän ensikontakti tsekkiruokaan oli juuri tuossa ravintolassa, sillä ruoka oli ihan ok ja ruokailun päätti hyvä jälkipala; kenellä se oli omenastruudeli ja kenellä lettuset tai jäätelö, joten kaikki lähtivät ravintolasta hymyssä suin.

Ravintola on saanut nimensä talon kyltistä, joka taasen on lienee 1800-luvulla talossa toimineen apteekin peruja.

Ensimmäisenä päivänä kipitimme muun turistilauman mukana pienen matkan asunnoltamamme Vanhankaupungin torille, jonne oli tuolloin visiittimme ensimmäisenä päivänä nousemassa joulutori kojuineen, valoineen ja tunnelmineen.

Ja niin, heti ensimmäisenä päivänä näimme myös Sen Kellon.

Ja täytyy kyllä sanoa ettei astronominen kello tehnyt vaikutusta oikein meistä keneenkään.

Ja se tungos kellon edessä oli kyllä ihan mahdoton. Ja ihan hullu. Ja kello ja kellotorni olivat ja ovat edelleenkin remontissa, joten kokemus oli  hieman vajaa. Mutta kaipa kello on hieno ja onhan se kuitenkin yksi kaupungin ikoneista, aivan kuten Lontoossa Big Ben.

Mutta lapsia torilla kiinnostivat herkkukojut. Muutenkin Prahan keskusta on täynnä kojuja tai lähinnä seiniä, joista myydään perinteistä herkkua, Trdelník, joka on ontto tikkumunkki (englanniksi Chimney) ja jonka versioita myydään toki muuallakin euroopassa (esim. Unkarissa todella suosittu herkku).

Jos haluat nähdä millaiselta Trdelnikin tekeminen näyttää niin YouTubesta löytyi mm. tällainen video aiheesta. Harmi ettei näin sähköisesti voi välittää sitä tuoksua, savun ja kypsyvän taikinan ihanaa tuoksua.

Linna ja linnan mäki

Toisena matkapäivänä me tutustuimme Prahan linnaan. Minun listallani oli nähdä Pyhän Vituksen Katedraali sisältä, mutta kuinkas sitten kävikään..

Prahan linnan lähelle pääsee raitiovaunuilla 22 ja myös muilla numeroilla (pois päin 22 ei kulkenutkaan juuri siitä, koska tie oli remontissa pysäkin yläpuolelta, tulimme pois numerolla 18). Täältä löytyy raitsikkakartta.

Raitiovaunuilla matkustaminen  on ihan mielenkiintoinen tapa tutustua kaupunkiin, mutta linnan alueelle on melkoinen kapuaminen myös siltä varsinaiselta linnan pysäkiltä (Prazský hrad). Linnan ”takapuolelta” voi myös tulla linnan alueelle ja sieltä tullessa kannattaa ajaa raitiovaunulla seuraavalle pysäkille.

Onneksi meidän ”linna-päivä” oli viielän aurinkoinen, mutta ei luminen tai jäinen. Ei polku vielä ylöspäin olisi ehkä ollut tappava, mutta alaspäin tullessamme kiitin mielessäni säiden haltijaa siitä ettei tie ollut luminen tai jäinen sillä silloin meillä olisi ollut edessämme alamäkiluistelua keilaten.

Linnan alueella on useita mielenkiintoisia kohteita; museoita, kirkkoja ja tietysti itse linna, joka on oikeastikin vanha kuninkaan linna.

Tällä joukkiolla ei kannattanut edes yrittää tutustua kaikkeen. Minua olisi kiinnostanut heti ensimmäinen museo (Rosenbergin palatsi), mutta vielä siinä vaiheessa virtaa täynnä oleva joukkiomme ei pahemmin hiljentänyt tämän(-kään) museon kohdalla.

Linnan alueen museoissa voi tutustua mm. elämään Prahan linnassa ja alueella on myös pieni ”kuva galleria”, jossa oli näytteillä vanhojen mestareiden tauluja. Kokoelma on usean sadan vuoden aikana kerätty ja keritty, välillä tauluja on menetetty sotien melskeessä ja sitten taas kokoelmaa on kartutettu.  Kokoelman historia on mielenkiintoinen, mutta itse taulut tietysti olivat se mielenkiintoisin osa.

Näyttely oli tarpeeksi kompakti, jotta koko joukkueemme sen jaksoi katsella ja samalla tauluista juteltiin ja museon rauhassa oli myös mukava virkistyä. Taidemuseo on linnan alueen perällä eli siihen mennessä olimme jo tallanneet kaikkien linnanpihojen läpi, pyrkineet Pyhän Vituksen Katedraaliin sekä nautineet glögiä ja jouluherkkuja pienellä joulutorilla.

Taidemuseossa ei lisäksemme ollut kuin yksi pariskunta, joten saimme aivan rauhassa töllistellä tauluja, jotka kyllä kiinnostivat lapsiakin.

Lapsia piti vähän toppuutella etteivät aivan neniä työntäneet kiinni tauluihin, sillä silloin olisivat hälyttimet pärähtäneet soimaan ja sehän olisi ollut Noloa..

Valitettavasti museossa ei saanut kuvata, toisin kuin nykyään jo monissa muissa museoissa (esim. Ateneumissa saa kuvata sen minkä ennättää), joten meille ei jäänyt kuvamuistoja paikasta.

Jos tulemme Prahaan toisen kerran niin haluan tulla linnan alueelle uudelleen ja nähdä sisältä Pyhän Vituksen Katedraalin, johon emme siis päässeet, koska se olikin yllättäen kiinni.. ja lisäksi haluan nähdä Elämää Prahan linnassa -näyttelyn sekä tutustua Rosenbergin linnaan ja ehkä mennä sinne kuuntelemaan klassista konserttia.

Flunssa iskee usein lomalla

Lauantaina toinen lapsista oli nuhan vuoksi aivan poissa pelistä, joten se oli vähän hajanainen päivä. Terveempi joukko kävi pariin otteeseen Vanhankaupungin torilla. Ja terveet tekivät kävelyjä kaupungin upeilla kaduilla.

Leluja ja kissoja

Sunnuntaina me etsimme legomuseon sekä Prahan kissakahvilan, Catcafe Prague. Ajoimme metrolla (juu, kokemus sekin mun maalaislapsille) ja löysimme myös hienon ostoskeskuksen, jossa oli mukava vähän hypistellä ja hankkia jotain mukavaa.

Mutta sananen legomuseosta. Paikka on oikeastaan myyntinäyttely. Ja hyvin ahdas sellainen. Näyttelyyn on siis pääsyliput ja kyllähän legoista rakennetut pienoismallit kuten alla vilkuttava Myyrä (oih <3 ) sekä mm. Prahan nähtävyydet ovat hienoja, mutta en voi näin aikuisena suositella paikkaa. Eikä se noussut kummankaan lapsen suosikiksi kun äsken kyselin heidän suosikkijuttuja Prahasta.

Yksi lasten suosikkikohde oli kissakahvila. Kuopustini on Eläinten Suuri Ystävä ja tiesin että tämä kahvila tulee olemaan hänelle yksi matkan suosikkikohteista. Ja kävi vielä niin, että kaikkein uteliain ja röyhkein pikku kissa muistutti hyvin paljon meillä kotona elävää karvatassua.

Vinkki kahvittelijalle: pidä kiinni herkuista, sillä pieni musta nappisilmä on erittäin röyhkeä, pikku varas. Ja niin, kissojahan ei tietenkään saa ruokkia. Mutta jos joku varastaa jotain niin eihän sille mitään voi..

Prahan kissakahvilassa maksetaan kahvilassa vietetystä ajasta ja maksuun sisältyy virvokkeita sekä mahdollisuus esim. pelata lautapelejä tai sähköisiä pelejä. Mutta tärkeintä oli kissojen rapsuttelu ja niiden touhujen seuraaminen.

Kissakahvilan osoite on Gorazdova 332/20. Toinen numero on talonumero ja oliko niin että toinen on korttelin nro, prahalainen tapa merkitä osoite..

Kaupungissa on muitakin kissakahviloita muttei toista, jonka nettisivut olisvat löytyneet englanniksi..

Voisi luulla, että englanti on yleisesti käytetty joka paikassa (Euroopassa) ja varsinkin kun Praha on todella turistien suosiossa, mutta ihmeen paljon on vielä paikkoja joiden tiedot löytyvät vain tsekin kielellä ja kun en mitään itäkieliä osaa niin hieman on vaikeaa selvittää asioita.

Lähellä Kissakahvilaa on myös yksi Prahan maamerkeistä, Tanssivatalo. Talon mutkainen muoto tuo mieleen tanssivanparin (??) ja siitä talo on saanut lempinimensä.

Lapsistakin talo näytti hauskalta ja muutenkin yksi esikoisen suosikkiasia Prahassa olivat hienot vanhat talot eli arkkitehtuuri teki vaikutuksen.

Ja silläkin saralla jäi paljon katsomatta, mutta viimeisenä päivänä kävimme vielä kubistisessa talossa kahvilla.  Mutta siitä hetken päästä.

Sunnuntaina matka kissakahvilasta jatkui kävellen ja metrolla kohti kauppakeskus Palladiumia, jonka alle pääsimme suoraan metrolla.

Kauppakeskus on hieno ja siellä on tarjolla kaikkea mitä ympäri Eurooppaa olevissa ostareissa nyt yleensäkin on tarjolla. Löysimme ei-Suomesta löytyvän halpisketjun, josta molemmat lapset hankkivat kivoja vaatteita, hieman erilaisia kuin mitä niistä kotimaan rättiketjuista löytyi, joten myös ostoksilla käynti oli ihan mukavaa.

Kävelimme ostoskeskukselta asunnolle ja matkan varrelle jäi mm. Prahan upea kaupungintalo, joka on arkkitehtoorisesti todella vaikuttava. Talo, tai no, palatsi on 1900-luvun alussa rakennettu, jugendtyylinen upea kokonaisuus. Sen sisällä on mm. näyttelytiloja ja yksi kaupungin upeimmista konserttisaleista, mutta tällä kertaa emme käyneet rakennuksen sisällä. Tässäkin yksi kohde, johon ehdottomasti haluaisin tutustua paremmin, sitten seuraavalla visiitillä.

Cafe Suklaa, Mucha ja Sarah Bernhardt

Viimeisenä päivänä kävimme koko kööri mm. herkkukaakaolla ja kakkusilla vanhan ajan kahvilassa, kubistisessa Mustan Madonnan talon toisen kerroksen kahvilassa Grand Cafe Orientissa. Ja siinä missä äiti ihasteli hienoa taloa ja kahvilan interiööriä, lapsia ihastutti oikeasta suklaasta valmistettu kaakao, joka tietysti vielä kruunattiin oikealla kermavaahdolla.

Viimeisen päivän antia olivat myös Mucha-museo, joka oli yksi esikoisen suosikeista sekä lelutaivas, Hamleysin lelutavaratalo.. Mucha-museo on pieni, sen kiertää jopa hitaasti muutamassa kymmenessä minuutissa ja lapset toki huomattavan paljon nopeammin. Mutta varsinkin esikoinen halusi kuulla myös tarinoista taulujen tai julisteiden takana ja niinpä tutkimme myös tauluihin liittyvät tekstit. Vaikka taiteilijan taide oli tuttua, ei tarina ollut tuttu. Ja minäkin opin että Sarah Bernhardt teki Muchasta kuuluisan.

Kuopusti rakastui Hamleysin lelutaivaaseen, sillä siellä oli erilaisia pehmoja pilvin pimein ja jos hän saisi päättää niin hän asuisi pehmokasassa…

Lasten kanssa haluaa että asiat ovat helppoja, joten sekä tulomatka lentokentältä majoitukseen sekä paluu lentokentälle tapahtui taksilla. Illalla kun meidän oli aika lähteä lentokentälle, satoi kaupungissa lunta. Matka sai pienen lisäkiepin kun jossain matkan varrella olikin jo kolaroitu kunnolla ja tie oli poikki, onneksi kiertoreitti ei viivyttänyt meitä kuin muutaman minuutin.

Lisäys: Jos keväisen Prahan tunnelmat kiinnostavat niin Lähtöportin Mika kirjoitti blogissaan matkan fiiliksistä.

Pieni markkinointitietoisku: itse käytän hyvin usein majoitusten etsimiseen Booking.com -palvelua, joskus toki varaan suoraankin majoituksia. Olen tykännyt palvelusta, se on hyvin kattava ja helppo sekä erittäin turvallinen käyttää, joten siksi jaan tämän ”Suosittele kaverille” -linkin. Tästä linkistä saat 10% alennuksen varauksesta ja minä saan 20 euron palkkion.