Metsän, valojen ja veden täplittämä maisema ilahdutti työmatkaajaa pikavisiitillä pohjoiseen.
Pienen pilvilautan yli lennettyämme näin vielä pitkän tovin allamme kiemurtelevan Kemijoen, pienten järvien läikittämän maan ja aikamme Kemijoen yllä lennettyämme näimmekin jo Perämeren rantasuiston johon Kemijoki laskee. Ilmasta tajusi miten vesirikas Rovaniemen seutu on ja miten rikkonainen rantaviiva Perämeren pohjukassa on.
Selkeä ilma jäi Lappiin ja Oulun paikkeilla allamme oli jo paksu ja musta hattarainen pilvimatto. Loppumatkan lensimme mustan hattarapilvimaton päällä.
Lähellä Helsinkiä kun aloimme palata maan pintaa kohti, huvitin itseäni seuraamalla miten paksu pilvimatto oli ja miten lähellä maan pintaa on oltava että ollaan pilvien alla ja tosiaan aika alhaalla pitää olla. Pilvimatto oli yli kaksi kilometriä paksu.
Rovaniemen työmatkan oli harmittavan lyhyt, mutta ennen kotiin paluuta mukava taksikuski ajeli muutaman nähtävyyden kautta keskustasta lentokentälle.
Ensin kurvasimme hienon Jätkänkynttilän yli, samalla näimme myös upean jokimaiseman; Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät vuolaaksi vesialueeksi. Yllätyin muutenkin miten vahvasti vesistö on Rovaniemellä läsnä. Vaikka olin Google mapsista katsonutkin joet ja rinteet jo aeimmen, yllätyin silti.
Aivan keskustan vieressä on Ounasvaara, jossa emme käyneet, mutta sekin yllätti kuinka lähellä keskustaa tuo talviurheilukeskus on. Nyt maisemaa hallitsi mäkihyppytorni, asia jota en Ounasvaaraan todellakaan osannut sijoittaa.
Lokakuun puolessavälissä ei vielä ollut lunta, mutta haluaisin ehdottomasti palata kaupunkiin lumisena aikana. Edellisestä laskettelukerrastakin on ikuisuus. Uskaltaisikohan sitä mennä rinteeseen?
Taksikuski näytti myös kentän, jossa Lapinkulta kimalsi Rovaniemenmarkkinoilla joskus mustavalkoisessa, sodan jälkeisessä Suomessa. Nyt puistossa kimaltaa pienten lasten äitien ja isien älypuhelinten näytöt.
Lähellä lentokenttää on Joulupukin Pajakylä, jossa ajoimme pienen ”saitsarin” ja ylitimme Napapiirin.
Moni Lappielementti oli pikavisiitillä läsnä, mutta lumi, revontulet ja porot uupuivat. Nuo kome kovaa taitavat olla ne tunnetuimmat piirteet. Vähän harmitti että revontulet jäivät näkemättä. Ehkäpä jos lento olisi lähtenyt vähän myöhemmin olisivat taikavärit ennättäneet leimuta taivalla.
Olin Finnairin sinivalkoisessa kyydissä, mutta jos ja kun palaan lentäen Lappiin, todennäköisesti valitsen halvan Norwegianin. Mielestäni Finnairin lisäarvo ei ole niin suuri että kannattaa ostaa huomattavan paljon kalliimpia lippuja. Tosin Finnairin automaattinen check in oli kiva ja kätevä: voi kävellä suoraan älypuhelimen kanssa turvatarkastukseen matkustaessa ilman matkatavaroita.
Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! Tuleeko seuraavaksi lentokoneisiin robottilentoemännät, jotka viittovat Exitit ja tarjoilevat mustikkamehua ja kahvia?
Totta, pitää olla vähän enemmän aikaa että ehtii nauttimaan Lapin hienouksista. Ja revontulien bongaaminen on aina onnenkauppaa 🙂
Kuvasitpa ihanasti sitä, miltä Rovaniemi näyttää yläilmoista. Kyseessä on entinen kotikaupunkini ja edelleen veljeni perheen kotikaupunki, joten siellä tulee käytyä usein ja yleensä lentämällä.
Totta, että Rovaniemellä on paljon vesistöä, ja se vaikuttaa kaupungin yleisilmeeseen kovasti! Oma huomioni lentokoneen ikkunasta on aina ensimmäisenä se lappilaisen mäntymetsän määrä. Molempia on ihana katsella, kun asun nykyään Hollannissa, missä luontoa ei oikeastaan ole.
Kiitos Anu! Noniin nyt Rovaniemivinkkejä kiitos 😊 haluaisin koluta Lappia ihan paaaaljon enemmän ja laajemmin ja syvemmin.