Tallinnassa lasten kanssa

Tallasimme sateessa satamasta keskustaan päin, koska bussiin ei käynyt pankkikortti. Note to myself: varaa aina mukaan käteistä!

Viron merimuseo, Pikk 70

Viron merimuseo sijaitsee Paks Margareetassa. Viron merimuseo perustettiin Tallinnassa entisten kapteenien ja merimiesten aloitteesta vuonna 1935. Museo on pitkän historiansa aikana muuttanut useaan otteeseen, mutta nyt museon päänäyttely sijaitsee lähes 500-vuotisen historian omaavassa Paks Margareeta -tykkitornissa.

Tykkitorni on hyvin vaikuttava rakennelma, ja oikeastaan ensimmäinen asia mitä vanhasta kaupungista näkyy kun saavutaan satamasta vanhaan kaupunkiin kävellen.

Paksin vieressä on portti ja kokonaisuus näyttää linnoitusrakennelmalta, mitä se tietysti onkin.

Kotikaupungissani on vanha linna ja rakastan sen muureja ja torneja, jotenkin tämä Rouva Paks Margareeta muistuttaa minua rakkaasta Olavinlinnasta. Ne ovatkin ikätovereita, hyvin säilyneitä ja viehättävän salaperäisiä; jospa vain vanhat muurit osaisivat puhua..

Meidänkin vierailupäivänä, syksyisenä sadepäivänä, portista lappasi kaupunkiin jatkuva virta iloisen värisiä turistisontikoita. Ja me suomalaiset olimme kyllä vähemmistössä, kuulin muita kieliä paljon enemmän. Tallinna on vetoava risteilykohde myös muille kuin meille pohjoisnaapureille. Sataman edustalla oli parikin isoa risteilijää ”parkissa”.

Merimuseon toinen osio sijaitsee Lentosataman vesitasohallissa ja siellä näytteillä olisi mm. sukellusvene, vesitaso ja vanha laivanhylky sekä paljon muita näyttelyesineitä purjelaivoista merimiinoihin. Se on todella suosittu perhekohde, mutta ei mahdu tähän samaan päivään.

Merimuseon perusnäyttely on vahva läpileikkaus Viron merenkulun historiaa, näyttelystä löytyy pienoismalleja, karttoja, pukuja ja esineistöä. Katseltavaa on monessa kerroksessa. Lasten kanssa ihan kiva paikka viettää sadepäivää. Ja kerros kerrokselta lähestytään tornin huippua.

Tornin huipulle mennään viimeisestä näyttelykerroksesta ulkoportaita pitkin. Sade vähän harmitti ja varsinkin kun tornin huipulla on ihan kiva terassikahvila, jonne ei tietenkään voi jäädä, koska sade.

Tornin huipulta näkyy satama ja itämerta halkovat risteilijät.

Museon vaihtuvassa näyttelyssä esitellään Viron viikinkihistoriaa. Näyttely on sopivan kokoinen, siellä on esineistöä, tietotauluja on mediaesityksiä.

Mielenkiintoista lapsille ja mikä mukavaa, monet esitykset ovat luettavissa myös suomeksi.

Marzipan Fairytale, Pikk 40

Jatkoimme Merimuseosta vanhan kaupungin keskustaa kohti ja samalla viehättävällä Pikkiltä löytyi muutaman matkamuistopuodin jälkeen löytyi marsipaanitaivas.

Puodin alakerrassa on pieni museo. Museosta löytyi marsipaanimuumit ja Keksijäkylän Lotta ja lukuisia muita tuttuja hahmoja ja vähän vieraampia.

Mahtavinta puodissa oli se, että vierailija voi muotoilla oman marsipaanihahmon. 4€:lla sai palan tuota ihanaa mantelimassaa, muovailuvälineet ja värit. Jos inspiraatiossa on heikkoutta, on puodissa esillä valtava määrä erilaisia hahmoja.

Ja tietysti marsipaania oli hieman ostettava mukaan. Ja maisteltava herkkuja. Nakersin keksiä, jossa oli marsipaania ja suklaasukat. Nam. Ja kotiin läksi itsemuotoillut hahmot, herkkuja sekä pienet marsipaanifiguurit puodin suuresta valikoimasta.

Suosittelen puotia kaikille, jotka tykkäävät marsipaanista, tai muovailusta!

Museoiden ja muovailun jälkeen olikin jo lounasaika. Olin kotona katsonut hyviä lounaspaikkoja ja johdatin lapsia sateen seassa kohti Rataskaevu 16:sta, mutta voi harmi, lounaalle oli turha yrittää ilman pöytävarausta.. Pöytiinohjaava nuori mies kysyi puhelimella ravintolan pienemmästä sisaresta paikkaa, mutta sekin oli täynnä.

Olin katsonut varapaikaksi viereisen Vegan V:n mutta sinne lapset eivät halunneet.

No, Tallinnassa ei ole puutetta ravintoloista, joten samalla kadulla oleva Vanaema Juures oli meidän valinta. Millaista ruoka sitten oli? Juurevaa. Lapsi nro yksi söi paistettua lohta yrttimajoneesilla ja potuilla, tykkäsi. Lapsi nro kaksi söi grillattua kanaa kanttarellikastikkeella ja ryyneillä, tykkäsi. Äiti nro yksi söi oluista hirvipataa porkkanoilla ja perunoilla, ei mitenkään ihmeellistä. Mutta paikka on ihan viehättävä ja henkilökunta oli ystävällistä.

Mutta seuraavalla kerralla jos katson paikan ennakkoon, muistan myös tehdä pöytävarauksen.

Syötyämme vyöryimme mm. ihanan vanhan kahvila Maiasmokkin ohi ja muutenkin koko vanha kaupunki ja pitkä Pikk on täynnä katseltavaa. Jokainen talo on taideteos ja olisin voinut kuvata kaikkia hienoja yksityiskohtia, mutta sateenvarjojen, kassien ja kameroiden sekametelisoppa oli hieman hankalaa.

Vaelsimme Raatihuoneen torin läpi, mutta en lasten kanssa tutustunut Raatihuoneeseen saati kiivennyt Raatihuoneen torniin, vaikka sieltä olisi hyvät näköalat…

Olin suunnitellut, että menemme tutustumaan vanhan kaupungin muuriin, mutta en ennakkoon löytänyt varmuudella sitä paikkaa mistä muurille pääsee ja sateessa päätin, että emme lähde etsimään paikkaa, se jää seuraavalle kerralle.

Lapset halusivat tehdä vähän ostoksia ja muutamien matkamuistojen lisäksi päätin että voisimme osteloida Virukeskuksen kaupoissa. Sieltä löytyikin yhtä sun toista kaunista ja kivaa. Erityisesti minun maalaislapsiini teki vaikutukse Kaubamajan valtava kosmetiikkaosasto. Lapsista kuului oi ja voi, ja varhaisteini löysi haluamansa highlighterin.

Ostoskierros päättyi Kaubamajan ruokaosastolle.. Nam.. Hyvin samantyyppinen kuin Stokkan herkku. Ostimme jotain pieniä herkkutuliaisia ja maistiaisia. Jos olisin ollut reippaampi, olisin ostellut jotain ruokajuttuja enemmän. Mutta päivä Tallinnassa oli vienyt terävimmän terän ostohaluista.

Kotiinpäin tulimme Viikkarin XPRS:llä. Illallista nautimme buffetissa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että aika kamalaa oli buffetin tarjonta. Kylmät vielä menivät, mutta lämpimät ruuat olivat riman alitus. Esim. pasta oli keitetty ylikypsäksi ja hetken lämpöaltaassa oltuaan se oli yksi suuri möykky. Kun pastan kanssa on tämä ongelma lämpöaltaissa niin sitä ei vain kannattaisi tarjoilla. Risotto oli kammottavaa ja valitettavasti moni muukin ns. lämminruoka oli melko heikkotasoista.

Mutta lapset tykkäsivät, koska tarjolla oli kalaa, katkarapuja, juustoja ja jälkkäripöydästä löytyi paljon herkkuja.

Buffetin jälkeen en oikein tiennyt miten viettäisimme aikaa, joten otin meille halvimman hytin jonka sain ja oi ihanuutta kun pääsimme köllöttelemään. Ja suihkussakin oli ihan kiva käydä nihkeän sadepäivän jälkeen. Suosittelen paluumatkalle hyttiä! Tuo oivaa matkustusmukavuutta.

Sellainen oli päivämme Tallinnassa. Seuraavalla kerralla ehkä Lentosatamaan ja mitä muuta sitten päivään mahtuukaan. Vinkkejä?