Kesän kaunein päivä valkeni ja päätin viedä lapset maakuntamatkalle, pieni saaristoretki olisi erilaista puuhaa näin kauniin päivän ratoksi. Joten mikäpä kätevämpää kuin saaristohyppely pikku botskilla. Lähtöpisteenä Kauppatori.

Helsingin edustan saaret ovat matkailijan aarreaitta. Armeijalta vapautuneet Vallisaari(ja Kuninkaansaari) ja Lonna ovat vielä melko uusia tulokkaita ulkoilijan repertuaarissa.

Saariin pääsee reittiveneillä ja JT-Line tarjoaa saarihyppelylipun, jolla voi päivän aikana reissata saarten välillä vaikka ja kuinka. Myös Aavalines tarjoaa kyytiä Vallisaareen. Saaret ovat Suomenlinnan vieressä, Vallisaari on Kustaanmiekan vastapäätä ja Lonna on Suomenlinnan itäpuolella.

Lonna

Päätimme aloittaa saarihyppelyn Lonnasta. En tiennyt mitä odottaa, joten kun saavuimme rantaan, oli mukava nähdä karttataulu, johon oli merkitty saaren palvelut.

Aivan lauttalaiturin vieressä on pieni hiekkaranta. Viehättävä. Paitsi lähemmällä tarkastelulla näki, että ranta on täynnä kakkaa, joten se siitä rantahetkestä.

Jatkoimme kävelyä lauttarannasta oikealle, keltaisen rakennuksen ohi. Tulimme toiselle keltaiselle rakennukselle, jossa ovat vessat ja sauna. Saunaa voi vuokrata, mutta sitä emme nyt tehneet. Mutta kuljimme rakennuksen läpi ja tulimme saunan terassille, josta olikin upeat merimaisemat.

Lapseni löysivät saunarannasta tekemistä pitkäksi aikaa, koska meren ja pienien kivien liitto on mitä viehättävin.

 

 

IMG_5513

Merestä pienten, sileiden ja kimaltavien kivien poimiminen ihailtavaksi on harrastus, jota ainakin minun kivennoutajani jaksavat tehdä vaikka kuinka kauan. Saunan seinustalle rakennettu jykevä penkki on myös ihanteellinen paikka syödä eväitä. Lonnan saaren kiertää nopeasti, mutta saaressa voi viettää pidemmänkin aikaa nauttien auringosta ja merestä.

Lonna siirtyi puolustusvoimilta Suomenlinnan hoitokunnalle vuonna 1999, ja saarta alettiin kunnostaa. Vuonna 2012 Suomenlinnan hoitokunta alkoi etsiä tahoa, joka käyttäisi historiallisia rakennuksia ja tarjoaisi palveluja yleisölle ja vuodesta 2014 saari on ollut avoinna yleisölle.

Pikkariikkisestä saaresta löytyy useampi laituri, ravintola ja kahvila sekä vessa&sauna-rakennus. Erityisen viehättävää on uuden karheasta saunarakennuksesta mereen rakennettu uimapolku. 

Poing poing poing.. Me emme uineet, mutta meidänkin noin kolmen vartin visiitin aikana, joku muu rohkea pulahti uimapolulta mereen.

Vietimme Lonnassa tunnin ja vartin ja sitten jatkoimme matkaa Vallisaareen.

Vallisaari ja Kuninkaansaari

Vallisaari & Kuninkaansaari on ollut avoinna yleisölle vuodesta 2016. Saaria hallinnoi Metsähallitus ja sinne on rakennettu erittäin hyvät peruspalvelut; saaresta löytyy useampi vessa, kaksi vesipistettä ja muutama eväspaikka.

Vesipiste oli iloinen yllätys, sillä lämpimänä päivänä, olimme jo Lonnassa juoneet eväsveden, joten oli luksusta saada vettä hanasta omaan pulloon.

Eipähän tarvinnut ostaa muovia…

Vallisaaressa on kolme laituria; Luotsipihan laituri, johon reittiveneet rantautuvat, Torpedonlahden laituri, jossa on vierasvenesatama sekä Ruutikellarin laituri, jonka käytöstä en tiedä.

Matkailijat saavat kulkea hyvin viitoitettuja polkuja pitkin saaren ympäri. Kaksi pääkierrosta ovat Aleksanterin kierros ja Kuninkaansaaren kierros.

Saaren luontoa suojellakseen poluilta poikkeaminen on kiellettyä ja osa saaresta on edelleen suljettu matkailijoilta. Aleksanterinpatterin ja linnoituksen valleilla sekä kallioilla voi kulkea vapaammin.

IMG_5547

Saaressa on tarjolla myös opastus- ja ravintolapalveluita, mutta siellä ei voi yöpyä. Ainakaan vielä.

Saaresta löytyy hylätty kylä. Armeijan pitäessä saaressa tukikohtaa, asui siellä useita satoja henkilöitä ja lapsille oli koulukin, saaressa oli kauppa ja asukkailla oli pihoja ja kasvimaita.  Nyt kylä makaa hylättynä ja osa rakennuksista on jo kadonnut, useissa paikoissa jäljellä on vain kivijalkoja.

Valli- ja Kuninkaan saarten luonto on erittäin runsas ja rehevä. Saari on kuuden lepakkolajin koti ja lepakoiden kannalta on tärkeää, että osa saaresta säilyy villinä ja rauhallisena. Saaressa ei taideta tehdä lepakkoretkiä, joten noita harvinaisia lentäviä nisäkkäitä ei kyllä juurikaan pääse näkemään, mutta saaren luolat ja hylätyt vallituksen rakennukset ovat paikkoja, joissa lepakoita asuvat.

Koska saari on saanut olla villinä ja vapaana, löytyy sen niityiltä mm. noin 1000 perhoslajia. Valliniityt ovat ihanteellinen paikka perhosille ja muille pikku öttiäisille. Saari on myös pöllöjen koti.. Pesimäaikana osa saaresta voi olla suljettu.

Pieneksi saareksi ravintolapalvelut ovat melko runsaat. Saaresta löytyy Torpedonlahden Satamakahvila, Epic ruokakontit, Jäätelökahvila Paja sekä Luotsipihan lähellä Epic kioski.

Mutta toki saareen voi tulla omin eväin, niin kuin me teimme. Yleensä näissä kesäkahviloissa on melko kalliit hinnat ja taso on vaihtelevaa. Nykyään nämä uudemmat toimijat kyllä tuottavat ihan hyvää laatua, mutta minibudjetilla niihin on turha mennä.

Vaikkakin erityisesti lettujen tuoksu kyllä oli melko houkutteleva tallatessamme Pajan ohi.

Vaalisaaren nähtävyydet 

Kiersimme Vallisaaren melkoista vauhtia, mutta eväät söimme kaikessa rauhassa lammen rannalla olevalla levähdyspaikalla. Ihana paikka istua ja syödä ja imeä ympäristön rauhaa.

Lampi ei houkuta uimaan, mutta rannalla veteen tuijotellessa näimme vilauksen yhdestä lammen asukkaasta.

Pohjassa möyri pieni, musta rapu.

Noita herkullisia saksiniekkoja en olekaan ennen nähnyt luonnollisessa ympäristössä, ainoastaan lautasella.. Joten oli mielenkiintoista seurailla pikku täpläsaksen seikkaluja lammen pohjassa.

Saaressa on kaksi muutakin lampea, mutta niitä emme nähneet, sillä ne sijaitsevat saaren suljetussa osassa.

Vallisaarta kutsuttiin keskiajalla Lampisaareksi, sillä se oli yksi harvoista laivareitin varrella olevista saarista, joista sai juomavettä mielinmäärin. 1950-luvulla kun saari kuhisi elämää, toimi juuri tämä lampi virkistyskeskuksena; lammessa uitiin, hypittiin hyppytornista, rannalla otettiin aurinkoa ja tietysti myös pestiin mattoja.

Opaskarttaan on merkitty, että saaressa asuu lampaita, me emme niitä kyllä nähneet. Toki rehevä saari on kyllä kuin tehty lampaille ja erityisesti

lampaan lempeä tapa hoitaa maisemaa on juuri se mitä tällainen luontokohde kaipaa.

En voisi kuvitellakaan että linnoitusten niityillä pauhaisi siimaleikkuri, kyllä papanaleikkuri on paljon parempi vaihtoehto.

Aleksanterin reitin varressa on upea näköalapaikka Suomenlinnaan. Pääsimme ihailemaan Kustaanmiekan salmea ja Suomenlinnaa ja voi vain kuvitella miten vaikuttava pari linnoitetut saaret ovat olleet omana aikanaan.

Aleksanterinpatterille johtaa vanhojen lehmusten varjoisa kuja. Puut ovat istutettu 1860-luvulla luomaan (keisarillista) arvokkuutta. Ainakin 1870-luvulla Aleksanteri II vierailee Vallisaaressa.. Kujan puusto on siis jo noin 150 vuotta vanhaa. Ohi kulkiessamme mietimme mitä kaikkea puut voisivatkaan meille kertoa, jos ymmärtäisimme niiden huokailua.

Muutenkin rehevä luonto suojaa kulkijaa usessa kohdassa Aleksanterin reitillä. Toki aurinkoisella kelillä reitillä on muutama näännyttävä nousu kirkkaassa auringonpaisteessa, mutta kaiken kaikkiaan

Aleksanterin reitti on helppokulkuinen reitti, josta selviävät sekä vaarit että pienet lapset, ja huonokuntoiset mammat.

Reitin voi kulkea myös lastenrattaiden kanssa. Ja ainakin nyt vieraillessamme niitä olikin melko paljon liikkeellä.

Reitin kokonaispituus on noin 3 kilometriä ja opastauluja, levähdyspaikkoja ja vesipisteitä on mukavasti reitin varrella, joten aina on joku syy pysähtyä. Ja tietysti itse luonto on oikein hyvä syy pysähtyä.

Löysimme mm. onton puunrungon, jossa oli vilkutuskolo (kuin Pepissä), useassa paikassa on villiintyneitä pensasruusuja ja pitkin saarta näkyy jälkiä asutuksesta tai linnoitustöistä. Ja niin noloa, mutta en tunne kasveja.

Saareen tutustumiseen kannattaa varata aikaa ainakin pari tuntia

mutta saarella voi viettää vaikka koko päivän. Joten ihan pikavisiittiä ei kannata suunnitella. Vallisaareen voi myös tutustua opastetulla kierroksella.

Meiltä jäi vielä paljon tutkimatta, mutta tulemme takaisin ja jatkamme tutkimuksia! Meiltä jäi koko Kuninkaansaari tutkimatta, joten siinäkin on yksi lisäsyy tulla takaisin.

Jos sydän sykkii luonnolle ja vapaaehtoistyölle, voi Vallisaaressa osallistua talkoisiin. Vallisaari on aktiivinen Facebookissa, joten sieltä kannattaa seurata ajankohtaisia asioita. Kesällä 2017 Vallisaaressa on tiistai-talkoita, tarkemmat päivämäärät näet FB-sivujen Tapahtumista.

IMG_5562

Suomenlinna

Vallisaaresta jatkoimme tuttuun Suomenlinnaan. Jos Lonna ja Vallisaari olivat olleet puhelinvapaata luontomatkailua, Suomenlinnassa puhelimet liimautuivat käteen, sillä saari on ihanteellinen Pokémon Go –pelipaikka.

Jäimme kyydistä Tykistölahden laiturille -vaikka nyt hieman kaduttaa ettemme ajaneet Kuninkaanportille, sillä se on upein paikka tulla Suomenlinnaan. Pois lähteissämme ajoimme Kuninkaanportin kautta, onneksi. Ei voi kun ihmetellä mitä kaikkea sitä on kuninkaiden iloksi ja kunniaksi rakennettukin.

IMG_5610

Suomenlinna on kesäisin (ja kyllä talvellakin riittää) täynnä turisteja, joten mitään kovin rauhallista meno ei ole, mutta toisaalta, hieman poluilta poistuessa löytyy rauhallisiakin paikkoja. Mm. Piperin puistossa, isojen vaahteroiden alla olevilla penkeillä istuessamme olimme aivan rauhassa turistimassoilta. Ja olimme poikenneet poluilta vain muutaman kymmenen metriä.

Kahvila Piperin terassi on sarjassamme Upeita Maisemia aivan kärkisijoilla.

Sieltähän avautuu näkymä merelle ja muutenkin terassi on puskien keskellä niin, ettei sinnekään mikään häly kantaudu. Kahvila tarjoaa päivänkeiton, pientä suolaista ja makeaa ja tavanomaisia juomia. Valikoima ei ole mikään ihmeellinen, mutta sijainti tekee siitä oivallisen ja paikka on ihanteellinen lasten kanssa kulkiessa, sillä lähistön pokémonit ja puisto viihdyttävät lapsia myös virkistävän kahvihetken jälkeen TAI sen aikana.

Tietoa saaren muista kahvila- ja ruokapalveluista täältä.

Suomenlinnassa voi osallistua monenlaisille opastetuille kierroksille, mutta yksi, ehkä  hienoin on tykkisluuppi Dianan purjehdukset, ne toteutetaan tilauksesta, en ole itse kokenut, mutta toiveissa on.

Poistuimme Suomenlinnasta viimeisellä saarihyppelyvuorolla 18.25 (Tykistönlahdesta), päivä vei mehut mammasta, ei lapsista.

Mukavaa oli ja nähtävää jäi seuraavaankin kertaan, taas. Joten, me tullaan uudelleen!

IMG_5589

Advertisements