”Mitäs sanot jos matkustetaan viikinkikeskukseen?”

”No EI, vihaan museoita!” Ja näissä tunnelmissa lähdimme reissuun kohti Rosalan viikinkikeskusta.

Olin ajatellut, että lapseni, joka rakastaa lohikäärmeitä (Näin koulutat lohikäärmeesi) ja tykkää siinä sivussa viikingeistä, arvostaisi matkaa viikinkikeskukseen.

Mutta keskus ilmeisesti kuulosti museolta (?!) ja homma meni siinä pieleen. Mutta myöhäistä perua, eikun matkaan!

Meiltä Kasnäsiin, kestää autolla lähes kolme tuntia. Matka oli pitkä ja pilviä kertyi taivaalle. Mietin mielessäni, että peli on lopullisesti menetetty jos a) lapseni oksentaa autoon tai b) jos koko päivän sataa, kuten tänä kesänä niin monena päivänä on satanut.

Jotain jännää kuitenkin tapahtui kun pääsimme Kasnäsiin. Aurinko oli löytynyt ja se paistoi kauniisti. Vesi liplatti ja meitä kaikkia taisi vähän jännittää tuleva lauttamatka. Lapsikin näytti jo hieman paremmalta kun pääsi autosta pois. Ja kiinnostus tulevaa kohtaan näytti löytyvän jostain.

Rosalan saarelle pääsee yhteysaluksella Kasnäsistä. Yhteysalus pakattiin täyteen ja meidän auto oli juuri hankalassa kohdassa, joten emme edes yrittäneet nousta autosta ja kiivetä kannelle katsomaan maisemia ja matkan edistymistä. Ehkäpä paluumatkalla. (FinFerries lossien ja lauttojen aikataulut ja reittitiedot täältä)

Kasnäs-Rosala lauttamatka kestää noin puoli tuntia ja on ilmainen. Lauttarannasta Rosalan viikinkikeskukseen on noin kymmenen minuutin ajomatka. Parkkipaikka on pieni eikä siitä vielä näe varsinaista keskusta. Keskukseen mennään punaisen respa-talon kautta.

Heti vastaanoton jälkeen alkaa viikinkiaiheinen näyttely, joka tavallaan jatkuu koko viikinkikeskuksen alueella.

Olin varannut meille yöpymisen sekä lounaan ja illallisen ja tietenkin aamiaisen seuraavalle päivälle.

Kristiina työnsä äärellä
Kristiina Lehtonen rakastaa työtään viikinkikeskuksessa

Ystävällinen vastaanoton henkilö vei meidät katsomaan huonettamme. Perhehuone Freke sijaitsi päällikön talossa. Ja se oli upea. Pieni miinus toki on kerrossängyt, mutta ymmärrän kyllä että kerrossängyt säästävät tilaa ja sopivatkin kyllä hyvin miljööseen.

Sängyt ovat kirveellä veistetyt, kuten muukin huone sekä päällikön halli. Huoneessa ei ollut turhaa kalustusta, yksi tyyliin sopiva jakkara.

 

Hirsiseinässä oli pienen pieni ikkuna ja viikinkityylin rikkoo ainoastaan kattolamppu. Hienompaa olisi toki jos huoneissakin oltaisiin kynttilän valossa, mutta turvallisuussyistä varmastikin on päädytty sähkölamppuihin.

Mutta jos makuuhuone oli tyylinmukainen, niin varsinainen upeus oli päällikön sali. Vau!

Kun astuimme saliin, oli kuin olisimme oikeasti matkanneet ajassa jonnekin keskiaikaan tai viikinkien maailmaan.

Sali on puusta veistetty, pöydät, penkit ja alkovit ovat kaikki upeasti vanhanaikaisen näköiset. Valona toimii kynttilät. Ja henkilökuntakin oli pukeutunut vanhanajan vaatteisiin.

Saliin tultuamme lapseni huokasi. Äiti, tämä on upea paikka.

Nyökyttelin tyytyväisenä, miniloma oli pelastettu ja viikinkien ystävä oli todennut paikan hienoksi.

Salin keskellä on tulisija, jonka vastakkaisilla puolilla on salin arvokkaimmat paikat. Nyt salin tulisijassa ei pala tuli vaan kasa kynttilöitä. Salin katossa on savuräppänä, jonka kautta tulisijan savu menee ulos. Jos olisi talvi, olisi tulisija ainut tapa lämmittää isoa salia ja silloin olisi mukavaa olla arvohenkilö. Vähäisempi väki sai luvan selvitä kauempana tulesta.

Nyt tulisijan viereen oli katettu noutopöytä, josta lounas ja myöhemmin illallinen tarjoillaan.

Lounaaksi söimme kalakeittoa ja saaristolaisleipää. Illalliseksi saimme juhlapitojen ruokaa; erilaisia sillejä, lanttumuussia, makkaroita, kylmäsavustettua villisikaa, savustettua kalaa ja tykötarpeita. Ruuan kanssa oli maukasta saaristolaisleipää. Juomaksi ei sentään kaljaa eikä sahtia eikä edes viikinkien juomaa simaa, vaan vettä. Aikuiset olisivat voineet ostaa paikallista olutta.

Viikinkikeskuksen alueella on useita rakennuksia, pari laivaa ja mm. muinaispolku, jonka varrelta löytyy ihana kappeli. Joka muistuttaa ehkä siitä että pikkuhiljaa viikinkiaika päättyyi oikeastaan siihen että kristinusko valtasi alaa.

Pihapiirissä oli myös kanasia ja kukko (aamuinen äänimerkki) sekä pari pupua. Pihapiiri oli oivallinen ihan vain oleiluun tai viikinkiaiheisten asioiden tutkimiseen. Pihassa on mahdollista myös harrastaa erilaisia aktiviteettejä, kuten köydenvetoa ja maaliin ampumista.

Piharakennuksessa oli näytteillä aseita; miekkoja, veitsijä, kilpiä, kypäriä ja vaatteita. Seinällä kerrottiin myös viikinkien uskomuksista, mm. miten valkyyriat johdattivat taistelussa kuolleita urhoja Valhallaan eli Odinin kaatuneidensaliin.

Pihalla olevassa laivassa makasi kuollut viikinki. Juttelimme lapsen kanssa viikinkien hautaustavoista. Vain kaikken rikkaimmat viikingit haudattiin laivoissa. En tiedä rakensivatko viikingit erillisiä hautalaivoja, sillä oikea laiva oli todella arvokas polttaa kuolleen viikingin kunniaksi. Yhden laivan rakentaminen kesti pitkän aikaa ja vaati paljon työvoimaa, joten sen polttaminen oli suuri kunnianosoitus. Paljon viikinkejä on haudattu normaalisti kumpuhautoihin, sillä niistä on tehty hienoja hautalöytöjä. Löytöjen perusteella viikinkien arjesta tiedetään enemmän.

Muutenkin keskuksessa on useita pienoismalleja ja nukkekuvaelmia, jotka esittävät upeasti erilaisia tyyppillisiä tilanteita.

Viikinkikeskuksessa oli näytteillä valokuvia Rosalassa tehdyistä kaivauksista löydetyistä aarteista. Aitoja tuhat vuotta vanhoja esineitä oli näytteillä vitriinissä, ne keskukselle on lahjoittanut amatööri arkeologi. Varsinaiset kaivauksista löytyneet aarteet ovat Museoviraston hallussa. Ne eivät ilmeisesti ole näytteillä yhtenä kokonaisuutena. Pitää käydä Kansallismuseossa tutkimassa onko siellä esillä yksittäisiä esineitä.

Uskon, että lapseni oppi visiitin aikana jotain viikingeistä ja keskiaikaisesta elämästä Suomessa. Vaikka hän kammoksui, ajatusta että joutuisi museoon, on Viikinkikeskus sitäkin. Se on museon, kokemuskeskuksen ja tietoiskun hauska sekoitus.

Kenelle viikinkikeskus on mukava lomakohde?

No, jokaiselle joka on kiinnostunut historiasta, viikingeistä tai keskiaikaisesta elämästä. Paikka on sopiva perheille, sillä pihapiirissä on mukavasti tutkittavaa ja löydettävää. Päivä viikinkikeskuksessa myös mukavasti vierottaa niin lapset kuin aikuisetkin sähköisistä laitteista, sillä puhelimen räplääminen keskiaikaisessa ympäristössä tuntuisi erittäin väärältä.

Keskuksesta voisi tilata erilaisia aktiviteetteja, kuten viikinkien viisiottelu tai viikinkien merenkulku-ohjelma. Keskus myös järjestää tapahtumia, tunnetuin on jo 13. kertaa järjestettävä viikinkipäivät heinäkuun loppupuolella. Eipä tiedä vaikka ajaisimme vielä viikinkipäiville, emme ehkä tänä kesänä, mutta vaikkapa ensi vuonna. Lapsi ainakin haluaa ns. palata rikospaikalle!

Voin lämpimästi suositella Viikinkikeskusta lapsiperheille, viikinkien ystäville ja keskiajasta kiinnostuneille!

p.s. Kotimatkalla pääsimme yhteysaluksen kannelle ja kyllähän ne maisemat olivat upeat.

p.s.2 Mitä kaikki maksoi? Ostimme paketin johon kuului yöpyminen perhehuoneessa kolmelle, lounas, illallinen, aamiainen, pääsymaksu Viikinkikeskukseen, veneretki Bengtskäriin ja pääsymaksu. Hintaan kuului myös perhesauna. Koko paketti maksoi 335 euroa. No, mielestäni ihan kohtuullista näinkin mahtavasta kokemuksesta. Keskuksessa voi toki vain käydä viettämässä mukavan päivän tai ohjelmaa voi räätälöidä tarpeen mukaan.

p.s.3 Sain hyvää asiakaspalvelua varaamosta, joka on siis Viikinkikeskuksen ja Saaristonloistoreitti-risteilyn yhteinen. Kannattaa ottaa yhteyttä sinne jos kaipaat jotain erityistä.

Advertisements