No, kävin ensimmäistä kertaa Sinebrychoffin taidemuseossa. Ja hyvässä seurassa.

Museossa on juuri nyt hollantilaisen mestarin Caesar van Everdingenin näyttely: Caesar van Everdingen – Siveltimen mestari Rembrandtin aikaan. Näyttely päättyy 14.5.2017, joten Sinäkin ennätät vielä hyvin käydä ihailemassa Caesar van Everdingenin teoksia.

Van Everdingen oli omana aikanaan arvostettu mestari, hollantilaisen klassismin kirkas tähti.

Hän ei kuitenkaan ole meille taviksille tuttu nimi samalla tavalla kuin toinen hollantilainen mestari, se jonka jokainen taviskin tietää, eli Rembrandt.

Kävin Sinebrychoffin taidemuseossa aikuis- ja teiniseurassa ja museon anti upposi vaihtelevasti seurueeseen. Ihana kummipoikani tykkäsi oikeastaan vain kotimuseosta, seurueen eri ikäiset naiset sen sijaan tykkäsivät sekä tauluista että kotimuseosta. Museon kellarissa näytteillä olleet ikonit eivät herättäneet intohimoja, mutta olivat minusta ihan mielenkiintoisia.

Sohavn upea yksityiskohta

Kotimuseossa parasta on ehyet interiöörit, joihin kuuluu niin hienoja huonekaluja kuin mielenkiintoista taidetta. Jo pelkästään kotimuseon seinillä on niin paljon tauluja, että siellä voisi viettää tovin jos toisenkin. Taulut olivat oman aikansa Instagram, jokainen joka oli jotakin halusi itsestään maalattavan taulun ja lisäksi varakkaalla väellä oli tapana hankkia aikansa kuuluisuuksien kuvia omalle seinälle (kuten kuninkaallisten). Nyt taulujen yksityiskohtainen ihailu jää toiseen kertaan.

Kotimuseon jännittävä löytö olivat miniatyyrimaalaukset, joita tutkimme Ylpeys ja ennakkoluulo –henkisesti.

Pikku maalauksista löytyi upseereja ja kaunokaisia, sekä limainen Mr Collins..

Kenelle sopiva museo?

Suosittelen aikuisille, mutta mukava paikka ottaa mukaan myös lapset, sillä museo on kaiken kaikkiaan pieni, joten sen jaksaa pienempikin ihminen hyvin kulkea ja katsoa.

Kotimuseo on ilmainen, vaihtuviin näyttelyihin on pääsymaksu. Kuuluu myös museokortti museoihin.

Ei vain sielun ravintoa

Museo sijaitsee Bulevardilla, joten sen jälkeen oli mukava piipahtaa lounaalle lähistön legendaariseen korttelikapakka Salveen.

Oih, suosittelen perinteisen ruuan ystävälle. Söin pariloitua maksaa ja annos oli täydellinen; maksa oli sisältä rosee ja maksan kanssa tarjoiltiin puolukkaa. Annokseen kuului myös pottumuusia.  NAM!

Seurueen teinit söivät Koskenlaskija-juustolla ja savuporolla täytettyä naudan ulkofileepihviä sekä perinteisen Wieninleikkeen ja seurueen toinen aikuinen nautti perinteiset paistetut silakat. Jokainen annos oli juuri sellainen kuin sen pitääkin olla, annokset olivat myös isoja. Edes teinipojalle ei jäänyt nälkä.

Ei jäänyt tilaa jälkkärille, mutta jos olisi jäänyt suosittelisin Bulevardilta löytyvää pikkuista Kakkugalleriaa. NAMnam!

Lasten kanssa sunnuntaivisiitti

Viime sunnuntaina kävin tyttärieni kanssa Helsingin kaupungin museossa. 8- ja 10-vuotiaat tyttäreni olivat ehkä jo vähän liian isoja lastenkaupunkiin, mutta Helsingin valitut palat oli meille kaikille kiinnostava.

Erityisesti lapsista oli kivaa ”soittaa” puhelinkopista ja toinen hitti löytyi huoneesta, jossa oli panoraama näkymä vanhaan Helsinkiin. Kammesta vääntämällä kuvat liikkuivat ja mahdollisia panoraamoja oli kolme, parhaiden jäi mieleen näkymä Kallion kirkon tornista.

Helsingin kaupungin museo on Senaatintorin laidalla, keskellä Engelin kaupungin keskusta

Kuopusti ei juurikaan museoista piittaa mutta käynnin jälkeen hän oli aivan tyytyväinen, sanoi vain ettei me oltu museossa..

Taisin kuitenkin lahjoa kuopustia lupaamalla, että museon jälkeen voimme kahvitella ja pokettaa, joten museokäynnin jälkeen tallasimme pokettaen pitkin Espaa pullataivaaseen eli Cafe Esplanadelle, jossa oli mukavaa pullatella.

Olisin kurvannut -hetkellisessä äveriäisyys puuskassa- Salutorgetille iltapäiväteelle, mutta ravintola ei ollut auki sunnuntai-iltapäivänä. Toisen kerran sitten. (Afternoon Tea 22,70 euroa). Eikä meillä siis tietenkään ollut varausta, joka teehetkeä varten pitäisi olla. En tiedä onnistuuko iltapäiväteen nauttiminen vain lampsimalla sisälle.

Matkan varrelta kahvilaa kohti löytyi muutama Pokémon, mutta tällä kertaa ei mitään huippuja. Silti meille maalaisille Helsinki on myös Pokémon taivas..

Cafe Esplanaden jälkeen piipahdimme meidän kaikkien lempparipaikassa eli Akateemisessa kirjakaupassa. Mukaan löytyi pari kirjaa. Toivelistalle päätyi sitäkin useampi. Kirjojen omistamisessahan ei ole järkeä, koska kirjasto, mutta rakastan kirjoja ja rakastan hankkia niitä itselleni. Juu, ei järkevää, mutta ihanaa..

Kävelimme kohti parkkihallia pitkin Aleksanterinkatua ja vielä ennen parkkihallin ovea ihailimme iki-ihania Minna Parikan kenkiä. Kauppa tosin oli kiinni (sunnuntai), mutta ikkunasta kurkimme ja haaveilimme. Olen joskus aiemmin piipahtanut kauppaan tyttöjeni kanssa ja täytyy vieläkin sanoa, että kokemus oli oikein mukava. Tuotteet tietysti ovat ihania, mutta myös henkilökunta oli tosi mukavaa ja ottivat aivan ihanasti huomioon myös pienet kenkäfanit. Äidin sydän tietysti sykkii sille ❤

Minna Parikan kengissä on ihanaa leikkisyyttä, jota ihailen. Väriä ja muotoa löytyy monenlaista (pupuista ja sydämellistä), mutta minua (koska Black is my happy color) puhuttelevat mustat pupuhäntäiset tennarit.

Jotka kyllä aion hankkia itselleni Because I’m worth it

Muuta kivaa

Kampin Fafa’s: iso pitaleipä herkku falafel-pyöryköillä oli ihan ok, mutta erikoisen hyvää oli kotitekoinen sitruunalimonadi, vau!

Bravuria Narinkkatorin laidalla. Paikka tarjoaa italialaista ruokaa, en ole syönyt siellä, vielä, mutta eräänä lämpimänä ja keväisenä päivänä, ennen asiakastapaamista kävin nauttimasta todella hyvää sitruuna juomaa (San Pellegrino limonata). Juoma on jotain soodan ja limonaadin väliltä ja se todellakin virkisti.

Paikka on viihtyisä, ruuan taso on vielä arvoitus, mutta täytynee testata lasten kanssa vielä tänä keväänä.

HAM & Tyko Sallinen: suosittelen ihmisille, joita ei haittaa maalauksen näennäinen rujous ja rumuus.

Piipahdin näyttelyssä esikoisen kanssa ennen elokuvaa (loistava sijainti on museolle plussaa). Kiitos museokortin, museoon voi piipahtaa milloin vain ja ihanaa että alaikäiset pääsevät ilmaiseksi.

Lapsen kanssa juttelimme maalauksista ja hänkin tykkäsi töpselinenäisistä naisista. Juttelimme myös rujoudesta ja alastomuudesta, mutta emme niinkään maalarista. Yleensä tykkään kertoa myös taitelijasta, mutta Tyko Sallinen oli sen verran ristiriitainen, oikea ihmishirviö, etten tiennyt mitä kertoa.

HAMissa lapsesta on myös aina mukavaa etsiä Tove Janssonin isoista maalauksista pieniä muumihahmoja..

Tove Jansson ja muumi
Toven omakuva ja pikku muumi
Taju Sallisen teos
Taju Sallisen teos vuodelta 1933

 

Tyko Sallinen HAMin juuret -näyttely on avoinna 27.8.2017 saakka. Mukana on muuten myös Tajun teoksia.. Harmi, että Taju on poistunut Kaupunginteatterin ohjelmistosta.

Oma suosikkini Tyko Sallisen töistä on tämä Äiti ja lapsi -teos. Teos on kaunis ja rauhallinen. Vaikea uskoa että sen on maalannut mies, joka on ollut kotityranni ja kohdellut sekä vaimoa että lapsiaan erittäin huonosti.

 

Kiitti taas Helsinki! Monta mukavaa kokemusta. Ja uusia odotellessa.

 


Advertisements