Olen nyt viikon sisällä ollut kaksi kertaa työmatkalla Tampereella. Ensimmäisellä kerralla en ollut yötä, enkä oikeastaan nähnyt muuta kuin hotellin, jossa minulla oli työtapaamisia.

Olin valinnut paikaksi Koskipuiston Cumuluksen hinnan ja sijainnin vuoksi. Neuvotteluhuone, jonkinlainen ryhmätyötila, oli oikein sopiva tarpeeseeni. Huoneessa oli työpöytä ja kahdeksan tuolia, kokoustarvikkeita ja huonekaluja sekä hyvä näköala Cumuluksen edessä olevaan puistoon ja Tammerkoskelle.

Cumulus täytti tarpeeni oikein hyvin. Ainoa miinus oli myöskin tässä hotellissa hieman hankala parkkitaloon ajaminen. Olin laittanut navigaattoriin kadun, jolta parkkihalliin ajetaan, mutta en laittanut numeroa, joten navigaattori ohjasi minut ensin väärään kohtaan katua ja koska ainakin hotellin sivussa oleva osa katua oli yksisuuntainen (tietysti) en voinut kääntyä sinne vaan oli minu kierrettävä koko hotelli. Eikä siinä mitään, mutta ensin näytti ettei hotellin toiselta sivulta voi kääntyä vasemmalle, mutta onneksi kieltomerkin alla oli lisäkyltti, jossa luki että saa ajaa Pellavatehtaankadun liittymään saakka eli juuri sille kadulle jolta parkkihalliin ajetaan.

No huh, tulipas vuodatus, mutta nuo hotellien parkkihallit ovat monessa paikassa hirveitä ja ahdistavia. Ja se on ärsyttävää monestakin syystä, eikä vähiten siksi että respaan tullessa on varmasti pahalla päällä..

Työmatka nro 2

Toisella kerralla oli otettava lapset mukaan lastenhoidollisten haasteiden vuoksi. Työpäivä oli maanantai, joten tulimme sunnuntai-iltana.

Nyt olin aiemmasta navigointivirheestä oppineena, asettanut navigaattoriin tarkan -parkkihallin- osoitteen, joten ajoin parkkihalliin melkein ilman selkkauksia. Ajaminen Tampereella on kuitenkin jokseenkin hankalaa.

Tuli mieleen että liikennesuunnittelija on kyllä ollut kännissä kun piirtänyt kaistoja ja keksinyt yksisuuntaisia ja mitä lie kepposia sinne tänne keskustaa..

Asetuimme huoneeseen ja lapset ihastelivat tämän kertaisen hotellin, City Scandic Tampereen, tilavaa huonetta. Huoneemme oli viidennessä kerroksessa, aivan käytävän päässä, joten esikoinen iloitsi heti että täällä meillä on omaa rauhaa.

thumb_IMG_2103_1024

Huone oli ihan perus huone, jossa oli parivuode sekä vuodesohva. Sekä tietysti työpöytä ja kaapit. Ihan mukavasti tilaa kolmelle ja tavaroille. Kylppäri oli myös ihan tilava, peilin edessä oli tilaa kahdelle hyvinkin, mutta siitä myöhemmin.

Asetettuamme meillä olikin jo nälkä. Eikun tutkimaan minne sitä menisi syömään. Emme jääneet hotelliin mutta kysyin apua respasta. Sieltä suositeltiin läheistä pizzeriaa, mutta emme olleet pizza-tuulella.

Lähdimme tallaamaan Hämeenkatua kohti keskustaa. Läheltä löytyi Ravintola New York, jossa ruoka on diner-tyyppistä ruokaa, kuten hampurilaisia, pihvejä, ranskalaisia.

Lapset halusivat alkupaloja, joten tilasin molemmille annokset Mozzarella Triangelseja. Esikoinen tilasi pääruuaksi listan kalleimman annoksen: 200 g naudan ulkofileepihvin (joo-o), kuopusti tilasi Juustoburgerin ja itse tilasin New York Burgerin.

Kaikissa annoksissa oli mukana parmesaaniranskalaiset. Ja muita tykötarpeita. Lihan tai kanan tilalle voi vaihtaa New Yorkin oman, paikan päällä valmistetun kasvispihvin ja hampurilaissämpylän tilalle voit tarvittaessa vaihtaa gluteenittoman sämpylän. Joten myös erikoisruokavaliot on huomioitu. Tai eihän kasvisruokavaliossa ole mitään erikoista, enää.

No, alkupalat jo täyttivät vatsaa sen verran että pääsuoat jäivät närppimisasteelle vaikka ruoka, erityisesti hampparit olivat hyviä. Ulkofilee oli melko sitkeää, joten sitä annosta en suosittele. Jälkipalaa emme todellakaan jaksaneet.

Ruuan jälkeen käpsyttelimme hotelliin, kiersimme korttelin, muuta en olisikaan täydellä vatsalla jaksanutkaan.

Hotellissa pistimme pystyyn kolmen naisen span. Mudat ja kurkkunaamiot naamaan ja sängylle pötköttelemään.

thumb_IMG_2160_1024

Aamulla läksin aamupalalle kun lapset jäivät nukkumaan. Ihana, rauhallinen hetki, vain minä, sanomalehti ja herkullinen aamupala.

Mukava aloitus päivälle.

Erityisesti minua pullahiirtä viehätti aamupalan hiilaripöytä, josta sämpylöiden lisäksi löytyi ihania mini croisantteja, marjapiirasta ja korvapuusteja, tosin puustit olivat jotain kaupan puusteja, mutta ihan hyviä.

Sain myöhemmän uloskirjauksen, joten lapset saivat viettää päivää hotellihuoneessa puuhastellen omiaan. Olimme sopineet mihin aikaan heidän pitää ottaa tavarat ja mennä aulaan, ja siellähän he kiltisti istuivat kun työpäiväni päättyi.

Päivän päätteeksi halusin meidän nauttivan hieman myös Tampereesta. Ja yllätyin. Tampere on kaunis. Kaupungissa on vanhoja kauniita rakennuksia, luontoa (Tammerkoski ja puistoja) sekä upeita vanhoja patsaita.

Ajoimme kohti Lenin-museota, parkkeerasin Hämeenpuiston varrelle ja käppäilimme navigaattorin avulla kohti museota pitkin Hämeenpuistoa. Hämeenpuisto on todedlla hieno. Ja puistossa on elämää, patsaita ja ravintoloita. Vau! Matkan varrella on myös kaunis kirkko. Minulla ei ollut aavistustakaan tästä.

Lenin-museo sijaitsee Tampereen Työväen Teatterin vanhan rakenuksen yläkerrassa, tarkkaan ottaen kerroksessa 2 1/2..

Talo on sama, jossa Lenin ilmaisi vuosina 1905 ja 1906 pidetyissä kokouksissa myötämielisyytensä Suomen itsenäisyydestä.

Talo on upea. Ehkä joku arkkitehtuurista jotain ymmärtävä osaa kertoa sen tyylistä, mutta minusta se näyttää jugend-tyyliseltä.

Itse museo on pieni, mutta jos historiasta tykkää niin suosittelen. Näyttelyssä on paljon aivan asiaa Leninistä ja Neuvostoliiton historiasta, mutta myös Suomen itsenäisyyteen sekä sotiin ja myöhempäänkin historiaan liittyvää.

Museokortilla tämäkin paikka on ilmainen ja lapset pääsevät ilmaiseksi, joten visiittimme oli kovasti edullinen!

Lapset tykkäsivät museon moottoripyörästä, jossa sivuvaunussa istui Lenin. Mootoripyörän päälle sai kiivetä ja ajovarusteetkin olisi voinut pukea päälle. Useissa museoissa alkaa olla asioita joita voi itse tehdä ja kokeilla ja se on mahtavaa.

Museon jälkeen kuljimme Hämeenpuistoa takaisin päin ja Hämeenpuiston poikkikadulta löytyi nepalilainen ravintola Katmandu. Sinne menimme ruokamatkalle.

Ellen New Yorkissa ja tänään Nepalissa. Aika mahtavaa..

Katmandu on samanlainen kuin useat muutkin nepalilaiset ravintolat. Tuorejuustokuutioita tomaattisen kermaisessa kookkoskastikkeessa, jossa on cashwee pähkinöitä. Lassia. Friteerattua kalaa. Kermaista kookkoskanaa. Naan-leipää. Mahtavaa. Ei pettymyksiä ruuassa.

thumb_IMG_2220_1024

Molemmat lapset visertivät onnellisena ja esikoinen vielä iloitsi että mukava kokea jotain uutta ja kuopusti komppasi että ”ei meillä Suomessa vaan ole tällaista..” korjasi ettei meillä kotona ole tällaista.. Aika hauskaa, että lapset tälla lyhyellä matkalla irtautuivat niin hyvin arjesta.

Aika loppui kesken, näkemättä jäi Sara Hildénin museon vaihtuva näyttely, Ron Mueckin näyttely, Muumi-näyttely, Vapriikki. Ja tietysti Särkänniemi. Mueckin näyttely on Sara Hildénissä 16.10 saakka.

Varasin muuten hotellin Booking.comin kautta, vink vink. Oli helppoa ja pystyin kätevästi myös muuttamaan varaustietoja kun lasten mukaan tulo varmistui. Voin suositella

Mainokset