Matkasin mieheni kanssa Naantaliin Radio Novan kesäreportterina. Hauska kisa, josta voitimme Kulttuuria ja kulinarismia -loman Naantalissa. Yksi vuorokausi, mutta kokemuksia ja tapahtumia hengähdyksiin asti.
Saavuimme Naantaliin torstaina klo.12. Ajoimme Mannerheiminkatua yhä syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja satamassa, kohdassa jossa tie näyttää päättyvän laituriin ja ennen pitkään mereen, nurkan takaa tietä vielä löytyi ja ajoimme majoituspaikkaamme Rantakadun Villa Randalaan.
Villa Randala on alun perin 1700-luvulla rakennettu puutalo, jota on vuosisatojen varrella rakennettu lisää ja uudistettu, mutta vieras käytössä olevat makuuhuoneet ovat juuri talon vanhimmassa osassa.
Talo on erittäin viehättävä, se on kuin tyylikäs vanha rouva; ehkä hieman maalipinta jo repsahtaa, mutta syvältä tuleva viehätysvoima on ja pysyy.
Huoneistoomme oli sisäänkäynti ihanan verannan kautta. Verannalla oli ehkä rokokoo tyyppinen, vaaleanpunaisella kankaalla verhottu ruokailuryhmä, joka näytti yhtä kokoa liian pieneltä näin nykyihmiselle, mutta tuoleissa oli yllättävän mukava istua. Verannalla söimme toisen lounaan, mutta ei mennä siihen vielä.
Majoitumme Villa Randalaan ja nautimme kevyehkön lounaan. Vuohenjuustosalaattia ja jälkiruuaksi kahvia ja herkullista mansikkapiirasta.
Lounaan jälkeen talon vanhempi rouva esitteli meille Villa Randalan erikoisen saunan. En ole mikään kova saunoja, mutta nähtyämme tämän saunan, meidän oli sitä pakko kokeilla, joten varasimme saunavuoron kello kuudeksi.
No, mikä saunassa voi olla niin erityistä? Tämä sauna on talousrakennuksen kellarissa ja sitten ei oikeastaan kellarissa lainkaan. Saunaan laskeudutaan portaita alas ja tullaan saunan kellariin, jossa onkin kylpyhuone suihkuineen, joten missään menneiden vuosisatojen saunassa ei olla. Mutta kun kylpyhuoneesta kapuaa tikapuut ”vintille” eli itse saunaan, tuntuu että matkustaa ajassa taaksepäin.
Saunassa ei ole sähkövaloa, mutta ikkunasta tulee valoa sisään tarpeeksi. Ikkuna syvennyksessä on pimeämpää vuoden aikaa varten lyhty, mutta nyt sille ei ole tarvetta. Kiuas on kannen alla ja se aukeaa seinän vivustu kääntämällä. Kyseessä on ns. hetivalmis sauna.. Löylyä ”heitetään” suoraan hanasta kääntämällä, joten tekniikkaa on, mutta tunnelma on harras ja ajaton. Mutta nyt kiirehdin tapahtumien edelle, eihän me vielä saunottu. Lounaan jälkeen läksimme sateeseen –niin, ikuisen auringon Naantalissa satoi- tallaamaan ja kipitimme Naantalin Matkailun toimistolle, jossa meitä odotti Naantalin matkailun ihana Tarja ja opas rouva Aava-Leena.
Rouva Aava-Leena esitteli meille ihanasti Naantalin birgittalaishistoriaa (Birgittalaiset eli Kaikkienpyhimmän Vapahtajan Sääntökunta on ruotsalaisen Pyhän Birgitan perustaman luostarijärjestö).
Opin mm. että koko kaupunki on syntynyt katolisen Birgittalaisluostarin oheistuotteena. Ruotsin kuningas Kristoffer Baijerilainen allekirjoitti luostarin rakennusluvan 23.8.1443, joten tätä päivää pidetään myös Naantalin kaupungin perustamispäivänä. Luostari Vallis Gratiae, Armon laakso, vihittiin käyttöön 1462.
Kirkko on nykyään ainut luostarista jäljellä oleva rakennus ja se onkin Turun tuomiokirkon jälkeen Suomen suurin keskiaikainen kirkko. Kirkon erityispiirteisiin kuuluvat vihkiristien yhteyteen maalatut Kristuksen kasvokuvat. Rouva Aava-Leenan kierroksella en vielä saanut todistusta kirkon mahtavasta akustiikasta, mutta siihen tutustuimme vielä perjantai-aamuna, mutta siitä vielä myöhemmin.
Huom! Kirkko on yksi tiekirkoista, joten sinne periaatteessa pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Kirkolliset toimitukset ja Naantalin musiikkijuhlat aiheuttavat muutoksia.
Opin myös, että Naantalissa oli sekä nunna- että munkkiluostari. Nunnat olivat luostarialueen pohjoispuolella ja munkit etelässä. Tiedättekös miksi?
No, koska keskiajalla uskottiin että kaikki paha tulee pohjolasta.. Joten eikun naiset ensin pahalaista vastaan!
Luostarin kulta-aikaa kesti 1490-luvulle. Sitten tuli rutto ja reformaatio. Reformaation myötä luostari ei saanut enää ottaa uusia noviiseja ja 1530-luvulla rälssin edustajat ottivat haltuun luostarin maaomaisuutta. 1554 Mikael Agricola määräsi ettei luostarissa enää saanut lukea Pyhän Birgitan ilmestyksiä.
Sateessa vaelletun kierroksen päätteeksi heitimme pienet kivet merelle päin sen merkiksi, että syntimme lensivät meren aaltoihin ja voimme jatkaa eteenpäin puhtaina kuin birgittalaisaikojen pyhinvaeltajat.
Rouva Aava-Leenan hoivista siirryimme Naantalin Matkailun Tarjan hoiviin. Tarja vei meidät tapaamaan naantalilaistunutta akvarellitaiteilija Tapani Kiippaa.
Pääsimme kylään Kiipan työtilaan, jossa viehättävä taiteilija esitteli töitään, kertoili elämästään ja esitteli, miten hän työskentelee.
Kiippa on lähes 80-vuotias, hän syntyi Viipurissa juuri ennen Talvisodan syttymistä, joten hänen elämänsä on alkanut evakkomatkalla. Mutta vaikka Tapanin, kuten muidenkin tuon ajan eläneiden ihmisten elämään on kuulunut niitä kurjia ja hirveitäkin asioita, on hän yksi valoisimmista ihmisistä, jonka olen tavannut. Ja hauska. Vai mitä ajattelet miehestä, joka on ennättänyt olla nuorena poikana sirkusmuusikkona, keski-ikäisenä Naantalin trumputtajana (niiin!) ja vanhoilla päivillä kullankaivajana Lapissa.
Tapani on suunnitellut teosta johon hän käyttää kaivamaansa Lapin kultaa. Mutta enpäs kerro muuta, mutta Tapanin tuntien, voi vain arvailla, ettei kyseessä olekaan ehkä ihan akvarelli… Ja vielä pakko kertoa, että kullankaivaja tarjosi meille kultahippuista kuohujuomaa.
Tapanin työt ovat kauniita ja sielukkaita. Hän maalaa mielellään Lapissa, aivan Jäämerellä asti. Ja tuntuu että meri, aava ja kaikenlainen meren hylkytavara inspiroi häntä. Muutamissa Norjan Jäämeren rannalla maalaamissa töissä on rannoille hylättyjä kalastusveneitä, merta ja taivasta. Kuvat ovat hyvin koskettavia. Kuvissa on ehkä tiettyä surumielisyyttä, jota Tapanissa ei näin ihmiskontaktissa huomaa. Uudehkona juttuna Tapani on alkanut maalata klovneja. Ja hauska yksityiskohta on että moni ihminen haluaa itsestään klovnimuotokuvan. Aika hauska idea vaikkapa lahjaksi itselle tai läheiselle.
Olisin voinut kuunnella Tapanin tarinoita vaikka kuinka kauan, mutta noin puolentoista tunnin visiitin jälkeen matkasimme takaisin Villa Randalaan. Ja meitähän odotti Sauna!
Mieheni pohti Villa Randalan saunan menevän Sauna-listan TOP vitoseen.
Ja se on aika hyvin viisikymppisen saunaintoilijan listoilla. Suosittelen. Meille sauna tuli hyvään saumaan, koska olimme tallailleet sateisessa kaupungissa ja auttoi saunan löylyt myös muutaman päivän vanhoihin tosi ärtsyihin kutiseviin itikan pistoihin. Mites se meni: ”Jos ei terva, viina ja sauna auta niin..” 1/3 auttoi.
Saunan jälkeen olikin ihanaa pötkötellä viileän huoneemme sängyllä ja kun saunan jälkihikoilu loppui niin olipas mahtavaa kömpiä viileisiin lakanoihin, mutta vain hetkeksi. Sillä meidän Kulttuuri ja kulinarismi minilomaan kuului vielä ilta Kaivohuoneella ihastuttavan Angelika Klasin ja trion sekä sen kulinarismin kanssa.
Ilta alkoi kello yhdeksän. Valovoimainen sopraano, Angelikai Klas, aloitti illan puhtaan klassisella laululla. Pikkuhiljaa musiikki ns. keveni, operetin kautta musikaalisäveliin ja vielä toisella puoliajalla iskelmän kautta argentiinalaiseen tangoon. Ilta oli kaunis kokonaisuus, musiikkia ja ruokaa eli ruokaa sielulle ja ruumiille.
Jos joku ajattelee, ettei klassisilla laulajilla ole huumorintajua, tai että ovat vaikeasti lähestyttäviä, niin Klasin kohdalla ei voisi olla enempää väärässä. Kaikesta näkee, että rouva Klas nauttii esiintymisestä ja haluaa myös, että yleisö nauttii hänen esityksestään. Hän otti mukavasti kontaktia yleisöön ja yhdessä kappaleessa osoitti hauskaa itseironiaa laulamalla olevansa Primadonna, joka on tietysti kaikkein taitavin ja suurin kunhan Mattila vaan jää pois..
Ja niin, no ruoka oli tässä illassa sivuseikka vaikkakin pihvihärän sisäfile oli juuri oikean punertavaa sisältä ja jälkiruoka oli makean suloista.
Kaivohuone on viehättävä vanha ravintola, joka on rakennettu 1868. Alun perin kaivohuone oli rakennettu Viluluodon lähteelle 1724 ja sinne hienot herrat ja rouvat saapuivat nauttimaan terveysvettä, joka paransi päänsäryn, horkan ja luuvalon. Eli aluksi oli kaivo ja kaivomestari, joka soitti kelloa huikan merkiksi ja lasillisten välissä seurusteltiin. Varmasti melko nopeasti herrasväki on kaivannut myös muuta viihdykettä, joten kaivosalissa järjestettiin tanssiaisia kahdesti viikossa.
No, konsertti päättyi puolen yön maissa ja väsyneenä päivän humusta, tallasimme majapaikkaamme nukkumaan. Sateisena kesäkuun arki-iltana jokaikinen terassi oli jo kiinni eikä matkalla näkynyt muuta elämää kuin muutama lokki. Surullista sinänsä, mutta kesäkaupungin vilkkaus tai hiljaisuus on täysin riippuvaista ilmasta.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin virkeänä. Mies nukkui huonosti, koska olimme nukkuneet eri puolille vuodetta kuin kotona (!!!).
Minä nukuin ihanan sikeästi Villa Randalan viileässä ja raikkaassa huoneessa. Puutalon –terve- henki tuudittaa uneen huonomminkin nukkuvan ihmisen. Ja mikä mahtavaa, täällä ei ole vaativaa kissaa mankumassa ja repimässä sänkyä tai hyppimässä ikkunalaudalle kasvojani trampoliinina käyttäen.. Ihana loma rakkaista kissoista, ja rakkaista lapsista.. Mutta vielä on lomaa jäljellä, joten takaisin Kulttuuri ja kulinarismi ohjelmaan.
Aamupalan jälkeen matkasimme Naantalin matkailun toimistolle, josta lähdimme kohti kirkkoa ja Sinfonietta Cracovian harjoituksia yhdessä Naantalin matkailun Tarjan ja Naantalin musiikkijuhlien toiminnanjohtajan Tiina Tunturin kanssa.
Oi. Oi. Syvä henkäys. Kirkon harjoitussessio oli kirsikka minun minilomalla. Perjantai-illan konserttiin harjoitteli Sinfonietta Cracovia säveltäjä-kapellimestari Krzysztof Pendereckin johdolla.
Penderecki on 1933 syntynyt puolalainen säveltäjä, joka on yksi aikamme merkittävimpiä säveltäjiä. Hän on teoksissaan kantaaottava. Hänen musiikissaan on erilaisia kausia ja nyt vanhemmiten hän on palannut ehkä perinteisemmän klassisen perinteen pariin. Harjoiteltavassa teoksessa oli hänelle ominaisia hakkaavia osioita. Musiikki kuulosti klassiselta heviltä ja kirkon akustiikka toisti sen mahtavasti.
Valitettavasti en voi näyttää teille tuota harjoitusta tai illan konserttia, mutta ystävämme YouTube tarjoaa hyvän näytteen Pendereckin musiikista. Jousikvartetto no. 3, perjantain sinfonietta on jousiorkesterisovitus tästä jousikvartetosta..
Kamariorkesterin soittimet kuuluivat juuri sopivasti ilman mikitystä, äänentoistona ainoastaan mahtavat kirkon holvit ja satojen vuosien rakennusperinteen luoma huippu akustiikka. Harjoitukset päättyivät, joten mekin maltoimme poistua kirkosta. Minilomamme oli viimeistä lounasta vaille päätöksessä.
Suurehko ryhmä oli tullut Villa Randalaan, joten meille katettiin lounas oman huoneistomme verannalle. Luksusta. Lounaaksi oli kalakeittoa ja saaristolaisleipää, juusto-tryffelipiirasta ja jälkipalaksi kahvia ja mehukasta maustekakkua. Nam. Mies saikin ajaa kotiin, minä sulattelin sekä ruokaa että kokemuksia.
Kiitos Naantali! Kiitos Radio Nova! Kiitos ihanat Villa Randalan ihmiset! Kiitos Naantalin matkailun Tarja! Kiitos rouva Aava-Leena! Kiitos Tapani Kiippa! Kiitos Naantalin Musiikkijuhlat ja Tiina Tunturi! Kiitos elämyksistä!
Seuraavaan kertaan jäi meri-kokemus, terassilla auringon ja kylmän drinksun nauttiminen. Kultaranta. Ja paljon muuta. Hei vaan, kunnes jälleen kohdataan! Niin, ja seuraavaan kertaan jäi myös se tarina sanonnasta paistaa kuin Naantalin aurinko!
Tiesitkö, että
Naantalin matkailun sivuilta löytyy tietoa erilaisista opastetuista kierroksista, joista voit valita oman suosikkisi. Tällä kertaa olin mieheni kanssa kaksin, joten seuraavaan kertaan lasten kanssa jäi ainakin Risto Räppääjä kierros (kesäaikana joka keskiviikko kaksi kierrosta, yksityiskierros varattavissa muina aikoina, vink vink).
Suomesta ei aivan ole Birgittalaiset hävinneet, Birgittalaissisaret Turussa
Kaikkea Naantalista löytyy Naantalin Matkailun sivuilta. Koostettua tietoa majoitusmahdollisuuksista, ravintoloista, nähtävyyksistä ja retkistä.
Vastaa