Helena Petäistö kirjoittaa uusimmassa Suomen Kuvalehdessä (SK 7) Gourmet-Suomesta. Suomalaisia ihania käsintehtyjä herkkuja on päätynyt suurelle Ranskalaiselle ruokatukkutorille. Hyvä niin, mutta kuten Petäistökin toteaa, ei näitä mielenkiintoisia herkkuja saa Suomesta mistään.
Suurin osa kaupoistamme on erittäin vahvasti ketjuohjattuja, joista saa kyllä kymmeniä erilaisia täytekeksejä, monia erilaisia kevytmaitoja ja hyllymetreittäin erilaisia jugurtteja. Ja kaikista kaupoista saa juuri niitä samoja.
Isoissa Citymarketeissa taitaa olla muutamia paikallisia tuotteita ja usein ne ovat jauhoja, leivonnaisia tai lihajalosteita. Mistä tämä johtuu? Emmekö ole valmiita maksamaan käsityöstä bulkkitavaran sijaan? Jos lukee vaikkapa kaupan omien merkkien tuoteselosteita vaikkapa kekseissä niin huomaa että näissä käytetään usein esim. epäekologista ja melko epäterveellistä palmuöljyä…
Jos kotimainen tuorepuristettu mehu maksaa viidestä kuuteen euroa pullo kun tiivistettä saa samalla hinnalla pari pulloa, niin monen valintaa ohjaa juurikin hinta eikä laatu. Ketä on siis syyttäminen siitä että cittarit, s-marketit, siwat, valtsut ja lidlit ovat pullollaan bulkkia ja gourmet-herkut lastataan vientiin?
Suoramyyntitilat ovat paikallisten tuotteiden aarrearkkuja ja parhaimmillaan näistä paikoista tekee paikallisia löytöjä.
Matkoilla moni suomalainen arvostaa paikallisia herkkuja ja maistelee innolla juuri matkakohteen erikoisuuksia. Arjessa kuitenkin mätetään samaa mitä kaikki toisetkin. Mitä jos tehtäisiin Suomessakin pieniä gourmet-matkoja ja kokeiluja ja mahdollistettaisiin gourmet-elämykset ihan täällä kotonakin.
Vastaa